Hyvinvointialue Keusote elää katastrofisessa perusolettamustilassa

Työskentelin aikoinaan huomattavan eläkevakuutusyhtion johtoryhmän ongelmien ratkaisujen parissa. Prosessiin kuului selvitys siitä, missä tilassa eli perusolettamustilassa vai työryhmätilassa johtoryhmä työskenteli. Nojasimme Wilfred Bionin ryhmädynaamiseen teoriaan. W.R. Bion oli puolalaissyntyinen psykiatri joka sodan jälkeen vuonna 1948 otti hoidettavakseen englantilaisen sotilasmielisairaalan. Bionin tarkastelua voidaan sovittaa hyvin alla olevaan hyvinvointialue Keusoten tapaukseen.

Hyvinvointialue Keusoten johtaja sai ”lähteä luottamuspulan ja lojaliteetin puutteen” takia. Vaihto-ehtona hänellä oli ns.vapaaehtoinen eroaminen tai antautuminen erotusprosessiin. Keusoten johtajan ero oli päätepiste ennustettavissa Keusoten organisaation rakenteellisen muotoutumisen, hallinto-säännön säännösten muotoilujen, poliittisen valtataistelun, luottamushenkilöstön kyvyttömyyden ja muutoksia koskevien strategisten vaatimusten  kehityskertomuksen perusteella.  Johtaja Komulainen aloitti tehtävässään marraskuussa 2022 eli hän ehti työskennellä virassaan noin 15 kuukautta. Pesti toi Komulaiselle kuukausituloja kahdeksan kuukauden erokorvaukset mukaan laskettuna siis 352 590 euroa.

Komulaisen valinta ”vapaaehtoisen eroamisen” hyväksi vaikutti varmaankin 120 000 eroraha ja mielenterveyden säilyminen. Keusoten johtajasopimuksen mukaan luottamuspulan tai muun viranhoitoa vaikeuttavan perustellun syyn vuoksi itsenäisesti irtisanoutuva hyvinvointialuejohtaja on oikeutettu tietynlaiseen erokorvaukseen, jos virkasuhde puretaan hyvässä yhteistyössä aluehallituksen kanssa ennen irtisanomismenettelyn alkamista. Eroamiseen liittyy sopimus, ettei eroamiseen johtaneita tekijöitä saa kommentoida. Keusoten hallitus kääntämällä itsessään olevan epäonnistumisen pelon vihaksi tilanteen aiheuttajaa kohtaan ja taistelemalla tätä yhteistä ”vihollista” vastaan, ryhmä pyrki säilyttämään tunteen ryhmän yhtenäisyydestä ja toimintakyvystä.

Keusoten hallitus toimi tilanteessa yhtenäisyysoletusryhmän tavoin. Tällaisessa ryhmässä vallitsee eräänlainen meidän-ryhmä-kyllä-pärjää-hienosti-tilanteessa-kuin-tilanteessa mentaliteetti. Ollessaan yhtenäisyysoletuksen vallassa ryhmä haluaa kiihkeästi säilyttää tunteen ryhmän kaikkivoipaisuudesta ja – valtaisuudesta eikä siedä mitään, mikä rikkoisi tämän illuusion. Bion onkin havainnut, että kaikissa perusolettamusryhmissä vallitsee vastustus kaikenlaista oppimista ja kehittymistä kohtaan; ryhmä pyrkii saavuttamaan ”miellyttävän vitaliteetin tunteen” antautumalla liioitellusti perusolettamusmen-taliteetin valtaan ja siten lähestymään ”sitä ainoata psyykkisen elämän muotoa, jossa ei vaadita minkäänlaista kehittymiskykyä” (Bion 1979).

Kun organisaation hallitus ja sen alaiset ryhmät toimivat defensiivisesti, rikkovasti ja fantasiahakuisesti esimerkiksi idealisoimalla, mustamaalaamalla, leimaamalla tai eristämällä tai salaamalla päätöksiään, kutsutaan organisaation toimivan perusolettamistilassa. Taipumus voimakkaaseen idealisointiin tai mustamaalaamiseen kielii useimmiten vallitsevasta voimakkaan regressiivisestä joko–tai-ajattelusta sekä kyvyttömyydestä tarkastella ympäröiviä realiteetteja sellaisena kuin ne ovat. Keusoten koko kehityskertomus kertoo sen toimineen koko olemassaolonsa ajan perusolettamustilassa. Perusolettamustiloja ovat taistelu-pakoryhmä, riippuvuusryhmä sekä parinmuodostusryhmä.

Pahimmillaan organisaatio taantuu kyvyttömään  ns. esiryhmätilaan. Perusolettamustilassa oleva ryhmä välttää perustehtäväänsä tai sen vaikeita puolia. Perusolettamustilat eivät katoa vaikka työskentely alkaa sujua, niihin voi välillä myös taantua. Pitkään ongelmissa olevilla organisaatioilla on ns. ”lempitaantumustila”. Perusolettamustilat ovat defensiivisiä, mielihyvään pyrkiviä, realiteetteja pakenevia ja ryhmän hajoamisesta aiheutuvaa ahdistusta torjuvia tilojaPerusolettamustila on psykologinen tulkinta, jota on  vaikea erottaa rakenteellisista kysymyksistä. Tilat ilmenevät vastakohtina.  Taistele-pakene vai asiallinen kritiikki? Riippuvuus  vai osaamattomuus  Parinmuodostus vai luova ideointi?

Keusotessa lempitaantumistila ilmenee pakenemisena strategiasta eli julistamistaan arvoista: ihmislähtöisyys, yhteistyö ja vaikuttavuus. Keusoten ilmaisemissa  strategisissa tahtotiloissa ns. rohkea uudistaminen ohittaa pääasiallisen perustehtävän eli tyytyväiset asiakkaat ja henkilökunta. ”Me olemme olemassa asukkaidemme hyvinvointia varten. Se tarkoittaa sitä, että tuotamme asukkaiden tarpeita vastaavia palveluita ihmislähtöisesti ja laadukkaasti.” (Keusote: strategia) Se ei tarkoita sitä, että konsultit  saavat painostaa ja pakottaa henkilökunnan uudistuksiin johdon maineen hankkimisen kustannuksella kuten Keusotessa on tapahtunut. (Viite: Savoa Partners Oy)

 Taistelu–pakoryhmässä etsitään ryhmän sisältä tai ulkopuolelta vihollista ja syntipukkia, jolloin ryhmä sijoittaa sisäisen ahdistuksensa esimerkiksi esimieheen tai hallintoon. Yhteisestä uhasta tulee näin ollen ryhmää keinotekoisesti yhdistävä tekijä, ja ryhmä välttelee keskustelemasta todellisista vaikeuksistaan ja hankalistakin realiteeteista. Taistele-pakeneryhmä on konfliktissa ympäristönsä kanssa ja taistelee; johtajalta odotetaan että lähtee johtamaan taistelua. Taistelu-pako asetelma synnytettiin Keusotessa valtataisteluissa. Taistelu–pako-ryhmissä ongelmat eivät voi ratketa, koska ryhmillä on yhteinen vihollinen. Tässä perusolettamuksessa tärkeää ei ole ongelman ratkaisu vaan itse taistelu. Perusoletta-mustilassa oleva ryhmä ei halua kehittyä (Bion 1979); ”taisteluun” ryhtynyt ryhmä ei halua taistelun raukeavan, vaan taistelu on sille väline, jolla se pitää ahdistusta hallinnassaan. Taistelun lopettaminen ja työryhmään siirtyminen toisi esille sen epävarmuuden aiheuttaman ahdistuksen, joka uudessa ryhmässä työskentelystä seuraa.

Riippuvuusryhmässä vieritetään vastuu esimiehelle tai jollekin muulle ryhmän jäsenelle, jolloin ryhmä toimii avuttomasti ja passiivisesti. Johtajastaan riippuvainen ryhmä ei uskalla tehdä päätöksiä tai ottaa vastuuta omasta toiminnastaan, vaan ryhmän jäsenet miettivät jatkuvasti, mitä johtaja tilanteessa sanoisi tai tekisi, vaikka johtaja ei olisi edes paikalla. Riippuvuusryhmälle tyypillinen ajattelutapa on passiivisuus eli ryhmän jäsenet karttavat itsensä likoon panemista ja pelkäävät päätöksentekoa.  Ilmeistä on, että Komulaisen erottaminen toteutui riippuvuusryhmän sääntöjen mukaan, koska riippuvainen ryhmä tulee melko varmasti pettymään johtajaan ainakin kahdesta mahdollisesta syystä: 1) johtaja ei pysty toimimaan ryhmän suurien odotusten edellyttämällä tavalla, 2) johtaja edellyttää alaisilta selvästi enemmän kuin vain passiivisriippuvia reaktioita (Schein 1987).

Parinmuodostusryhmässä, eli niin sanotussa ”messiasta odottavassa ryhmässä” pyritään jatkuvasti siirtämään omaa vastuuta ja ratkaisuja tulevaisuuteen toiveikkuuden ja odotuksen ilmapiirissä. Parinmuodostusryhmässä vallitsee  olettamus siitä, että ryhmän ongelmat ratkeavat, kunhan vain joku henkilö tai olosuhteen muutos tulee ja ratkaisee ne. Näitä muutosfantasioita voivat olla esimerkiksi uusi esimies, uudet työtilat, uusi työtehtävä. Parinmuodostusryhmissä erilaiset liitot ja kaveruudet muodostavat keskeisen jäsennyksen ryhmässä, ja että jokin tuleva odotettu hyvä asia ratkaisee ongelmat.

Työryhmätilan saavuttaminen vaatii usein aktiivista ponnistelua ryhmän johtajalta tai esimieheltä, jotta ryhmä voi kulkea perusolettamustiloista kohti realiteettipohjaista työryhmätilaa. Tällöin on tarpeen tunnistaa ja tunnustaa vallitsevat tosiasiat, rakentaa mahdollisimman suotuisat olosuhteet itse perustehtävän, eli ydintyön tekemiselle sekä vaalia ryhmän jäsenten aktiivista toimijuutta. Rakentava vuorovaikutus sekä yksilöllisten vahvuuksien huomioiminen ja hyödyntäminen ovat keskeisiä elementtejä terveen ryhmädynamiikan kehittymiselle ja hedelmälliselle toiminnalle organisaatiossa. Työryhmätilassa organisaatiossa vallitsee  avoin sekä–että-ajattelu kuin ahdas joko–tai-ajattelu. Tämä näyttäytyy erilaisuuden arvostamisena ja yhteisten tavoitteiden eteen toimimisena, jolloin negatiivinen kilpailullisuus voi kehittyä kohti positiivista kilvoittelua ja toisten osaamisesta inspiroitumista.

Perususkomustiloja hallitsee  fantasialähtöisyys, josta puuttuu realistisuus ja yhteistyölle rakentuva luova ongelmanratkaisu. Osallistuminen perususkomustoimintaan ei vaadi harjaantumista, kokemusta tai yhteistyökykyä. Se on välittömästi tapahtuvaa ja väistämätöntä. Se perustuu tahdosta riippumattomaan taipumukseen jakaa muiden kanssa tietty asennoituminen ja toimia sen edellyttämällä tavalla. Tämä palautuu puolestaan organisaatiokulttuurin olemukseen. Kulttuuri määrittyy puolestaan johdon toimien seurauksena. Keusoten kohdalla voidaan siis sanoa, että missä ongelma siellä johtaja ja johtajuus. Perususkomustiloihin perustuva toiminta  ei pitemmän päälle voi olla menestyksekästä, sillä se ei kestä kohtaamisia realiteettien kanssa, jotka kuitenkin lopulta vaativat tulla huomioiduiksi.  Silloin eivät korjaannu ne sisäiset ongelmat, joista tyytymättömyys on saanut alkunsa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu