Haltijapedagogiikka -elinikäinen resilienssi lapsille
Tilastokeskuksen mukaan varhaiskasvatukseen osallistui 230 600 lasta vuonna 2021. Varhaiskas-vatukseen eli päiväkotitoimintaan ja perhepäivähoitoon osallistui 35 % alle 3-vuotiaista lapsista ja 87 % 3−5-vuotiaista lapsista. Varhaiskasvatukseen osallistuminen on sitä yleisempää mitä vanhem-mista lapsista on kyse. Ikävuosittain tarkasteltuna viisivuotiaita lapsia osallistui varhaiskasvatukseen eniten eli 48 600, joka on 89 % kaikista viisivuotiaista.
Suuri osa lapsista voi hyvin, mutta hyvinvointia kuormittavien tekijöiden eliminoimiseen tarvitaan jatkuvasti lisää tukea. Koulujärjestelmän tukimuotoja on arvosteltu lähtötilanteeseen palauttavina lähinnä oppimiseen liittyvinä muotoina. joilla ei ole pitkäkestoiseen hyvinvointiin liittyvää vaikutusta. Tukimuodot jättävät jälkeensä uusintatuen jatkuvaa tarvetta. Tukimuodot ovat lisäksi diagnosointiherkkiä ja leimaavia kuuluen enemmän ns. kuolettaviin kuin elävöittäviin tekijöihin vaikuttavuudeltaan. Lääketieteellisesti diagnoosin kohteena on aina yksilö kuten esim. koulu eikä sitä voida antaa ryhmille, yhteisöille eikä yhteiskunnalle, vaikka sellaiseen olisi tarvettakin.
Sosiaalitieteellisesti lasten elämää kuormittavia tekijöitä on runsaasti: mm. perheen elämänmuutokset, vanhempien jaksaminen, sairaudet, työttömyys, vanhempien humalahakuinen juominen, oppimisen vaikeudet ja kiusaaminen. Tutkimusten mukaan yleisimmin vanhemmat tarvitsivat ammattilaisten apua lapsen ikätasoiseen kasvuun ja kehitykseen, lapsen vuorovaikutuskykyyn, kokonaiskäyttäytymiseen ja tunne-elämän ongelmiin, sisarussuhteisiin, kasvatuskäytäntöihin, omaan jaksamiseen ja parisuhteeseen.
Monet lapset ovat kokeneet myös useita perheessä ilmeneviä välivallan muotoja: riehumista, esineiden heittelyä, potkimista, haukkumista, vähättelyä, nälvimistä, sanallista loukkaamista, luupin antamista, tukistamista ja läimäyttelyä. Tutkimuksissa käy myös ilmi, ettei kaikista ongelmista haluta puhua. (THL, Tilastoraportti 10/2019) Kaikkia edellä lueteltuja tekijöitä voidaan kutsua kuolettaviksi olemassaolotekijöiksi, joiden yhteinen piirre on ihmisiä toisistaan etäännyttävä vaikutus elävöittävien olemassaolotekijöiden eli ihmisiä toisiinsa lähentävien tekijöiden sijaan.
Lasten maailmassa kiusaamiseen liittyvä usein ulkonäköön, pukeutumiseen tai sosiaalisiin piirteisiin liittyvä puhetapa ja ”diagnosoiva vähättelevä ja nälvivä nimittely” jättää lapsen omaan erityiseen maailmaan iänikuisen jäljen muodostaen varjon hänen elämälleen ja roolittaa hänen persoonallisuuttaan. Tämä sosiaalinen leima on harvoin – jos koskaan- edullinen. Lääketie-teellisessä diagnosointihakuisuudessa unohdetaan helposti, että terminologiaan sisältyy samanaikaisesti inhimillisen kokemuksen merkityssisältö, jota voidaan kuvata ”särkyneenä identiteettinä”, jonka seurauksia vain harvoilla terapiainterventioilla voidaan auttaa.
Haltijapedagogiikka on uusi lähestymistapa varhaiskasvatukselliseen todellisuuteen tarjoten loistavan tavan tukea lasten hyvinvointia varhaiskasvatuksessa. Haltijapedagogiikka määritellään kasvatusfilosofiana, joka hyödyntää haltijoiden vertauskuvallista viisautta ja voimia lapsen kasvun ja kehityksen tukemisessa. Tätä metodia kutsutaan epäsuoraksi kasvatusmenetelmäksi. Epäsuoralla kasvatusmenetelmällä tarkoitetaan kasvatus- ja opastustapaa, jossa ei käytetä suoria käskyjä tai ohjeita, vaan pyritään vaikuttamaan lasten käyttäytymiseen ja oppimiseen epäsuorien keinojen avulla. Menetelmää kutsutaan myös ohjaavaksi tai oivaltavaksi ohjaukseksi, joka keskittyy lapsen tai nuoren omaan oppimiseen ja oivalluksiin aikuisen suoran ohjauksen sijaan. Epäsuorat kasvatusmenetelmät perustuvat ajatukseen, että lapset oppivat parhaiten luontaisesti ja oma-aloitteisesti, kun heille annetaan mahdollisuus tutkia ja kokea asioita itse. Tämä voi johtaa syvempään ja kestävämpään oppimiseen verrattuna suoraviivaisempiin ja autoritaarisempiin kasvatusmenetelmiin. Haltijapedagogiikka pyrkii välttämään ”keinoja kaihtamatta” välttämään ulkoisen kontrollipsykologian keinoja. Tämä muodostuu usein haltijapedagogiikan kompastus-kiveksi, koska aikuiset ovat varhaislapsuudestaan lähtien omaksuneet toteuttamaan lähes kaikessa, kasvatus mukaan lukien ulkoisen kontrollipsykologian keinovalikoimaa sisäisen kontrollipsy-kologian keinovalikoiman sijasta.
Ihmisten keskinäinen yhteensopimattomuus on monien lasta kuirmittavien ihmissuhdeongelmien taustalla. Se näkyy usein jo varhain lasten ja vanhempien välisissä suhteissa. Myöhemmin se voi johtaa mielenterveysongelmiin, huumeiden väärinkäyttöön, väkivaltaan, rikollisuuteen, koulunkäynnin vaikeuksiin, sekä puolison ja lasten hyväksikäyttöön. Yhteensopimattomuuden vuorovaikutuksellisia seurauksia pyritään usein ratkai-semaan ulkoisen kontrollin psykologialla, eli palkitsemalla ja rankaisemalla. Haltijapedagogiikassa lähestymistapa on toinen. Sitä kutsutaan uudeksi vapauden ja sisäisen kontrollin psykologiaksi, joka korvaa ulkoisen kontrollin psykologian. Onnetonta on, että ulkoiseen kontrolliin perustuva pakottava ja rankaiseva lähestymistapa on valitettavasti yleinen ja sillä on tuhoisia vaikutuksia kasvuyhteisöjen vuorovaikutukselliseen ilmastoon, pedagogisiin metodeihin ja lasten ja nuorten oppimismotivaatioon. Haltijapedagogiikka murtaa ulkoisen hallinnan vallan.
Haltijapedagogiikka kuuluu sosiaalipedagogiseen perheeseen. Se tarkastelee kasvua ilmiönä, jossa luodaan haltijakutsuiset prosessit luovat hetkien voimaan ja ikuisia elämää kohottavia muistoja. Se tukee lapsen fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointia. Haltijapedagogiikan vaikutukset voivat näkyä lapsen elämässä vielä aikuisena. Haltijapedagogisessa lähestymistavassa haltijat symboloivat erilaisia positiivisia ominaisuuksia ja voimavaroja, jotka ovat tärkeitä lapsen hyvinvoinnille ja henkiselle kasvulle. Lähestymistapa kannustaa lapsia tunnistamaan ja käyttämään omia sisäisiä voimavarojaan, mikä auttaa heitä kasvamaan tasapainoisiksi ja onnellisiksi yksilöiksi. Haltijapedagogiikka on askel sisäiseen motivaatioon ulkoisen motivaation sijasta. Haltijapedago-giikassa korostetaan, että vaikeudet ovat voitettavissa ja että ne ovat tilaisuuksia oppia ja kasvaa.
Kaiken kaikkiaan haltijan tehtävänä on tukea lapsen kokonaisvaltaista kehitystä ja auttaa häntä löytämään oma polkunsa elämässä ilman ulkoisen kontrollin kompensoitumattomaksi muodostuvaa taakkaa.
Haltijapedagogiikassa kannetaan erityistä huolta siitä, millaiseksi lapsen laatumaailma muodostuu eli millaisia kuvia hän kerää ”mielensä kuva-albumiin”. Laatumaailmaa kuvataan ”henkilökohtaiseksi kuva-albumiksi”, joka sisältää kaikki ihmiset, asiat, ideat ja ihanteet ja kokemukset, joiden olemme havainneet kasvamisen lumotulla polulla parantaneen elämämme laatua. Haltijapedagoginen konsepti ei ole tavoitteiltaan yksinomaan varhaiskasvatuksellinen, vaan se on sekä filosofialtaan että toteutukseltaan myös vanhempia ja kasvatuksen ammattilaisia voimavaraistava lähestymistapa. Varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa se parhaimmillaan toteutuu vanhempien oppimana ja ammattilaisia tukevana.
Haltijapedagogiikka nojaa vertaissuhdetaitojen lisäksi positiiviseen psykologiaan, vahvuuksien pedagogiikkaan, voimaantumisen teoriaan, muutoksen teoriaan, kehitysteoriaan ja valinnan teoriaan sekä todellisuusterapiaan. Kaikkia näitä yhdistää lähestymistapa, joka kannustaa lapsia tunnistamaan ja käyttämään omia sisäisiä voimavarojaan, mikä auttaa heitä kasvamaan tasapainoisiksi ja onnellisiksi yksilöiksi. Monitieteisyys lähtökohtana haltijapedagogiikka keskittyy lapsen sisäiseen kasvuun ja kehitykseen; haltijapedagogiikka näkee lapsen aktiivisena toimijana omassa kasvussaan. Kokonaistavoitteena on lapsen kyky määritellä omalla toiminnallaan oman ikäkautensa ehtojen mukaan oman elämänsä laatua.
Haltijapedagogiikassa ympäristö on suunniteltu tukemaan lasten itsenäistä oppimista ja tutkimista. Pedagogisesti kasvatuksen ammattilaiset, miksei myös vanhemmat, kutsuvat avukseen ”haltijat,” joiden avussa luodaan tiloja ja tilanteita, jotka houkuttelevat lapsia tutkimaan ja oppimaan itse. Haltijoiden avulla aikuiset voivat avata lapsille tien kasvamisen lumottuihin piilossa oleviin salai-suuksiin, rakkauteen ja kuulemiseen, itsearvostukseen ja vaikutusvaltaan, vapauteen ja luovuuteen, iloon ja hauskuuteen sekä selviytymiseen ja terveyteen mutta myös haasteisiin. Näin oppiminen tapahtuu luonnollisesti ja spontaanisti ympäristön kautta. Haltijat toimivat roolimalleina, joiden toiminta ja asenteet lapset voivat havaita ja omaksua. Mallioppiminen on keskeinen osa haltijapedagogiikkaa, jossa lapset oppivat paljon seuraamalla haltijoiden käyttäytymistä ja toimintatapoja.
Haltijapedagogiikassa korostetaan lasten autonomian ja itsenäisyyden tukemista. Haltijapedago-giikka painottaa kokemuksellista oppimista. Lapsia kannustetaan oppimaan tekemisen ja kokemisen kautta, mikä auttaa heitä ymmärtämään asioita syvällisemmin ja kehittämään käytännön taitoja. Haltijat kannustavat lapsia pohtimaan omia kokemuksiaan ja oppimistaan. Reflektio on tärkeä osa haltijapedagogiikkaa, koska se auttaa lapsia ymmärtämään oppimisprosessiaan ja soveltamaan oppimaansa tulevaisuudessa.
Haltijapedagogiikassa haltijan tehtävänä kasvattajan ja lapsen välisessä vuorovaikutuksessa on rohkaista lapsen itseluottamusta, luovuutta, kuvittelukykyä ja itsensä ilmaisua. Haltijan tulee myös innostaa lasta tutkimaan ympäristöään, oppimaan uusia asioita ja kehittämään empatiakykyään muita kohtaan sekä oppimaan virheistään. Haltijan tarkoituksena on luoda innostava, turvallinen ja kannustava ympäristö, jossa lapsi voi kasvaa ja kehittyä parhaalla allaan. Haltijan tehtävänä on myös auttaa lasta ymmärtämään ja arvostamaan luontoa sekä korostaa ekologista kestävyyttä ja kestävän kehityksen periaatteita.
Haltijapedagogiikka ja vertaiskasvatus ovat molemmat tärkeitä pedagogisia lähestymistapoja, mutta niillä on erilaisia painotuksia ja tavoitteita. Molemmat lähestymistavat voivat täydentää toisiaan, mutta haltijapedagogiikka tarjoaa erityisiä etuja, jotka voivat rikastuttaa lasten kokonaisvaltaista kehitystä ja oppimiskokemusta ja ennen kaikkea varhaisia hyödyllisten elämänvalintojen taitoja.
Haltijapedagoginen konsepti ei ole yksinomaan varhaiskasvatuksellinen tavoitteiltaan, vaan se on sekä filosofialtaan että toteutukseltaan myös vanhempia ja kasvatuksen ammattilaisia voimava-raistava lähestymistapa. Varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa se parhaimmillaan toteutuu vanhempien oppimana ja ammattilaisia tukevana. Haltijapedagogiikka nojaa vertaissuhdetaitojen lisäksi positiiviseen psykologiaan, vahvuuksien pedagogiikkaan, voimaantumisen teoriaan, muutoksen teoriaan, kehitysteoriaan ja valinnan teoriaan sekä todellisuusterapiaan. Kaikkia näitä yhdistää lähestymistapa, joka kannustaa lapsia tunnistamaan ja käyttämään omia sisäisiä voimavarojaan, mikä auttaa heitä kasvamaan tasapai-noisiksi ja onnellisiksi yksilöiksi. Monitieteisyys lähtökohtana haltijapedagogiikka keskittyyy lapsen sisäiseen kasvuun ja kehitykseen; haltijapedagogiikka näkee lapsen aktiivisena toimijana omassa kasvussaan. Kokonaistavoitteena on lapsen kyky määritellä omalla toiminnallaan oman ikäkautensa ehtojen mukaan oman elämänsä laatua.
Kaikkialla maailmassa ihmiset pyrkivät tyydyttämään tarpeitaan ja kun ne tyydyttyvät, he kokevat hyvinvointia. Haltijapedagogiikka nojaa vahvasti tarveperusteisuuteen. Sen yksi keskeisistä periaatteista on, että olemmepa tietoisia siitä tai emme, toimimme koko ajan tarpeiden täyttämiseksi lapsuudesta vanhuuteen saakka. Joten jos elämä on epätyydyttävää tai olemme itse tai lapsemme ahdistuneita tai vaikeuksissa, yksi perusasia on tarkistaa, onnistummeko täyttämään psykologiset perustarpeemme, rakkauden ja kuulumisen, itsearvostuksen ja vaikutusvallan, vapauden ja luovuuden, ilon ja hauskanpidon ja suoriutumisen ja terveyden, suhteen. Haltijapedagogisessa ohjauskäytännössä tärkein tarve on rakkaus ja kuuluminen, sillä läheisyys ja yhteys välittämiimme ihmisiin ovat edellytys kaikkien tarpeiden tyydyttämiselle. Tämä koskee erityisesti lapsiamme ja nuoriamme. Haltijapedagogiikassa lasten laatumaailman rakentamiseksi teemme lujasti töitä niiden kanssa, joista välitämme ja jotka välittävät meistä (rakkaus ja kuuluminen). Niiden kanssa, joita kunnioitamme ja jotka kunnioittavat meitä (itsearvostus ja vaikutusvalta). Niiden kanssa, jotka antavat meidän ajatella itse ja tarjoavat meille valintoja (vapaus ja luovuus).Niiden kanssa, joiden kanssa nauramme (ilo,hauskuus ja nautinto) ja niiden kanssa, jotka tarjoavat meille edellytykset fyysiselle ja henkiselle turvallisuudelle (selviytyminen ja terveys). Nämä ihmiset auttavat meitä täyttämään perusinhimilliset tarpeemme, ja heistä tulee siten osa laatumaailmojamme ja lastemme laatumaailmaa.
Haltijapedagogisessa lähestymistavassa haltijat symboloivat erilaisia positiivisia ominaisuuksia ja voimavaroja, ns. elävöittäviä suhdetapoja, jotka ovat tärkeitä lapsen hyvinvoinnille ja henkiselle kasvulle. Haltijapedagogiikka rohkaisee aikuisia – vanhempia ja ammattilaisia – toimimaan ohjaajina ja opastajina, jotka auttavat lapsia löytämään ja kehittämään näitä voimia myös itsessään.
Haltijat ovat olentoja, jotka kuvastavat ihmisen keskeisiä tarpeita ja elämän eri vaiheita sekä avautuvia valintoja. He voivat olla tarinoiden ja myyttien hahmoja, jotka ohjaavat tai vaikuttavat ihmisten kohtaloihin. Haltijat saattavat auttaa vanhempia, huoltajia ja ammattilaisia löytämään oman vanhemmuutensa mutta erityisesti lapsia löytämään todellisen polkunsa lapsuudesta nuoruuteen ja edelleen vanhuuteen. Haltijat voivat toimia opettajina tai neuvonantajina, jotka esittelevät hyveitä ja elämän oppitunteja.
Haltijoiden rooli vaihtelee tehtävän ja tavoitteen mukaan, mutta yleensä he ovat viisaita ja salaperäisiä hahmoja, jotka edustavat elämän monimutkaisuutta ja rikkautta. Haltijat voivat nähdä tulevaisuuden mahdollisuuksia tai polkuja, ja auttaa vanhempia ja lapsia tekemään valintoja, jotka johtavat parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen. Haltijat voivat ohjata tai muuttaa henkilöiden elämän polkuja, luoden uusia mahdollisuuksia ja haasteita. He voivat auttaa jokaista löytämään ja hyödyntämään omia sisäisiä vahvuuksiaan ja kykyjään. Haltijat voivat antaa syvällistä ymmärrystä ja oivalluksia, jotka ovat välttämättömiä hyveiden ja vahvuuksien kehittämisessä. Nämä kyvyt ja voimat ovat avainasemassa tämän kirjan juonessa, kun vanhemmat ja lapset oppivat yhdessä kohtaamaan elämän haasteita ja kasvamaan henkilöinä.
Kehityksen ja kasvun suurena kysymyksenä kulkevat vapauden ja vastuun suuret kysymykset, jotka eivät ole virallisesti määriteltyjä lakeja tai sääntöjä, mutta ne voidaan ymmärtää ohjeina, jotka liittyvät siihen, miten vapaus ja vastuu ovat elämän seuralaisina koko ihmisen elämänajan. Vapaus on mahdollisuutta valita ja toimia omien arvojen ja tavoitteiden mukaisesti lisäten onnellisuuden tunnetta. Vapaus tehdä omia valintoja ja seurata omaa polkuaan voi tuoda merkityksellisyyttä ja tyydytystä elämään. Vastuun kantaminen omista valinnoista ja niiden seurauksista voi myös edistää onnellisuutta. Kun ihminen tunnistaa olevansa vastuussa omasta elämästään, hän voi kokea suurempaa kontrollia ja sitoutumista omiin toimiinsa, mikä voi johtaa syvempään tyytyväisyyteen.
Päiväkodit, koulut ja kaikki kasvuyhteisöt ja niissä toimivat aikuiset, opettajat ja opastajat voivat käyttää haltijapedagogiikan menetelmiä luodakseen oppimisympäristön, joka tukee sekä oppilaiden että vanhempien hyvinvointia ja auttaa heitä tekemään hyödyllisiä valintoja elämässään. Suurin osa elämäämme koskevista tärkeistä valinnoista toteutuu sosiaalisen elämämme piiristä kodissa, koulussa ja työelämässä.
Haltijapedagogiikka on vastaus lasten, nuorten, vanhempien ja opettajien syvään ahdistukseen nykyisen kasvun ja kehityksen vaatimusten edessä. Suomessa se on saanut huomiota kasvatus-filosofiana, joka tukee lasten ja nuorten kasvua ja kehitystä, mielen terveyttä ja hyvinvointia. Se hyödyntää haltijoiden vertauskuvallista viisautta ja voimia lapsen kasvun ja kehityksen tukemisessa.
Haltijapedagogiikan viimekäsitenä tavoitteena on oppia ”Hyödyllisten valintojen tekemisen taito. Se viittaa kykyyn tehdä elämäntaipaleen kaikissa ikävaiheissa päätöksiä ja valintoja, jotka ovat hyödyllisiä tai edullisia yksilölle ja yhteisölle. Tämä taito käsittää useita osatekijöitä, jotka liittyvät sekä henkilökohtaiseen että yhteiskunnalliseen hyvinvointiin.
Kommentit (0)