Ihmissuhteiden vallankumous – kasvatuksen teesit vuodelle 2023

  1. ”Ärsykkeen ja vasteen välillä on tila. Siinä avaruudessa on vapautemme ja voimamme valita vastauksemme. Näissä valinnoissa on kasvu ja onnellisuutemme. ” (Stephen Covey) Valinnan teorian periaatteet perustuvat seuraaviin ydinnäkökohtaan:Ainoa henkilö, jonka käyttäytymistä voimme hallita, olemme me itse. Kun alamme ymmärtää, että voimme kontrolloida vain omaa käytöstämme, alamme välittömästi määritellä henkilökohtaista vapauttamme uudelleen ja huomaamme monesti, että meillä on vapautta paljon enemmän kuin olemme tajunneet. Jos meitä uhataan rangaistuksella, teemme harvoin hyvin tai emme ollenkaan. Ei ole mitään järkeä kuluttaa aikaa saadakseen ihmiset toimimaan tavalla, jota he eivät halua. Jos haluamme hallita omaa elämäämme, mikä on aina mahdollista, meidän tulee jatkuvasti päättää, kuinka tärkeä vapaus on meille.
  2. Ainoa, mitä voimme antaa tai saada muilta ihmisiltä on tieto. Se, mitä tiedolla teemme, on oma tai heidän henkilökohtainen valintansa. Opettaja voi antaa oppilaalle tietoa tai opastaa häntä hankkimaan sitä, mutta opettaja ei voi tehdä työtä oppilaan puolesta.Opettaja, joka luopuu tästä ulkoisen hallinnan ”ansasta”, saa takaisin vapauden opettaa oppilailleen samaa vapautta.
  3. Kaikki systeemit ovat ihmissuhdesysteemejä ja kaikki pitkäaikaiset psykologiset ongelmat ovat ihmissuhdeongelmia. Osasyynä moniin muihinkin ongelmiin kuten kipuun, uupumuk-seen, heikkouteen ja joihinkin kroonisiin sairauksiin, joita kutsutaan yhteisnimellä somaat-tisiksi sairauksiksi – ovat ihmissuhdeongelmat. Onnettomuuden syy on aina tapamme käsitellä tärkeitä ihmissuhteita, jotka eivät toimi haluamallamme tavalla. Ei ole taattua, että saamme ongelmat ratkaistua, mutta varmaa on, että ellemme kohtaa asioita kasvoista kasvoihin, ne eivät tule koskaan ratkaistuiksi.
  4. Ongelmallinen ihmissuhde on aina löydettävissä nykyisyydestämme. Ongelmia ei kannata hakea menneisyydestä eikä tulevaisuudesta, sillä ongelma on aina jokin nykyinen ihmissuhde. Tässä on aina tilaisuus määritellä uudelleen vapautemme rajat. Voimme olla vapaita monesta asiasta, mutta emme koskaan vapaasti onnellisia, ellei meillä ole edes yhtä tyydyttävää ihmissuhdetta.
  5. Menneisyyden kipeillä tapahtumilla on suuri vaikutus siihen, millaisia olemme nyt, mutta palaaminen tuskalliseen menneisyyteen ei ole hyödyksi siinä, mitä meidän on tehtävä nyt – parannettava tärkeää nykyistä ihmissuhdetta. On aika päästä eroon pinttyneestä käsityksestä, että meidän pitäisi tuntea menneisyytemme ennen kuin voimme käsitellä nykyisyyttämme. On hyvä palata menneisyytemme tyydyttäviin osiin, mutta jättää onnettomat muistot rauhaan. Emme ole tuomitut toistamaan menneisyyttämme, ellemme valitse tekevämme niin. Tärkeää ei ole se, mitä meille on tehty, vaan tärkeää on se, mitä me teemme sille, mitä meille on tehty. Emme ole tuomittuja toistamaan menneisyyttämme, ellemme valitse tekevämme niin.
  6. Meitä pitää käynnissä viisi geneettistä tarvetta: rakkaus ja yhteenkuuluvuus, itsearvostus ja vaikutusvalta, vapaus ja luovuus, ilo ja elämästä nauttiminen sekä selviytyminen elämän haasteista. Nämä tarpeet tulee tyydyttää. Niiden tyydytystä voi viivyttää, mutta ei kieltää. Vain me itse pystymme sanomaan, milloin jokin tarve on tyydytetty. Kukaan ei voi sitä kertoa meille. Käyttäytymisemme perustuu tarpeiden tyydyttämiseen. Jos perustarve jää tyydyttämättä, se heijastuu kaikkeen. Voimme hyvin, kun osaamme kuunnella tarpeidemme vaatimuksia. Voimme auttaa toisia, mutta emme koskaan voi tyydyttää muiden tarpeita. Jos yritämme tyydyttää muiden tarpeita, kahlitsemme itsemme mahdottomaan tehtävään ja menetämme vapautemme. Jos siis uskomme tyytyväisyytemme olevan muissa tai ”tuolla jossain”, kyseinen ajatus itsessään on jo ongelma, koska elämä muodostuu valinnoista, jotka koskettavat sinua itseäsi ja asioita, joihin voit vaikuttaa. Heti, kun sanomme ”minun täytyy, minun on pakko” kannattaa sanoa: ”minä valitsen”, koska vain kuoleminen on pakollista. Elämän kuva-albumin rakentaminen kannattaa siis aloittaa lopputulemasta, millaisia kuvia olemme keränneet elämämme kuva-albumiin.
  7. Erityinen maailma on ”oma kuplamme.” Voimme tyydyttää nämä tarpeet vain, jos ne vastaavat omassa erityisessä maailmassamme olevia kuvia. Kaikista tietämistämme asioista erityiseen maailmaamme asettamamme asiat ovat kaikkein tärkeimpiä. Tunnemme suurinta vapautta silloin, kun pystymme tyydyttämään jonkin kuvan erityisessä maailmassamme. Jos laitamme erityiseen maailmaamme kuvia, joita emme pysty tyydyttämään, luovumme vapaudesta. Erityistä vapautta tunnemme silloin, kun pystymme tyydyttämään jonkin tarpeeseemme liittyvän kuvan erityisessä maailmassamme. Kuvakansio ei ole sama kuin muisti, joka saattaa olla sisällöltään yleinen ja epämääräinen. Kuvakansion kuvat ovat tarkkoja kuvia siitä, mikä tyydyttää tarpeitamme. Ollessani epävarma siitä, tyydyttääkö jokin kuva jotakin tarvetta vai ei, saatan varastoida sen väliaikaisesti kansiooni, mutta ellei se osoittaudu säilyttämisen arvoiseksi, poistan sen. Kun jokin kuva, joka on ollut vuosia kansiossani, ei enää ole tyydyttävä, etsin usein sen tilalle uuden ja tyydyttävämmän kuvan. Vanhentuessamme ja heikentyessämme liimaamme yhä vähemmän kuvia kansioihimme. Sen sijaan itsetuntomme ja -arvostuksemme ylläpitämiseksi haluamme puhua ”vanhoista hyvistä kuvista” – niistä erityisistä kuvista, jotka kansioomme liimasimme pysyvästi ollessamme nuoria ja toimintakykyisiä. Erityinen maailmamme voi sisältää kuvia esimerkiksi itsestämme, perheestämme, vanhemmistamme, puolisostamme, parhaasta ystävästämme, työpaikas-tamme tai parhaasta lomakohteestamme. Meillä jokaisella on sekä samanlaisia, että erilaisia kuvia valokuva-albumeissamme ja erityinen maailmamme muuttuu jatkuvasti. Ihmisen ansioluettelo kertoo kuvista, jotka ovat tyydyttäneet hänen tarpeitaan.
  8. Kaikki, mitä kehdosta hautaan asti pystymme tekemään, on käyttäytymistä. Kaikki käyttäyty-misemme on kokonaiskäyttäytymistä, johon kuuluu neljä toisistaan erottamatonta osaa: ajattelu, toiminta, tunteet ja fysiologia. Ajatukset me voimme pysäyttää ja muuttaa. Samoin voimme muuttaa toimintaammekin. Kun ajatukset ja toiminta muuttuvat parempaan kurssiin, myös tunteet ja kehon reaktiot muuttuvat.
  9. Kokonaiskäyttäytyminen kuvataan verbeillä, teonsanoilla ja ne nimetään sen osan mukaan, jolla kulloinkin on kaikkein voimakkain vaikutus käyttäytymisemme. Kaikki kokonaiskäyt-täytyminen on täynnä valintoja, mutta suoranaisesti voimme vaikuttaa vain toimintaan ja ajatteluun. Voimme kuitenkin hallita tunteitamme ja fysiologiaamme epäsuorasti sen kautta, millaisia toiminta- ja ajatteluvalintoja teemme. Sen ymmärtäminen, ettemme voi suoraan hallita tunteitamme ja kehoamme vaan pelkästään ajatteluamme ja toimintaamme, vapauttaa meidät yrittämästä jotain, jota emme voi hallita. Ei esimerkiksi enää sanotakaan ”Olen masentunut” tai ”Kärsin masennuksesta”, vaan ”Masennun” tai ”Masennan itseni”. Ei sanota enää ”Olen rakastunut” tai ”Riudun rakkaudesta”, vaan ”Rakastun” tai ”Riudutan itseni rakkaudesta”. On erittäin vapauttavaa, jos voi valita ja päättää olla ”masentumatta”, mitä ulkoiseen hallintaan uskovat ihmiset eivät koskaan voi kokea. He uskovat, että hankala tunne tai tilanne tapahtuu heille tai joku muu aiheuttaa sen. Heti kun sanomme ”Minä valitsen masentumisen” tai ”Masennan itseni”, olemme tietoisia siitä, että kyseessä on valinta ja olemme saaneet henkilökohtaisen vapauden. Siksi valintojen oikea nimeäminen on tärkeää. (Sov. Glasser 1987 ym.)        Lopuksi:Valinnan teoriaa seuraten minkä tahansa käyttäytymisen, tekemisen, ajattelun, tunteen, fysiologian yksittäisen tekijän nimeäminen olisi työlästä ja harhaanjohtavaa. Riippuu ratkaisevasti intensiteetistä, tilanteesta, jossa kokonaiskäyttäytyminen tapahtuu, mikä tekijä voimaperäisimmin aktivoituu. Jokainen tekijä on seurausta valinnoista. Jos voit tehdä yhden valinnan, voit tehdä toisenkin. Jos kyseessä on valinta, olet vastuussa valinnastasi. Valinnan teorian maailma on vaativa, vastuullisuuden maailma, joka ilmenee laatumaailmana. Valinnan teorian mukaan myötätuntoinen kysymys ”Kuinka voit?” johtaa passiivisuuteen. Kun kysymys korvataan kysymällä ”Mitä aiot tehdä tänään?” tai ”Onko sinulla jotain tärkeää tekeillä?” kysymys muuttuu aktiiviseksi.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu