Koulu ja vahvuuksien arviointi

Opetushallitus on julkaissut perusopetuksen arvioinnin tarkennetut periaatteet kommentoitaviksi verkkosivuillaan. Kehittämistyön tavoitteena on arvioinnin yhdenvertaisuuden lisääminen ja sen myötä peruskoulun tasa-arvoisuuden vahvistaminen. Kaikkia vuosiluokkia koskevia arvioinnin kansallisia linjauksia tarkennetaan osana päättöarvioinnin uudistamista.

Arviontiin tuo kiintoisan uuden haasteen vahvuuspedagogiikka.

Olen kohta kymmenen vuotta tehnyt työtä vahvuuksien esiin nostamiseksi erityisesti koulumaailmassa kahdessa opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamassa hankkeessa. Toinen kulkee nimellä Syvien vahvuuksien koulu ja toinen Kasvuyhteisöllisyyskoulun indikaattorit. Isona pyrkimyksenä on ollut löytää hyveisiin ja vahvuuksiin perustuvat arviointiperusteet suomalaiselle hyvälle koululle ja vahvuuksiin perustuvalle oppilasarvioinnille. Parikymmentä pilottikouluamme ovat tehneet suurenmoista työtä. Työskentelyn tausta on monitieteinen, muun muassa positiivinen psykologia, voimaantumisen teoria ja kasvun ajattelun teoria ja valinnan, optimoinnin ja kompensoinnin teoria. Niiden pohjalta olemme tuottaneet 84 hyvän koulun hyveisiin ja vahvuuksiin perustuvaa arviointi-indikaattoria, jotka tuottavat kouluihin, luokkahuoneisiin ja kodin ja koulun yhteistyöhön ja koulujen johtamiseen pedagogista ja toimintakulttuurista hyvinvoinnin lisäarvoa, jota ei voi pitää itsestäänselvyytenä. Lisäksi olemme tutkineet, mitä vahvuuksia ja luonnetaitoja suomalaiset vanhemmat odottavat koulun lapsissa kehitettävän.

Merkittävä löydös on, ettei kasvatuskulttuurissa sen kummemmin kouluissa kuin kodeissakaan tunnisteta, mitä hyveet ja vahvuudet ovat ja mitä eri vahvuuksilla tarkoitetaan. Vahvuuksien asema ja merkitys perusopetuksessa on voimistunut uuden opetussuunnitelman myötä: vuoden 2004 opetussuunnitelmassa vahvuudet mainitaan seitsemän kertaa, kun taas tuoreimmassa vuoden 2014 opetussuunnitelmassa vahvuudet mainitaan peräti 68 kertaa.

”Vahvuuspedagogiikka on laajamittaisesti sijoittumassa kouluihin”

Nyt vanhuuksien pedagogiikka, joka on laajamittaisesti sijoittumassa kouluihin, lisää myös arvioinnin osaamisen vaatimuksia ei yksinomaan opettajille vaan koko koululle ja erityisesti koulun ja kodin väliseen vuorovaikutukseen. Vahvuuspedagogiikka tarkoittaa tietoista keskittymistä siihen, mikä kussakin oppijassa on toimivaa ja hyvää. Vahvuuspedagogiikassa mitataan ja nimetään seikkoja, jotka tuottavat onnistumisia ja parhaan mahdollisen version jokaisesta ihmisestä. Vahvuuksien käyttö on yhteydessä kasvaneeseen hyvinvointiin ja itseluottamukseen, sosiaalisten taitojen lisääntymiseen, toisten hyväksymiseen, oppimisen ilon kasvamiseen sekä parantuneisiin oppimistuloksiin. (Filosofian tohtori, erityispedagogiikan dosentti Uusitalo-Malmivaara 2016.) Vahvuuspedagogiikassa mitataan ja nimetään seikkoja, jotka tuottavat onnistumisia ja parhaan mahdollisen version jokaisesta ihmisestä.  Oleellista on oppia vahvuuksien sanoittaminen ja kannustavan palautteen antaminen silloin, kun havaitsemme vahvuuden käyttöä. Vahvuuspedagogiikan avulla voidaan osoittaa lapselle, vanhemmille, muille perheenjäsenille ja ammatti-laisille, missä asioissa lapsi on hyvä ja mitkä sujuvat hyvin häneltä. Osoittaa ammattilaisille, mihin lapsen kehitys ja kasvu voivat perustua ja joiden varaan voidaan luoda positiivisia odotuksia. Se voi johtaa positiiviseen vanhempi – ammattilainen suhteeseen, jota luonnehtii keskinäinen luottamus, avoimuus, tuki, ja yhteiset tavoitteet. Tämä voi olla vahva valtti, kun asetetaan tavoitteita kuntoutumiselle ja kasvulle.

Se voi auttaa tunnistamaan niitä resursseja, joiden varaan oppilaan henkilökohtainen oppimisuunnitelma voidaan rakentaa. Se voi auttaa rakentamaan tulevaisuuden suunnitelmia, jotta lapsesta kasvaisi itseään ja toisia kunnioittava persoonallisuus. Se voi auttaa lasta itseään ottamaan vastuuta päätöksistään ja tukee myös perhettä tässä. Sen avulla dokumentoidaan, mitä lapsi jo osaa ja missä hän on vahva kun suunnitellaan erityistä tukea. Se johtaa positiiviseen sitoutumiseen tukipalveluihin, varsinkin jos taustalla on jo pitkään jatkunut epäonnistumisten kierre. (Soveltaen Matti Kuorelahti 2009)

”Vahvuutensa tuntevilla lapsilla ja nuorilla on puolellaan valintaetu”

Yhteiskunta- ja koulutuspoliittisina löydöksinä tiedämme, että vahvuudet auttavat ihmistä tulevaisuudessa heikkouksien parantamista enemmän. Yksilöt, jotka perustavat tulevaisuutensa vahvuuksilleen, saavuttavat enemmän kuin että he tekisivät saman pyrkiessään parantamaan heikkouksiaan. Metataidot parantavat oppimisen taitoja ja lisäävät koulussa viihtymistä. Vahvuuksien hallintaan liittyy voimakas siirtovaikutus, joka vaikuttaa hyvinvointiin koko elämänkaaren ajan kaikissa sen vaiheissa. Vahvuutensa tuntevilla lapsilla ja nuorilla on puolellaan valintaetu. Hyveisiin ja vahvuuksiin paneutuneet oppilaat harjaantuvat tekemään valintoja eettisin perustein ja mahdollisuuksiaan optimoiden. Tulevaisuususko perustuu sinnikkyyteen ja tahdonvoimaan.

”Hyveiden ja vahvuuksien tutkiminen harjaannuttaa ihmisiä tulevaisuuden suunnitteluun.

Hyveiden ja vahvuuksien tutkiminen harjaannuttaa ihmisiä tulevaisuuden suunnitteluun. Hyveet ja vahvuudet tarjoat eheyttävän näkökulman opetukseen ja työpaikoilla työhyvinvoinnin kehittämiseen. Hyveet ja vahvuudet tarjoavat perustan kodin ja koulun menestykselliselle yhteistyölle. Tutkimustemme perusteella tiedämme, mitä vahvuuksia vanhemmat toivovat koulun lapsissa kehittävän. Yksilöllisinä luonnetaitona vahvuuksista kiitollisuus ja rakkaudellisuus ovat keskeisiä hyvinvoinnin ja onnellisuuden kannalta. Ystävällisyys, auttavaisuus, anteeksiantavaisuus ja henkisyys tunnetaan keskeisinä onnentaitoina. Uteliaisuus, sinnikkyys ja itsehillintä on tärkeää etenkin opiskelussa, menestyksessä ja taitojen kehittämisessä eri aloilla. Koulumenestykseen ovat olleet yhteydessä myös toivo, näkemyksellisyys, oikeudenmukaisuus, rakkaudellisuus ja kiitollisuus. Rohkeus, huumori, ystävällisyys, hengellisyys ja kauneuden arvostus liittyy onnistuneeseen toipumiseen fyysisestä sairaudesta, psyykkisestä häiriöstä ja traumaattisista kokemuksista. Akateemista menestymistä ennustavat ominaisvahvuudet sinnikkyys, harkitsevaisuus, luovuus, avarakatseisuus, uteliaisuus ja kaukonäköisyys. Suomi tarvitsee nyt vahvuuspedagogiikan tuntevia kouluja, joita luonnehtii kiusaamisen harvinaisuus, järjestyksenpito-ongelmien vähäisyys, opiskelijoiden innostunut osallistuminen, vanhempien tyytyväisyys ja sitoutuminen, poissaolojen vähäisyys, oppimisen eriarvoisuuden kaventuminen ja kotiläksyjen loppuun tekeminen. Vahvuuksien tutkiminen perusopetuksen piirissä on entistä ajankohtaisempaa ja perustellumpaa opetuksen kehittymisen edistämiseksi ja perusopetukselle määritetyn tehtävän täyttymiseksi. Tämä asettaa erityisesti koulujen johtajuudelle suuren haasteen.

 

Juhani Räsänen

Kasvatustieteen maisteri

Järvenpää

 

 

 

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu