Ylen aamun pilkkanaurut Anna Tuorille

Ylen aamun studioon oli pyydetty kolme henkilöä: Sonya Lindfors, Janne Sundqvist, Veikko Halmetoja. Juontaja oli Rosa Kettumäki (linkki). Keskustelu kesti 8 minuuttia. Tuossa ajassa Sonya Lindfors ehti pyrskähtää ivanauruun seitsemän kertaa. Kettumäki usutti Lindforsia. Muu joukko huokui samanhenkisyyttä ilmeineen, äänensävyineen ja sanoineen. Kyseessä oli Ylenaamu 3.9.2020, sen Jälkinäytös-osio.

Ketä he ivasivat? Kenet he tuomitsivat yhteiskunnasta eristyjäksi, maailman todellisuutta ymmärtämättömäksi, vanhanaikaiseksi, julkisuuden väärinkäyttäjäksi, etabloituneeksi menestyjäksi, vanhentuneeksi rokkariksi?

Ivanaurun kohteena oli taidemaalari Anna Tuori. Hänet häväistiin. Foorumina oli kaiken kansan Yle, eduskunnan yhtiö. Häpäisyn kohteella ei ollut puheenvuoroa.

Vaistoni sanoi: studiojengin kaikentietävyys, ivallisuus, hymähtely ja naurun pyrskähtelyt tuskin antaa monipuolista kuvaa siitä miten Tuorin taiteen voi kokea. Riensin katselemaan Tuorin maalauksia netistä. Ajatukset alkoivat laukata. Tuorin maalaukset ovat syvässä mielessä älyllisiä ja mielestäni sosiaalisia, yhteiskunnallisia ja herkällä tavalla poliittisia. Ylen studioon haalitulle jengille herkkyyden tajuaminen oli täysi mahdottomuus. Ylenaamua 3.9.2020 pidänkin sosiaalis-taiteellisen ymmärryksen pohjanoteerauksena kautta aikain.

Tuorin maalaukset virittävät ajattelemaan oman elämän kokemuksia, tapahtumia ja tunnetiloja. Tällaista voi käynnistää vain herkkä taide – olkoon se kirja, maalaus, elokuva, mikä tahansa. Tuorin ohella herkistävän taiteen näytteinä haluan mainita Saamelaisveri-elokuvan ja tv-sarjan Bauhaus.

Tuorin maalauksia katsellessa mieleen tulvahti nimiehdotus miltei jokaiselle taululle ja ajatelmalle. Tällainen lista niistä syntyi:

– blokattu juoksee pakoon (tekstin lopussa kuvat 2 ja 3)
– tyhjyys (kuva 4)
– todellisuus ei ole sitä miltä näyttää (kuva 1)
– äidin hiljaisuus
– turha yrittää
– autius, autio talo
– painajainen
– kutsu tulla kuultavaksi, varoituksen anto, työelämän tulosohjaus
– epätoivoa vastaan
– uhri
– hyvä että edes yksi ymmärtää
– maasta olet sinä tullut
– minua ette kahlehdi
– tämä on meidän todellisuutemme
– pursuan ideoita, minua ette tulosohjaa
– sinne kuulun, vaikka en jaksaisi, jaksanpa silti
– sivistyneistö käy hyeenana kimppuuni, sulkee ulos, blokkaa (Risto Murto, Koneen Säätiö, Juho Saari, Etlan ja Jyväskylän luovan tuhon professori kutsuu minua kaheliksi)
– pääni on pyörremyrsky
– mieleni vuotaa verta
– Kemijoen viertä ajaessa sydämeni murtuu, ihmiset karkotettu, talot jääneet tyhjiksi, nyt luhistuvat
– voi ei
– et kuulu yhteisöön, et ole tohtori, sinua ei noteerata, olet vain mielipide, et vertaisarvioitu, blogi, arvoton (kuva 3)
– rauhuus, tasapaino
– maailma on avoin
– hylätyt, itkemään jääneet, syksyinen kaurapelto odottaa niittoa, kaksi vanhusta, vilja pitäisi puida
– kukaan ei sinua kuuntele
– entirely personal matter (Tuorin maalauksen nimi)
– Kullervo, kaltoin kohdeltu
– raivaaja
– Seili, ei kotiinpääsyä

Eikö kuulosta poliittiselta? Pystyykö poliittinen karhotaide vastaavaan?

Toimittaja Kettumäen usuttamana Sonya Lindfors puhui Ylen aamussa vuolaasti millainen ”meidän kaikkien” kohtaama ja kokema maailma on: mitä ovat akuutit ja ilkeät ongelmat, meitä kaikkia ympäröivä todellisuus, mikä on tärkeää, arvokasta, kiinnostavaa, absurdia, mikä on vanhanaikaista, ”rasismi ja ilmastonmuutos vaikuttaa kaikkien meidän elämään, ne ovat olosuhteet missä toimimme, vaikuttaa myös Anna Tuorin elämään kuten kaikkien muidenkin”.

Millä tiedolla, mihin nojaten Sonya Lindfors ja kaltaisensa julistavat miten kukin meistä maailman kokee ja ymmärtää, mitkä ovat minun tai Anna Tuorin mielestä akuutteja tai absurdeja ongelmia, mikä ”meitä kaikkia” maailmassa liikuttaa? Tällainen luulemus ja julistus on diktaattorin asenne. Muiden puolesta tietämisen asennetta on kavahdettava enemmän kuin mitään muuta. Kaikkitietävyyden luuloa ruokkii se että heidät kutsutaan Ylenaamuun, joka paikkaan, aamusta aamuun, illasta iltaan. He kertovat meille toden, valistavat, kasvoilta paistaa omahyväisyys ja suusta suoltuu iva. Kahdeksassa minuutissa seitsemän ivanaurua.

Poimin luonnehdintoja Anna Tuorin maalauksista joko Tuorilta itseltään tai muilta:

– Kaikki ei ole sitä miltä näyttää (Aboa Vetus & Ars Nova). Samoja sanoja sattumoisin käyttää myös fyysikko Carlo Rovelli: todellisuus ei ole sitä miltä se näyttää.

– Tuorin teokset voivat ensisilmäyksellä näyttäytyä kevyinä onnellisten hetkien kuvauksina. Tarkemmin katsoessa idylliä alkavat horjuttaa häiritsevät elementit. Kauniit maisemat huutavat tyhjyyttä. (Ars Fennica)

– Tuorin teokset avaavat koskettavasti haikeuden, tunnetiloissa viipymisen, yksinäisyyden, pysähtyneisyyden ja ikävöimisen tunnelmia, erilaisia mielen kerroksia. Myös haaveet sekä todellisen ja kuvittelun välinen rajapinta nousevat mieleen. (Aboa Vetus & Ars Nova))

– Tuorin maalausten välittämä kertomus on usein katkelmallinen ja monikerroksinen. Teosten tiivis tunnelma houkuttaa erilaisiin tulkintoihin unimaailmasta fantasioihin, arvoituksista runollisuuteen. (Aba Vetus & Ars Nova)

– Minua kiehtoo, miten me koemme ulkomaailman, miten meidän sisäinen maailmamme vaikuttaa kokemukseen ja kuinka asiat virtaavat kahteen suuntaan: sisäinen vaikuttaa ulkoiseen ja ulkoinen sisäiseen. (Tuori Ylen kulttuurivieraana 3.9.)

– Entirely Personal Matter (yhden maalauksen nimi). – Personal, nykypolitiikan unohdettu sana.

– Tuori välttää keittämästä pseudokäsittellistä puuroa ja antaa maalaukselle tilaa tapahtua (Ars Fennica). – Vertaa nykypolitiikan ja tieteen käsitemössö. Mössö vie meiltä tilan tapahtua, tilan elää.

– Tuorin taide on moniäänistä, spontaania ja ei-esittävää. Viittaava osa maalauksessa ei saa liikaa määrittää tai ohjata lukutapaa. (Ars Fennica). – Vertaa elämäntapamme tiukka määrittely: kuukaudessa on haettava vähintään neljää työpaikkaa.

– Tuorin maalaukset ovat vain näennäisesti tyttömäisen iloisia. Pikemminkin ne ovat nyrjähtäneitä, joissa onnellisen ihana on kriittisen katseen kohteena. Tärkeää on, mitä hän haluaa teoksillaan välittää. Teoksien lähtökohtana ovat tunnetilat tai muistikuvat luetusta, nähdystä ja koetusta. (Ars Fennica) 
 – Kommentti: Nyrjähtänyt – miten onnistunut sana. Nyrjäytettyjä me olemme. Kullakin on kokemuksensa, muistikuvansa ja tunnetilansa. Ylenaamun kaikentietäjillä ei ole oikeutta puhua ”meidän kaikkien” kokemuksen ja maailmankuvan nimissä.

– Ihminen heijastaa teokseen itsensä. Kokemus voi muuttua. – Kommentti: Missä määrin voimme heijastaa itsemme elämiseemme? Mieti työmarkkinakielen sanaa kohtaanto. Mikä meidät pakotetaan kohtaamaan?

– Oikeaoppisuuden vaatimus on Tuorista luovuuden vastakohta. Myös sen vastakohta, mihin taiteella voitaisiin päästä: alueille, joita on vaikea käsitellä tai lokeroida.

– Jos keskitytään vain siihen, mikä taiteen aihe kulloinkin on, ei kiinnitetä huomiota siihen, miten teos on tehty. Taiteen poliittisuus on myös tavoissa, joilla taidetta tehdään. 
 – Kommentti: Yhtä lailla tämä koskee politiikkaa ja tieteen maailmaa. Onko politiikka yhtä kuin tiedotustilaisuudet Säätytalon portailla? Onko tieteen tehtävä valistaa tyhmempiä ja vakuutella faktoja?

– Taide ei ole erillään yhteiskunnasta, mutta taiteen autonomia ajatellaan uudella tavalla. Taiteilijan tehtävä ei ole vain lanseerata tai osallistua jo olemassa oleviin poliittisiin keskusteluihin, vaan tuoda esille jotain uutta.

– Taide palvelee yhteiskuntaa tehokkaimmin kääntyessään vallitsevaa yhteiskuntaa ja sen näennäistä järkevyyttä vastaan. Jos taide alkaa edistää vain yhteiskunnallisia asioita, se voi samalla menettää kyvyn nähdä asioita eri näkökulmista. Aikamme moraalinen järkevyys on läpeensä irrationaalista. On helppo olla vihreitä.

– Samaa ja oikeaa mieltä oleminen tuntuu opettavaiselta. Meillä ei ole oppikirjaa, johon voisimme nojata miettiessämme onko joku asia hyvä. Kaikki nojaa aina itseen.

– Modernin taiteen ja tieteen paradigmat ovat kolonialistisen ajan luomuksia, elitistisiä, eurooppakeskeisiä ja valkoisia. Moderni taide on uudenlaisten haasteiden edessä. Lähivuosikymmeninä sen voi korvata toisenlainen taideihanne. Taiteen vapaudesta puhuttaessa meidän pitää miettiä, kenen vapaudesta puhumme. Ajatus taiteen vapaudesta, jota Tuori puolustaa, on eurooppakeskeisen pienen elitistisen taiteenasiantuntijaryhmän vapautta, saman ryhmän, johon minäkin kuulun. (Anita Seppä, Yle 3.9.2020))

– Sosialistinen realismi on korvautunut kapitalistisella realismilla (Tuori & Salusjärvi / Nuori Voima 2017). On syntynyt kapitalistinen versio sosialistisesta realismista. Vaatimus ajankohtaisuudesta ja poliittisuudesta tuottaa näennäispoliittista taidetta. Se vie tilan taiteen vapaudelta käsitellä ja valita aiheita itsenäisesti. 
 – Kommentti: Venäjän 1917 vallankumouksen innoittama etsintä taiteessa tukahdutettiin sosialistisen realismin nimissä. Tänään etsinnän tukahduttaa faktoihin, realismiin ja valistamiseen vannova taiteilu, tieteily, politiikka ja media. Tukahdutus muhii yhtä hyvin vasemmalla kuin oikealla, sivistyneistön piirissä, tieteen ymmärryksessä. Valistuksen ja faktatiedon peräänhuudon kuvaava esimerkki oli Suomalaisen Tiedeakatemian keskustelu 14.9.2020 (poikkeuksena Eva-Mari Aro).

– Ylemmän luokan edustajalla on kulttuurista, poliittista ja taloudellista valtaa. Asutaan mukavasti, juhlitaan kesäisin itseä Mäntän kuvataideviikoilla ja Flow Festivalilla. Ruoan avulla kerrotaan omasta herkkyystasosta. Suremisesta luodaan performanssi ja annetaan henkisestä hauraudesta itselle kunniamerkki. Halutaan kaikkialle turvapaikkoja, jotta ei kohdattaisi vääriä mielipiteitä.

– Kun ylemmän luokan edustaja paistattelee moraalisessa ylemmyydessään, alemman luokan edustajat katsovat sivusta.

– Sote-taide ei loihdi sen kauniimpia kukkia kuin perussuomalaisten postmodernia tekotaidetta vastustava taidepolitiikka. Mitä tahansa rajoitteita taiteelle annetaan, ne vähentävät ja tyrehdyttävät, eivät lisää tai lannoita. (Tuori & Salusjärvi)

– Automaation, teknologian ja finanssikapitalismin myötä meiltä on katoamassa herkkyys ymmärtää sitä, mitä ei sanoin tai digitaalisin merkein voi kuvata. Digitaalinen todellisuus on synnyttänyt maailman, josta puuttuvat syvät kokemukset. Kyse on lopulta populismista. (Tuori & Salusjärvi)

– Ajankohtaisuus tai radikaalius taiteessa voi ilmetä melkeinpä salaa, ei irti revittävänä lauseena. Se voi ilmetä myös ’väärin’, vastoin sovittuja sääntöjä.

Koskettavat sanat

tyhjyys – monikerroksinen – näkökulmat – runollisuus – nyrjähtänyt – näennäinen järkevyys – radikaaliuden piiloisuus.

Tuota kaikkea uskon löytäväni Anna Tuorin maalauksista. Siitä saa lämpöä ja voimaa.

Harvassa ovat he jotka näkevät faktaksi luonnehditun maailmantilan läpi, näkökulmien moninaisuuden, monikerroksisuuden, todellisuuskuvan petollisuuden, vaistoavat ihmisen kokemuksen. He kuvittavat näkemisen riemun.

Herkät sielut, te näette ja aavistatte sen, mitä valtiot, ministerit, valmiin tiedon jakajat, tieteen valistajat, Ylen sonyat, aamuteeveen kikattelut eivät tunnista. Etsintänne on hienovaraista ja siksi koskettavaa.

Kerran yritin lukea Riiko Sakkisen kirjaa Rajat kiinni. Kiinnostava kirja. Mutta väsyin lukemiseen. Kirja on kadonnut mielestä. Anna Tuorin maalaukset sen sijaan porautuvat syvälle mieleen, kuvittavat nyrjähtänyttä olemistani maailmassa, nyrjäytettyä todellisuuttani.

 

Lähteitä ja lukemistoa

Ylenaamu, Jälkinäytös 3.9.2020. Aiheena Tuorin taide. 


Anna Tuori Ylen kulttuurivieraana 30.8.2020.


”Tuorin maalaukset vastuuttomia”. Yle 3.9.2020.

Anna Tuori & Aleksis Salusjärvi: Aikamme estetiikka – kapitalistinen realismi. Nuori Voima 7.11.2017.

Yksin mutta yhdessä. Kolme taiteilijaa. HS 15.8.2020.


Aboa Vetus & Ars Nova: Anna Tuori, maalauksia.

Ars Fennica: Anna Tuori 


Carlo Rovelli: Todellisuus ei ole sitä miltä se näyttää.

Riiko Sakkinen: Rajat kiinni.

Suomalaisen tiedeakatemian tiedekeskustelu 14.9.2020

Juhani Kahelin: Saamelaisveri (elokuva) 


Juhani Kahelin: Läntisen maailman murhenäytelmä: herkkyyden kato (Bauhaus – tv-sarja)


 

Kuva 1.

 

Kuva 2.

 

Kuva 3.

 

Kuva 4.
juhanikahelin

Valt. lis. Jos haluat tulostaa, mene sivustolle <a href="http://www.essee.net" title="www.essee.net">www.essee.net</a>. Jutut koottuina myös: <a href="https://essee.wordpress.com/" title="https://essee.wordpress.com/">https://essee.wordpress.com/</a>

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu