Koulu, luonne ja oppilaan kohtalo

Sanan luonne etymologia juontuu kuitenkin kreikan, χαρακτήρ, joka tarkoittaa kaiverrusta, ´kharat-to´eli kaivertaa. Luonne on siis ikään kuin kaiverrettu ihmiseen, kasvatuksen ja kokemuksen kautta muodostunut pysyvä piirteiden kokonaisuus. Luonne on sielunelämän perusominaisuukien kokonai-suus, karakteri (engl. character), yksilön kaikkien kehittyneiden ja kehittymättä jääneiden luontumusten kokonaisuus; suppeammassa merkityksessä erotukseksi temperamentista yksilön omalaatuisuus hänen toimintaansa ja tahtoansa ajatellen. Se on merkki, joka on kaiverrettu; se on omistuskirjoitus, piirre, tyyli, omistus. Luonne on siis luonteeltaan omistuksellinen. Niinpä niistä suhteista, jotka ovat ominaisia meille yksilöinä suhteessa toisiin yksilöihin on tarkoituksenmukaista käyttää nimitystä luonne.

Suomen sana luonne tulee sanasta luonto, ulkomaailma, luomakunta, luonnonjärjestys, laatu, ominai-suus, luonne. Luonto tulee puolestaan kantasanasta ´luoda´, aiheuttaa, saada aikaan, panna alulle, josta on muitakin johdannaisia, kuten luoja, luomus, luomi, loimi ja luotin. Käsitteenä luonteella tarkoitetaan nykyään tavallaisesti persoonallisuuden pysyvimpiä tai arvostetuimpia piirteitä. Luonne on enemmän energiaa kuin käyttäytymistä. Luonne vaatii ymmärrystä, voimaa ja tahtoa, pitkäjänteisyyttä ja ener-giaa. Luonne on käyttäytymistä, jonka itse on hyväksynyt. Luonnetta voidaan muokata harjoittamalla moraalisesti hyviä tottumuksia, hyveitä. Hyveet ovat mielen, tahdon ja sydämen ominaisuuksia, joista luonteen vahvuus ja persoonan tasapainoisuus löytävät lähteensä. Se mikä kullekin luonnetyypille on helppoa ja mieluisaa voi olla niin itsestään selvää, ettei sitä tule edes ajatelleeksi vahvuutena. Siksi useimmista voi tuntua, että ei oikein saa itsestään irti koko potentiaaliaan. Vahvuus nousee esiin vaikeuksia kohdatessa.

Luonne on siis ikään kuin kaiverrettu ihmiseen, kokemuksen kautta muodostunut pysyvä piirteiden kokonaisuus. Luonne on se erityisjärjestys, johon ihmisen energiat ovat asettuneet hänen tavoitel-lessaan päämääriään. Se säätelee hänen toimintansa näiden päämäärien mukaan, ja me sanomme ihmisen toimivan ”vaistomaisesti”, kun hän käyttäytyy luonteensa edellyttämällä tavalla. Herak-leitoksen mukaan luonne on ihmisen kohtalo. Psyykkinen yleisenergia muuntuu psyko-sosiaaliseksi erityisenergiaksi juuri sosiaaliluonteen välityksellä. (E. Fromm 1932, 1941, 1947,1970) Luonteen hyveet ovat lähellä sitä, mitä kutsuisimme hyveiksi nykyäänkin. Aristoteles luettelee luonteen hyveinä seuraavat: 1. rohkeus, 2. kohtuullisuus, 3. anteliaisuus (kohtuullisuus rahan antamisessa ja ottami-sessa), 4. suurisieluisuus (oikea suhtautuminen vaurauteen ja valtaan), 5. ylpeys (sen vaatiminen, mikä kuuluu itselle), 6. maltillisuus (kohtuullisuus suhteessa vihaan), miellyttävyys, 7. totuudellisuus ja 8. nokkeluus.
Luonnetta voidaan muokata harjoittamalla moraalisesti hyviä tottumuksia, hyveitä. Havardin mukaan hyveet ovat mielen, tahdon ja sydämen ominaisuuksia, joista luonteen vahvuus ja persoonan tasapai-noisuus löytävät lähteensä. Luonteella kuvataan yksityisen persoonallisuuden erikoislaatua, sitä mikä erottaa hänet muista persoo-nallisuuksista. Persoonallisuus on luonteenkasvatuksen avulla jalostettu yksilöllisyys, henki-löllisyys tämän sanan syvällisessä merkityksessä. Luonne on yksilön sielullinen omalaatuisuus, yksilön viettien, taipumusten, tunteiden ja tahtotoimintojen määräämä, tavallisesti kasvatuksen, ympäristövaikutusten ja harrastusten kehittämä. Frank Outlaw on sanonut: ”Tarkkaile ajatuksiasi; niistä tulee sanoja. Tarkkaile sanojasi; niistä tulee tekoja. Tarkkaile tekojasi; niistä tulee tapoja. Tarkkaile tapojasi; niistä tulee luonne. Tarkkaile luonnettasi; siitä tulee kohtalosi.”

Herakleitos piti luonnetta ihmisen kohtalona. Hän kirjoitti myös: ”Sinä et pysty löytämään sielun alkua tai loppua, vaikka menisit kuinka pitkälle tahansa: niin syvä on sielun laki.” Luonteen piirteet nostavat esiin tyyppejä, jotka eroavat toistaan. Luonteeseen kuuluu sekä pään että sydämen ominaisuudet. Luonne on ihmisen psyykkinen sormenjälki. Luonteen psykoanalyyttinen tutkiminen on nostanut esiin ulottuvuuden, jossa on keskitytty tutkimaan ystävällisiä, usein alitajuisia, suhteellisen pysyviä tunteita, jotka sen mitä ihminen pitää tyydyttävänä tai epätyydyttävänä, mihin hän perustaa suhteensa omaan itseensä ja muihin. Svyyspsykologista luonteen tutkimusta täydensi Eric Fromm, joka kuvaa luonteen sen perusteella, miten yksityinen ihminen täyttää sellaiset hengissä pysymisen tarpeet kuten ravinnon hankkimisen, suojan ja turvallisuuden ja eksistentiaaliset tarpeet, kuten elämän viitekehyksen luomisen, kiintymyksen, yhteenkuuluvuuden, yhtenäisyyden tunteen, kiintymyksen ja myötätunnon. Näitä tarpeita voidaan täyttää erilaisin luonteenomaisin tavoin, jotka vaikuttavat oppimiseen, luovaan kehit-tymiseen ja eheyteen, tai psyykkiseen ristiriitaan ja psykopatologiaan. Frommin sosiaalipsykoanalyyt-tisen teorian mukaan luonteen ytimeen kuuluvat tavat, joilla nämä tarpeet töytetään asioiden, muiden ihmisten, luovan ilmaisun ja merkityksen kokemisen osalta. Luonnetta ei voi määritellä pelkästään järjestelmänä tai tunne-elämän pyrkimyksenä; molempia tarvitaan. Ihminen on kuitenkin vaikeuksissa, jos nämä kaksi aluetta ovat ristiriidassa toistensa kanssa.

Luonne on käsitteenä vanhempi kuin persoonallisuus, joka on peräisin roomalaisilta. Luonne tarkoittaa jollekin asialle tai ilmiölle ominaisia merkittäviä toiminnallisia piirteitä, jotka pysyvät eri tilanteissa. Usein luonteella tarkoitetaan tietoisen tai tuntevan olennon, kuten ihmisen tai eläimen käytöksen ja mielentilan yksilöllisiä piirteitä. Luonteen vahvuudet ovat perusta elinikäisen terveyden (koherenssi) ylläpitämiselle. Tutkimuksellisesti voidaan osoittaa, että luonteen vahvuuksilla on voimaantumiseen vaikuttava tehtävä.

Ne tavat, miten olemme ja toimimme, kuvastavat luonnettamme. Luonne ei kuitenkaan ole ihmisen syvin olemus, hänen todellinen itsensä. Luonne kehittyy alun perin suojelemaan ihmistä ulkomaailman aiheuttamilta turhautumisilta ja tasapainottamaan ympäristön vaatimusten ja sisäisten viettitarpeiden välistä ristiriitaa. Luonteemme näkyy mielenliikkeissä, asenteissa, ajattelussa, tunteissa ja kaikessa käyttäytymisessämme. Se ilmenee myös kehomme asennoissa, liikkeissä ja liikkumattomuudessa. Luonteen ilmeneminen on olemukseltaan kokonaisvaltaista. Luonne on konatiivinen; se viittaa ihmisen tahtoon, tahtopuoleen, hyvään tahtoon. Se on ajattelu-, toiminta- ja suhtautumistapa todellisuuteen
Luonteen ilmenemisessä oma-aloitteisuus ja omavastuisuus keskeistä (”itsensä johtamista”) Luonne on voimakkaasti tahto- ja tunnetekijöiden ohjaama elämäntapa, jossa taloudellinen menestys ja riskit ovat myös sidoksissa osaamiseen ja kyvykkyyteen. Luonne persoonallisuuden tasolla on: synnynnäisen ja opitun yhteisvaikutusta, kuten ihmisen persoonallisuus ja älykkyys yleisemminkin Luonne on sekä luovuutta että uutteruutta, se on jatkuvassa testissä kanssakäymisessä toisten ihmisten kanssa Jokaisella on yhdistelmä henkilökohtaisia, sosiaalisia ja ryhmä-pohjaisia luonteenpiirteitä. (Ron Kurtus2007) Luonteen ja käyttäytymistapojen takaa ihminen löytää jotakin uutta ja alati muuttuvaa. Todellinen minä, itse, on aina jossakin määrin tuntematon ja yllätyksellinen.

Luonteen ilmeneminen on olemukseltaan kokonaisvaltaista. Luonne on konatiivinen; se viittaa ihmisen tahtoon, tahtopuoleen, hyvään tahtoon. Se on ajattelu-, toiminta- ja suhtautumistapa todellisuuteen.Luonteen ilmenemisessä oma-aloitteisuus ja omavastuisuus keskeistä (”itsensä johtamista”) Luonne on voimakkaasti tahto- ja tunnetekijöiden ohjaama elämäntapa, jossa taloudellinen menestys ja riskit ovat myös sidoksissa osaamiseen ja kyvykkyyteen. Luonne persoonallisuuden tasolla on: synnynnäisen ja opitun yhteisvaikutusta, kuten ihmisen persoonallisuus ja älykkyys yleisemminkin Luonne on sekä luovuutta että uutteruutta, se on jatkuvassa testissä kanssakäymisessä toisten ihmisten kanssa. Vahvaluonteinen ja heikkoluonteinen tulevat ilmi suhteessa nautintoihin sekä pehmeä ja kestävä suhteessa kärsimyksiin. Sellainen ihminen on pehmeä ja veltostunut, joka jää häviölle tilanteissa, joissa useimmat pystyvät tuloksellisesti tekemään vastarintaa. Heikkoluonteisuus esiintyy harkitsemattomuutena ja voimattomuutena. Jotkut ovat harkinneet, mutta tunnetilansa vuoksi eivät pidä kiinni siitä, mihin ovat päätyneet. Toisia taasen tunteet ohjaavat ilman, että he ollenkaan harkitsevat käyttäytymistään.
Heikkoluonteisuus ei ole pahe, sillä sille on tyypillistä valinnan vastainen toiminta ja paheelle valinnan mukainen toiminta. Sama ihminen ei voi olla käytännöllisesti järkevä ja heikkoluonteinen. Käytän-nöllisesti järkevällä on tietoja ja hän lisäksi toimii niiden mukaan. Heikkoluonteinen ei toimi niin (M.aati Keinänen)

Luonne määrittelee tekojen luonteen. Luonne on enemmän kuin mielen osoittamaa teknistä ja tiedol-lista osaamista. Luonne sulkee sisäänsä hyvä tahdon ja tuo sen hienovaraisesti julki. Luonteen kehittä-minen edellyttää Ihanteiden olemassaoloa. Matematiikan tai jonkin kielen osaaminen ei ole merkki luonteen kehityksestä.Luonne on se erityisjärjestys, johon ihmisen energiat ovat asettuneet hänen tavoitellessaan päämääriään. Se säätelee hänen toimintansa näiden päämäärien mukaan, ja me sanomme ihmisen toimivan ”vaisto-maisesti”, kun hän käyttäytyy luonteensa edellyttämällä tavalla. Ihmisen luonteen laatu on suorassa suhteessa hänen sitoutumiseensa erinomaisuuteen missiosta riippumatta (Vince Lombardi)

Herakleitoksen mukaan luonne on ihmisen kohtalo. Psyykkinen yleisenergia muuntuu psykososiaa-liseksi erityisenergiaksi juuri sosiaaliluonteen välityksellä. (E. Fromm 1932,19411,1947,1970) Luonteen hyveet ovat lähellä sitä, mitä kutsuisimme hyveiksi nykyäänkin. Aristoteles luettelee luonteen hyveinä seuraavat: rohkeus, ohtuullisuus, anteliaisuus (kohtuullisuus rahan antamisessa ja ottamisessa), suurisieluisuus (oikea suhtautuminen vaurauteen ja valtaan), ylpeys (sen vaatiminen, mikä kuuluu itselle), maltillisuus (kohtuullisuus suhteessa vihaan), miellyttävyys, totuudellisuus ja nokkeluus.

Luonnetta voidaan muokata harjoittamalla moraalisesti hyviä tottumuksia, hyveitä. Harvardin (Alexan-dre Havard: Virtuous Leadership (New York, 2007) mukaan hyveet ovat mielen, tahdon ja sydämen ominaisuuksia, joista luonteen vahvuus ja persoonan tasapainoisuus löytävät lähteensä. Sana hyve periytyy latinan sanasta virtus, joka tarkoittaa ”voimaa” ja ”valtaa”. Toisin sanoen, hyveiden säännön-mukainen harjoittaminen vahvistaa ihmisen valmiutta ja kykyä toimia.

Luonnettaan on verrattain helppo peitellä, joskus sen voi voittaakin, mutta sangen harvoin tukahduttaa. Kun hän lopulta päätti riisua naamionsa, oli jo liian myöhäistä; se oli ehtinyt kasvaa häneen kiinni (Wieslaw Brudzinski)

Platonin Akatemian psykologiaa seuraten vanhalla ja keskiajalla opetettiin, että ihmisen sielussa on rationaalinen ja irrationaalinen osa. Järkensä avulla ihminen taltuttaa irrationaaliset halunsa niin, että ne tottuvat käyttäytymään järjen määräämällä tavalla. Näin syntyy luonne, jonka suuntautuneisuus ei enää ilmene pelkkänä aistiobjektien ohjaamana impulsiivisuutena, vaan järjen ohjaamana tahtona ihmisen lajiolemuksen toteuttamiseen eli inhimilliseen hyvään. Irrationaalisen sielun toimintavalmiudet ovat luonteen hyveitä eli moraalisia hyveitä. Antiikin etiikassa muotoilluista päähyveistä tähän ryhmään kuuluvat kohtuudenmukaisuus, urhoollisuus ja oikeudenmukaisuus.

Sana hyve periytyy latinan sanasta virtus, joka tarkoittaa ”voimaa” ja ”valtaa”. Toisin sanoen, hyveiden säännönmukainen harjoittaminen vahvistaa ja voimaannuttaa ihmisen valmiutta ja kykyä toimia raken-tavassa vuorovaikutuksessa itsensä ja ympäristönsä kanssa. Koska hyveet ovat ratkaisevassa roolissa tavoiteltaessa onnellisuutta ja elämässä menestymistä, ne ovat sitä myös ammatillisesti. Ne ovat luon-teen taipumuksia, joita ilman asiat eivät tahdo sujua. Aristoteleen mukaan hyveitä voi oppia, mutta ei kirjoista vaan käytännössä, tekemällä hyveiden mukaisia tekoja, esimerkiksi yhdessä opettajan kanssa.

”Positiivisen psykologian mukaan ihmisen hyveet ja luonteen vahvuudet voivat toimia »puskureina» tai »rokotuksina» monia psykologisia ongelmia ja häiriöitä vastaan. ”Luonteen vahvuudet ovat perusta elin-ikäisen terveyden ylläpitämiselle. Tutkimuksellisesti voidaan osoittaa, että luonteen vahvuuksilla on voimaantumiseen vaikuttava tehtävä.
Mistä hyvillä luonteenpiirteillä varustettu ihminen sitten tietää, minkä hyveen mukaan hänen tulee kulloinkin toimia? Aristoteleen mukaan käytännöllinen järki (fronesis), joka on rationaalisen sielun-osan hyve, harkitsee oikein sen, mitä kussakin tilanteessa tulee tehdä. Näin moraalisten ja intellek-tuaalisten hyveiden, luonteen hyveiden ja käytännöllisen järjen, yhteistoiminta on ihmisen olemuksen täydellistä toteuttamista käytännöllisessä elämässä. Ne molemmat syntyvät kasvatuksen ja pitkän harjoituksen kautta. Ne hankitaan, ne eivät ole synnynnäisiä. Kun ihmisen luonne on muodostunut, se ei enää muutu.

Luonteen ilmenemisessä oma-aloitteisuus ja omavastuisuus ovat keskeistä (”itsensä johtamista”) Luon-ne on voimakkaasti tahto- ja tunnetekijöiden ohjaama elämäntapa, jossa taloudellinen menestys ja riskit ovat myös sidoksissa osaamiseen ja kyvykkyyteen. Luonne persoonallisuuden tasolla on: synnynnäisen ja opitun yhteisvaikutusta, kuten ihmisen persoonallisuus ja älykkyys yleisemminkin Luonne on sekä luovuutta että uutteruutta, se on jatkuvassa testissä kanssakäymisessä toisten ihmisten kanssa. Luonne määrittelee tekojen luonteen. Luonne on enemmän kuin mielen osoittamaa teknistä ja tiedollista osaa-mista. Luonne sulkee sisäänsä hyvä tahdon ja tuo sen hienovaraisesti julki. Luonteen kehittäminen edellyttää ihanteiden olemassaoloa. Matematiikan tai jonkin kielen osaaminen ei ole merkki luonteen kehityksestä.

Ne tavat, miten olemme ja toimimme, kuvastavat luonnettamme. Luonne kehittyy alun perin suojelemaan ihmistä ulkomaailman aiheuttamilta turhautumisilta ja tasapainottamaan ympäristön vaatimusten ja sisäisten viettitarpeiden välistä ristiriitaa. Ranskalainen filosofi Paul Ricœur (27.2. 1913 – 20. 5. 2005) tarkoittaa luonteella sellaista ”kestävien taipumusten joukkoa, jonka avulla persoona tunnistetaan.” (Ricoeur 1992) Kestävillä taipumuksilla tarkoitetaan hankittuja tottumuksia ja samastu-misen myötä omaksuttuja piirteitä. Luonne siis yhdistää itseyden samuuteen, samaksi tunnistamiseen ja identifikaatioon, keskeytymättömään jatkuvuuteen sekä pysyvyyteen ajassa. (Ricoeur 1992) Luonne on ajallisen pysyvyyden muoto. Luonteen avulla voidaan vastata kysymykseen ’kuka minä olen’ vastaamalla kysymykseen ’mikä minä olen’: Luonne on todella ”kuka” ja ”mikä”? (Ricoeur 1992).

Voiko ihmisen luonne muuttua ja mihin suuntaan? Jos ihmisiltä puuttuu kehys tai horisontti, jonka puitteissa asiat voivat saada pysyvän merkityksen, jossa elämän mahdollisuudet voivat näyttäytyä hyvinä tai merkityksellisinä tai huonoina ja triviaaleina. Kaikkien näiden mahdollisuuksien merkitys on kiinnittymätön, epävakaa tai määrittymätön. Tämä on kipeä ja pelottava kokemus.” (Taylor 1989).

Jos tällainen ’luonteeksi’ ja ’luonteenpiirteiksi’ käsitetty stabiilius nähdään itseyden ja merkityksellisen elämän ehtona, niin arvojen, normien ja identifikaatioiden epävakaus epäilemättä vaikuttaa ”kipeältä ja pelottavalta”. Mutta kipeys ja pelottavuus hälvenee mikäli nähdään, että luonteen samuus koskee puhtaassa muodossaan vain itseyden toista ääripäätä. Itseyden pysyvyys ajassa on tämän lisäksi myös tahdonalaisesti tuotettua. Luonteen pysyvyyden vaatimus voidaan kyseenalaistaa luonteen muuttumisen näkökulmasta: eikö syntyneiden tottumusten ja identifioitumisten tulisi olla aina kyseenalaistettavissa, eikö muutoksen tulisi aina olla mahdollista? (Pekka Kaunismaa & ArtoLaitinen: Paul Ricoeus ja narra-tiivinen identiteetti, teoksessa Kuhmonen Petri & Sillman Seppo (toim.): Jaettu jana, ääretön raja. (1998)Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. Filosofian julkaisuja 65)

Jari Pylvänäinen on koonnut mietelauseita luonteesta. Ne olosuhteet joissa elät, määräävät maineesi. Se totuus johon uskot, määrää luonteesi. Maine on sitä, mitä sinun oletetaan olevan. Luonne on sitä, mitä sinä olet. Maine on valokuva; luonne on kasvot. Maineensa ihminen saa ulkopuolelta; luonne kasvaa ihmisen sisältä. Maineesi opitaan tuntemaan tunnissa; luonne ei ehkä tule päivänvaloon vuodessakaan.
Maine syntyy hetkessä luonteen rakentaminen kestää eliniän. Maine kasvaa kuin sieni luonne kasvaa kuin tammi. Yksi ainoa lehtiartikkeli luo maineesi; koko eliniän kestävä aherrus muokkaa luonteesi.Maine tekee sinusta rikkaan tai köyhän; luonne tekee sinusta onnellisen tai onnettoman. Ihmisen todellisen luonteen saa parhaiten selville siitä, miten he käyttäytyvät kun tietävät olevansa väärässä.

0

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu