Koulusokki toisensa perään

Suomalainen koulutus kaikkine puolineen on taas joukkohysterian vallassa, kun Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD on julkaissut vuosittaisen koulutusjärjestelmiä vertailevan indikaattorijulkaisunsa Education at a Glancen. Minusta koko koulutusjärjestelmän ongelmana ei ole tason nostaminen, vaan sellaisen markkinavetoisen ja kaupallisen ihmiskäsityksen korosteisuus, joka neurotisoi kohta koko ikäluokan. Nuorisoikäluokka on yhtä ylikuormittunutta hermokimppua, joka purkautuu jatkuvasti kasvavina mielenterveyden ongelmina, johon oppilashuolto/tukitoimet ja koko terveydenhuoltojärjestelmä ei pysty vastaamaan, koska sekin on kriisissä. Kourallinen ihmisiä muutamassa teknologiayrityksessä tekee kasvatustavoitteellisia valintoja, jotka ohjaavat nuorten tulevaisuutta piittaamatta heidän mielensä terveydestä; en voi kuvitella suurempaa ongelmaa. Järjestelmän tavoitteiden asettamisesta on tullut patologisoiva normaali, jonka avainsanayhdistelmä on keskinänen kilpailu, joka on viruksen tavoin ja opetushallinnon hyväksymänä ajattu läpiseväksi toimintamalliksi, josta ei voi kytkeytyä irti muutoin kuin sairastumalla. Kukaan ei kysy, miten voimme pysyä ihmisinä digitalisoituneessa maailmassa, jossa algoritmit tuhoavat ihmissuhteita. Joskus 1970-luvulla olin järjestämässä ammatillisen koulutuksen tulevaisuusseminaaria. Saimme luennoitsijaksi belgialaisen professorin, (nimi taisi olla Joseph Basila). Hän kuvasi eteemme kolme (tieteelistekninen, sosiologinen, psykologinen, johon olen lisännyt ekologisen, katso kuvio) vallankumousta ja samalla varoitti ihmissuhteiden rapistumisen vaaroista. Meitä uhkaa patologisoivasti ihmissuhteiden vastakkainasettelu suoraan kun aamulla nousemme ylös ja illalla painamme pään tyynyyn, kaikilla elämänkentillä. Rooman klubille aikoinaan kirjoitettu raportti Oppimisen uudet haasteet (Botkin & al, 1981) korosti shokkia oppimisen motiivina. Tarvitaan toimintatapojen muutosta, osaamista ja toimia kestävän kehityksen edistämiseksi globaalissa maailmassa. Nyt se shokki on tullut. Noami Klein käytti termiä ”sokkidoktriini”, jolla kyllä voidaan kuvata myös koulujärjestelmään ajettua kaupallisen luonteen kasvatuksellisia tavoitteita. Kaupallinen asennoituminen on meidän aikakautemme sosiaaliluonne, kuvasi Eric Fromm. Kaupallinen asennoituminen on kehittynyt persoonallisuusmarkkinoiden muodostumisen yhteydessä. Koulutusjärjestelmämme ihmiskuva huolehtii siitä, että menestys markkinoilla riippuu pätevyyden ohella myös siitä, miten ihminen myy itseään(Fromm 1964, 85) Se, miten itseään pitää myydä, riippuu kysynnästä. Pitää sopia johonkin tiettyyn muottiin ja siihen pitää myös haluta sopia; on oltava muodissa.Kaupalliselle asennoitumisella on erityisen tavallista kokea itsensä hyödykkeeksi, jolla on arvo. Malli siitä, millainen pitää olla, otetaan ulkoapäin. Omaa itseä ei luoda, vaan sopeudutaan vaatimuksiin. . Nykyään sanalla tasa-arvoisuus on sama merkitys kuin sanalla vaihdettavuus. Koska oma yksilöllisyys laiminlyödään, ihmissuhteista tulee pakosta pinnallisia. Kysymyksessä ei ole enää ihmissuhteet vaan vaihdettavien hyödykkeiden väliset suhteet. Kaupallinen asennoituminen voi kyllä johtaa älyllisen suorituskyvyn paranemiseen, koska ajattelun tehtävä on nopeasti käsittää asiat, jotta niitä voitaisiin mahdollisimman nopeasti käyttää hyväksi. Sama asennoituminen määrää sekä ajattelua että tuntemistapaa. Kumpaa meidän sitten pitäisi muuttaa tuntemistapa vai patologista normaaliutta.

+3

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu