Kestääkö koulusinnikkyys 0-18 ikävuoteen ja elinikäiseen oppimiseen

Monissa piireissä on epäilty oppilaiden opiskelumotivaation kestävyyttä opiskeluvelvollisuuden jatkuessa 18 ikävuoteen. Koulupolulta putoamisen ja keskeyttämisen syitä haetaan yksilötekijöistä pohtimatta, mitä koululle pitää tehdä yksilön itsenäisyyspyrkimyksen ja tarvitsevuuden osalta, että jokainen johtaja, opettaja ja oppilas voi kokea itsensä onnistujaksi? Mitä asioita ja millaisia keinoja ja välineitä silloin tarvitaan johtamisessa, luokkahuoneessa ja muualla koulussa? Mitä kaikkea koulun suhteessa ulospäin ja sisäisessä todellisuudessa on muutettava, että jokainen yhteisöön kuuluva jäsen voi kokea yhteisön toimivuuden ja toimintakulttuurin itselleen mielekkääksi ja järkeväksi? Mistä löytyy se rohkeus, että kouluyhteisön toimintaa ja sen kehittämistä uskalletaan katsoa pelottomasti?

Kaikki palautuu viimekädessä tarve- ja motivaatiokäsityksiin, teorioihin.Tarpeiden perusteoria on frustraatio- eli turhautumisteoria, jonka mukaan tarpeen tyydytys johtaa tarpeen vähenemiseen ja turhautuminen johtaa tarpeen kasvuun. Tarve on onnellisuuden, elossapysymisen tai jonkin muun halutun asian edellytys. Tarveteoria on mikä tahansa teoria, joka kuvaa ihmisen tarpeiden tyydyttämiseen liittävää käyttäytymistä. Tarpeet määritellään sisäisen epätasapainon tilaksi, joka saa ihmisen toimimaan tasapainon saavuttamiseksi. Tarpeiden suhteellinen voimakkuus ja niiden heilahtelut ohjaavat yksilön käyttäytymistä ja suoriutumishalukkuutta.
Tarveteoriat selittävät käyttäytymisen sisäisiä syitä, jotka saavat aikaan ja ylläpitävät käyttäytymistä tai jotka vaikuttavat käyttäytymisen loppumiseen. Prosessiteoriat kuvaavat yksilöllisiä eroja reagoinnissa ulkoisiin ja sisäisiin tekijöihin. Ne analysoivat käyttäytymisen alkua, kuinka sitä pidetään yllä, kuinka sitä ohjataan ja kuinka se saadaan päättymään. Eri teoriat ovat hyvin erilaisia ja kuvaavat motivaatiota eri kulmista. Teoriat lähinnä täydentävät toisiaan ja ne voidaan jakaa kahteen pääryhmään: tarveteoriat (sisältöteoriat) ja prosessiteoriat (kognitiiviset teoriat). Teorioita kutsutaan varhaisiksi ja nykyaikaisiksi teorioiksi.
Kyse on siitä mihin motivaatioteoriaan koulukulttuuri ja pedagogiikka nojaa. Lähden siitä vanha Maslow edelleen hallitsee koulun elämää ja koulukulttuuria ja pedagogiikkaa ulkoisen hallinnan motivaatioteoria rangaistuksineen ja palkintoineen. Epäilenpä, että esim. Fredrik Herzbergin, David McClellandin, Clayton P. Alderferin, Martin E. Fordin, William Glasserin ja Paul Watzlawickin teoriat ovat tuntemattomia. Teorioista esim. Maslowin teoriaa kutsutaan varhaiseksi ja Fordin teoriaa nykyaikaiseksi motivaatioteoriaksi. Nykyaikaisissa teorioissa motivaatiota tutkitaan ihmisen sisäisen tarpeen ja ulkoisen todellisuuden vuorovaikutuksellisena kanssakäymisenä.
Monissa näissä teorioissa on kyse nykykoulussa korotetussa itseohjautuvuuden korostamisessa. Esim. Glasserin mukaan ulkoisen pakottamisen ja kontrollin korvaaminen valinnan teorialla lisää perustarpeista erityisesti ihmisten henkilökohtaista vapautta. Valintateorian käytännössä tarkoittaa ajattelutavan ja käyttäytymisen muuttamista a)ulkoisesta ohjauspsykologiasta, (palkinto-rangaistus) eli uskoa, että kokemuksesi ja käyttäytymisesi määräytyvät ulkopuolisten voimien vaikutuksesta ja avulla: (onni, olosuhteet, muut ihmiset ja ulkoiset tekijät) b) sisäisen valvonnan psykologiaan, (kannuste-vaste) eli uskoa siihen, että olet vastuussa valinnoistasi ja niiden seurauksista ja motivoitumaan toimintaan tämän periaatteen mukaan. Tämä vie sinut lähemmäksi vapauttasi ja sitä mitä haluat laatumaailmasi: parempia suhteita ja tyydyttävämpää elämää. Teoria haastaa perinteisen ulkoisen hallinnan psykologian tradition, joka on voimakkaasti läsnä halliten politiikkaa, hallinnon käytäntöjä, perhe-elämää, kasvatusta ja opetusta ja valintojamme ja ratkaisujamme kaikkialla elämässä. Glasserin mukaan ulkoisesta hallinnasta tekee erityisen haitallisen se, että uskomme siihen, vaikka se aiheuttaa ongelmat, joita sitten yritämme ratkoa sen avulla. Eri puolilla maailmaa valinnan teorian johtavaksi filosofiaksi valinneissa kouluissa ja yhteisöissä ja yrityksissä eri puolilla maailmaa keskitytään toisten kanssa paremmin toimeen tulemiseen, joka on kaiken menestyksen ja kukoistuksen taustalla.

Sisäisten ja ulkoisten palkkioiden erottaminen on tärkeätä, koska ne vaikuttavat eri tavalla. Sisäi-sesti palkitsevat työt tuottavat tyydytystä pitkään ja ihmiset nauttivat niiden tekemisestä. Työ tai ponnistelu, joka on ominaisuuksiltaan yksitoikkoista eikä tyydytä sisäisesti, vaatii ulkoisia palkkioita, jotta saataisiin aikaan haluttu toiminta.
Professori Steven Reiss on viime vuosina kyseenalaistanut sisäisen ja ulkoisen motivaation käsitteet kokonaan. Hänen laajojen empiiristen tutkimustensa mukaan on olemassa ainoastaan sisäistä motivaatiota.
Aikaisemmin on ajateltu, että esimerkiksi status edustaa ulkoista motivaatiota. Tuhansia ihmisiä käsittävissä tutkimuksissa on kuitenkin huomattu, että monia ihmisiä motivoi sisäisesti itsensä erityiseksi tunteminen, laatu, oma hyvä asema ja julkisuus. Kaikilla ei myöskään ole samanlainen halu oppia uutta, kehittyä tehtävässään tai käyttää henkisiä voimavarojaan. Joillakin ihmisillä on jo synnynnäisesti ja kasvatuksen myötävaikuttamana syntynyt matala uteliaisuuden tarve, jolloin heitä motivoi enemmän konkreettisten, hyödyllisten asioiden tekeminen ja rutiinit kuin jatkuva uuden oppiminen vain oppimisen silkasta ilosta. Myöskään valta ja vastuu eivät samalla lailla motivoi kaikkia. Joidenkin vahva motiivi on olla päättämättä asioista ja antaa vastuu muille.

Sisäisen valinnan teoria sisältää opastuksellisia taitoja, joiden avulla luodaan yhteinen perusta tukevalle, turvalliselle ja huolehtivalle oppimisympäristölle sekä terveiden ihmissuhteiden rakentamiselle niin, että ne samalla edistävät koulun menestymistä. Käytännössä ulkoiseen hallintaan perustuvat johtamiskäytännöt, luokkahuonemenettelyt ja opetustekniikat korvataan sisäiseen valintaan perustuvilla opastavilla pedagogisilla menetelmillä. Koulun kulttuuri perustuu opastavaan johtajuuteen, joka antaa niin opetushenkilöstölle kuin opiskelijoillekin mahdollisuuden saavuttaa suurin mahdollinen menestys. Myös vanhempia kannustetaan oppimaan sisäisen valinnan teoria -menetelmän ja opastavan vahvuuspedagogiikan periaatteet, joten koti ja koulu tukevat opiskelijaa yhteensopivalla tavalla.

Sisäinen valinta pohjautuu sisäiseen motivaatioon, joka mahdollistaa ihmisen voimaantumisen. Sisäinen motivaatio kumpuaa yksilön sisältä eikä siten ole ulkopuolelta ohjattavissa. Sen ydinkäsitteenä voidaan pitää autonomiaa eli omaehtoisuutta. Sisäisesti motivoitunut ihminen nauttii tekemisestä itsestään tai arvostamansa päämäärän saavuttamisen ajatuksesta. Yksilön toiminta on tällöin omaehtoista; motivaatio lähtee hänestä itsestään eikä ulkoisten palkkioiden yllyttämänä. Autonomian edellytyksenä on, ettei yksilön toimintaa pyritä kontrolloimaan liiallisin rajoituksin. Toiminnan- ja valinnanvapaus ovat seikkoja, jotka kultivoivat sisäisesti motivoituneen yksilön tuloksellisuutta tavoitteidensa saavuttamisessa. Tämän lähtökohdan toteuttaminen edellyttää koulun johtamiselta opastavaa voimaantumisjohtamista sekä luokkakulttuurissa opastavaa kannustusvaste-pedagogiikkaa palkintorangaistus -pedagogiikan sijasta. Ennen käänteitä pitää olla jotain, josta kääntyä pois. Psykologia on tutkinut runsaasti sitä, miten auttaa ihmisiä pääsemään miinus kahdeksasta nollaan, mutta ei juuri sitä, miten auttaa ihmisiä pääsemään nollasta plus kahdeksaan. Tavoitteena lisätä onnellisuutta, elämään tyytyväisyyttä, sitoutuneisuutta ja suorituskykyä; katsoa myös diagnostisesti hyvää ja toimivaa ihmisessä ja antaa nimiä myös sille mikä on hyvää ja vahvaa.
Kansainväliset esimerkit Ranskasta, Kanadasta, Australiasta, Uudesta-Seelannista ja Iso-Britanniasta osoittavat, että perinteisesti yksityisasiaksi koettu tai tulkittu onnellisuus (OECD=Onnelliset koulut ja onnellinen yhteiskunta) on politisoitavissa yhteiskunnalliseksi kysymykseksi vähän samalla tavalla kuin turvavyöt, ylipaino, perheväkivalta, miesten ja naisten roolit sekä osin yksinäisyys, jotka on aikaisemmin politisoitu yksityisestä sfääristä julkiseen sfääriin. On yhteiskunnallisen hyvinvoinnin näkökulmasta perusteltua asettaa kouluille hyveiden ja vahvuuksien edistämiseen liittyviä tavoitteita. Eikö nyt olisi aika.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu