Kiusaamisen synty

Tarkastelen kiusaamisen syntyä kolmen maailman 1) todellisen maailman, 2) erityisen maailman ja 3) laatumaailman valossa.

Todellinen maailma on täynnä huomiovarkaita, jotka synnyttävät ja viekoittelevat erilaisiin riippuvuuksiin. Riippuvaiseksi ei synnytä, mutta voimakas tarve mielihyvän hakemiseen näkyy jo pienissä lapsissa. Riippuvuudesta on kyse silloin, kun ihminen kadottaa kontrollin ja sisäisen valinnan rakentaviin vaihtoehtoihin. Hän ei huomaa, että joku muu, aine tai toiminta, määrää, mitä tehdään, mutta me voimme valita aistikameramme kuvat itse. On siis olemassa kahdenlaisia kuvia, joilla voidaan hankkia ja saada elämän laatua: ihmisiin liittyviä kuvia tai muita kuvia, jotka voivat olla haitallisia. Jälkimmäisessä tapauksessa syystä tai toisesta yksin jääneet ihmiset korvaavat ihmisten kuvat muilla kuvilla, joita voivat olla esimerkiksi väkivalta, päihteet ja seksi, kuntoilu, alkoholi, uhkapelit, nikotiini, tv-sarja, kofeiini, älypuhelin, mobiilipelit, sokeri, energiajuomat, huumeet, työ…Näin tekemällä he kulkeutuvat kauemmaksi niistä ihmisistä, joiden kautta onnellisuutta olisi mahdollisuus saavuttaa.

Nykytodellisuuden maailma ja kasvuyhteisöt

Nykypäivän lapsi ja nuori elää nykytodellisuuden maailman kasvuyhteisöissä, joiden tiedostamat-tomana tai tiedostettuna tavoitteena on opettaa ja opastaa hänet toimimaan elämän kilpakentillä markkinamaailman lakien ja sääntöjen mukaan. Tästä todellisuudesta hän alkaa muodostamaan omaa mielensä erityistä maailmaa, joka täyttyy kuvilla siitä, että pärjätäkseen tulee olla kilpailukyinen.

Kilpailukyvyn maailmassa rajat ja rakkaus vaihtelevat ilman johdonmukaisuutta nihilistisenä asenteena, josta kunniantunto omasta kokonaiskäytöksestä (ajattelu, teot, tunteet, fysiologia) on kaukana. Kun rajoja ei ole, sitä etsitään vallan ja voiman käytöllä, joista haetaan ratkaisua omaan turvattomuuteen.

Henkilökohtaisella nihilismillä tarkoitetaan ihmistä, joka kokee olemassaolon, erityisesti oman olemassaolonsa, mielettömäksi, vailla mieltä tai merkitystä. Yhä useammat ihmiset kärsivät tämänkaltaisesta nihilismistä, eikä se kosketa ainoastaan niitä ihmisiä, jotka kärsivät psyykkisistä häiriöistä, vaan lukemattomia muitakin, ns. ”normaaleja” ihmisiä kodeissa, kouluissa ja työpaikoilla.

Mutta miksi yhä useampi kärsii tällaisesta kokemuksesta. Länsimaisessa yhteiskunnassa, jota leimaa yltäkylläisyys ja jossa ei tarvitse taistella saadakseen tarpeensa tyydytettyä, jossa ihmisillä on kaikki, mitä he tarvitsevat, vaikkakaan ei varmasti kaikki, mitä he haluavat, pitäisi jokaisen olla enemmän tai vähemmän tyytyväinen. Mutta näin ei ole. Todellisuuden maailman yltäkylläisessä tilassa eikä toisaalta kurjassa köyhyydessä ole päämääriä, ja päämäärättömässä tilassa ihminen ei löydä tarkoituksia. Lopettaakseen päämäärättömän tilan ihminen hankkii itselleen keinotekoisen päämäärän, kompensoi turhaumansa häiriökäyttäytymiseen, itsetuhoisuuteen, riippuvuuksiin, rikoksiin, psyykkiseen oireiluun tai fundamentalismiin. Päämäärättömässä olemassaolossa näkyy henkilökohtainen nihilismi, jossa rakkaus on suuri show, jota ilmentävät hetkellisyyden juhlaa ja itsensä hillittömyyttä, luottamattomuutta ja riippumattomuutta ihannoivat kaupalliset tv-ohjelmat. Lisäksi somen lisääntyvä valinta on rohkaissut ihmisiä toimimaan ”ostajina”, vaatimaan, vertailemaan vaihtoehtoja, yrittämään jatkuvasti uutta ja parempaa kauppaa. Ihmisistä on tullut sitoutumis-kammoisia, koska kapitalismi on rohkaissut meitä olemaan itsenäisiä, itseriittoisia ja itsekeskeisiä. Tällaisessa todellisuudessa ei millään muulla ole väliä kuin pyrkimyksellä tulla näkyväksi erottautumalla. voittamalla ja valtaa käyttämällä. Tällaisessa maailmassa lapsista on kasvanut pikkunihilistejä, joiden oma mielen erityinen maailma on vailla arvoja, joiden puutteesta he kärsivät.

Erityinen maailma ja onnelliset ja onnettomat kuvat

Lopettaakseen arvottoman päämäärättömän tilan lapset ja nuoret hankkivat itselleen keinotekoisen päämäärän, kompensoivat turhaumansa häiriökäyttäytymiseen, itsetuhoisuuteen, riippuvuuksiin, rikoksiin, psyykkiseen oireiluun tai toisten kiusaamiseen. Heidän mielensä erityinen maailmansa täyttyy kuvilla, joita leimaa kyvyttömyys myöntää tehneensä väärin, anteeksiantamattomuus, pikkumainen oikeuksista kiinnipitäminen, ns. MINÄ-sairaus, arvosteluhenkisyys ja halu kahmaista kunnia tekemisistä. Lapsi ja nuori hukkaa itsensä, ja ainoa keino selviytyä on ulkoa päin saatava kokemus siitä, että ylipäätään oli olemassa. Tällainen asenne tarttuu ja levittää taipumustaan; joukossa tyhmyys tiivistyy. Tällaisia kuvia voidaan kutsua asennekuviksi, jotka kiteytyneinä, asennetihentyminä siirtyvät aikuisten maailmaan esim. kiusaamiseen työelämässä. Edessä on jatkuvia psyykkisiä sisäisiä ongelmia, joita leimaa huonot tavat, ankarat ja rajattomat odotuksen itselle ja muille, omista puutteista aiheutuva ahdistuneisuus ja uhriasenne ja toistuva sairastelu, masentuneisuus, itseinho, kadehtiminen ja toisten epäonnesta iloitseminen ja epäluuloisuus ja itsekeskeisyys.

Erityiseen maailmaamme olemme läheisimmässä yhteydessä koko elämämme ajan. Kiusaavan lapsen mielen oma erityinen maailma on sekasorron maailma. Todellinen kilpailukykymaailma musertaa hänet lumekuvillaan, valtavuudellaan, monimutkaisuudellaan ja ennustamattomuudellaan ja keskinäisellä vertailuillaan. Onko tällaisen musertavan todellisuuden maailman muodostumiselle vaihtoehtoja. Onko mahdollista, että mielen kuvat, joita lapset ja nuoret myöhemmin katselevat joko somekuva-albumistaan tai oikeasta kuva-albumistaan kuvia, jotka tukisivat kehittyisivät ja rakentuisivat kasvun ja kehityksen vuosina laadukkaan merkityksellisen elämän kuviksi. Nämä mielen erityisen maailman sisällöt erottavat onnelliset ja onnettomat lapset. Elämän onnenpotkut ja onnettomuudet ovat kaikki erityisen maailmamme mielen tuotteita. Kun mieli muuttuu hiukkasenkin, se vaikuttaa myös erityisen maailmamme mielen kuviin. Jos erityisen maailman mieli on sokaistunut, tulee todellisen maailman hyvistäkin puolista kidutuskammioita. Egoistunut tulkinta jättää ihmisen avuttomaksi oman elämänsä ja tulevaisuutensa suhteen. Voidaanko kasvuyhteisöissä, kotona ja koulussa ja miksei työpaikoilla alkaa valita mielen erityiseen albumiin kuvia, jotka eliminoisivat pahoinvointikäyttäytymistapoja, jotka ovat suorassa tai vaikka epäsuorassa yhteydessä mielen pahoinvointiin ja sairauksiin. Onko mahdollista, että muutamme sitä, mitä haluamme, muutamme sitä, mitä teemme tai muutamme molemmat.

Laatumaailma ja luonne

Laatumaailma ei ole kilpailukyvyn raadollinen maailma, vaan se on valintojen maailma. Luonne määrittelee tekojen luonteen. Luonne on enemmän kuin mielen osoittamaa teknistä ja tiedollista osaamista. Luonne sulkee sisäänsä hyvä tahdon ja tuo sen hienovaraisesti julki. Luonteen kehittäminen edellyttää ihanteiden olemassaoloa. Herakleitoksen mukaan luonne on ihmisen kohtalo. Psyykkinen yleisenergia muuntuu psykososiaaliseksi erityisenergiaksi juuri sosiaaliluonteen välityksellä.

Laatumaailmaa kuvaa runsas tosiasia-aineistoon perustuva tietovaranto elämästä, elinoloista ja niiden vaihteluista, runsas menettelytapoja koskeva tieto, erityisesti tieto käsitellä asioita elämän käytännöissä, tieto ilmiöiden esiintymisoloista sekä niiden ajallisista kehityskuluista, suhteellisuus, arvostusten, tavoitteiden ja asioiden tärkeysjärjestysten eroja koskeva tieto, epävarmuuden sieto, tieto elämisen ja eri ongelmaratkaisutapojen vähäisestä ennustettavuudesta, ongelmien ja asioiden erottelu- ja arviointikyky ja kyky antaa harkittuja, punnittuja arviointeja erilaisissa tilanteissa sekä tieto tietopohjaisesta ongelmien ratkaisukyvystä suuren epävarmuuden vallitessa; kyky tarkastella tietoisesti omia uskomuksia ja muuttaa niitä.

Mitä me voimme tehdä. Voimmeko luoda lapsillemme ja nuorille kasvuyhteisöjä, joita voidaan kultua laatu-maailmaksi. Laatumaailma on meidän jokaisen henkilökohtainen ”kuva-albumi”, johon me sijoitamme sellaisia kuvia, joista avautuu ns. oman tunnon maailma. Omatunto ei ole tunteen vaan ajattelun toimintaa ja se syntyy ajattelun herättämistä sisäisistä signaaleista ja dialogiasta.. Sen tehtävänä ei ole niinkään kertoa, mikä on oikein, vaan estää tekemästä sellaista mikä on edustaa vääryyttä. Omatunto on hyvin intuitiivinen ja yksilöllinen, mutta siinä rajat ja rakkaus eivät ole kaupan. Siinä missä omatunto säätelee ihmisen toimintaa, sen vastinpari arvostelu- ja arviointi ja valintakyky antaa merkityksiä ja arvioi maailmaa ja muiden toimintaa. Ajattelun totunnaisuuksia ja annettuja käytösmalleja kyseenalaistava luonne puolestaan mahdollistaa todellisen maailman ja erityisen maailman arvostelukyvyn ja niitä koskevat kuvat. Laatumaailman kuvat kuvastuvat ihmisen luonteessa, ja ne ovat kuvia , jotka liittyvät ihmisenä olemisen ytimeen. Vanhan sanonnan mukaan luonne on kohtalo. Laatumaailmassa kiistattomia ovat toisten kunnioittaminen, kyky rakentaa yksimielisyyttä ja halua sietää vaihtoehtoisia näkökulmia. Ne liittyvät ihmisen moraalisiin velvollisuuksiin ja tilaisuuksiin, joissa on valittava oikean ja väärän välillä.. Laatumaailmasta puuttuu ihmissuhteita kuolettava kokonaiskäyttäytyminen: teeskentely, imartelu, jaarittelu, moukkamaisuus, kaistapäisyys, juoruilu, julkeus, karkeus, tahdittomuus, taikausko, inhottavuus, epäkohteliaisuus, mahtailu, ylimielisyys, pelkuruus. panettelu, mieltymys pahuuteen. Laatumaailma rakentuu universaalien hyveiden ja vahvuuksien varaan. Universaalit hyveet ja vahvuudet muodostavat ns. ihmisten uskonnon, joka perustuu ihmissuhteita elävöittäville tavoille ja luonnetaidoille kaikissa maailman kulttuureissa.

Lopuksi

Kiusaamisen synty on sidoksissa kolmeen maailmaan. Näistä nykytodellisen maailm kontekstiominaisuudet vaikuttavat jokaisen erityisen maailman muodostumiseen, jossa tapahtuu kuvien valinta sen mukaan ovatko valinnat onnettomia vai onnellisia. Kiusaajan erityinen maailma aiheuttaa valintoja, jotka usein ovat onnettomia toisille että hänelle itselleen. Viime kädessä kyse on siitä, millainen ihminen meillä on keskuudessamme perheissä, koulussa ja muualla sosiaalisessa todellisuudessa?

0

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu