Kun laatu katosi koulusta ja luonne ihmisistä

”Koulua koskeva laatuajattelu on vuosien varrella muuttunut; heiluri heiluu asioiden oikein tekemisen ja oikeiden asioiden tekemisen ääripäiden välillä.  1970-luvulla laatua oli  valtion vaatimusten mukainen julkinen palvelu (valtio asiakkaana). 1980-luvulla laatua oli koulujen omaleimaisuus ja   opettajien ammatillisen näkemyksen mukainen opetus.  1990-luvulla käsitys muuttui: Laatua olikin opetus, joka oli  asiakasvanhempien odotusten mukaista. 2000-luvulla on nähtävissä taas  paluu laatuajatteluun, jossa laatu on  valtion vaatimusten mukainen.” (Martti Helström 2011, Blogi)

Helström purkaa laatua myös filosofi Eero Ojasen hyvän käsitteen pohjalta. Hän erottaa neljän  tason hyvää:
– teknistoiminnallista hyvää (oppitunnit sujuvat, oppilaat tekevät tehtäviä, tuntia ei häiritä, välineet toimivat, ongelmat ratkeavat, oppimistulokset ovat hyviä, opetussuunnitelma toteutuu,). Tähän laadun tasoon kuuluu mm. kustannustehokkuus, perustehtävänmukaisuus ja vaikuttavuus.
– kokemuksellisesti hyvää (opettajat ja oppilaat tekevät töitä hyvällä mielellä. Heitä kohdellaan reilusti. Pedagoginen hyvinvointi näkyy. Molemmat kokevat työnsä mielekkyyden. Opetus miellyttää vanhempia ). Tällaista laatua on  kutsuttu intuitiiviseksi, esteettiseksi ja subjektiiviseksi.
– tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden kannalta hyvää (opetus tukee kaikkien erilaisten oppilaiden kasvua). Kyseessä on tiettyjen arvojen suuntainen laatu. Opetuksen tulisi olla tasalaatuista, tai yhtä laadukasta kaikille.
– mystisemmin hyvältä, oikealta tuntuvaa hyvää.  Kyseessä on systeeminen laatu, jossa laatu lisää yhteistä hyvää, eikä hyvän rinnalla saada muuta huonoa. (Helström 2011)

Koulumaailmassa vaalitaan helposti ajatusta, että mittaaminen ratkaisee ongelmat. Pisa on tästä hyvä esimerkki. ”Pisa ei sinänsä mittaa, kuinka hyvin koulu toimii kansallisten tavoitteiden täyttämisessä.  Se ei liity suoraan kansalliseen opetussuunnitelmaan tai mittaa, miten hyvin koulu pystyy välittämään opetussuunnitelman sisältöä.” (Jaakko Kauko, Aikalainen 1/2018)

”On useita kansainvälisiä esimerkkejä siitä, että koulutuksen laadun mittaamisesta on tullut tärkeämpi tavoite kuin sen pohdinnasta, mitä laatu pitää sisällään”.(Jaakko Kauko, Aikalainen 1/2018) Kaukon mukaan päättelyketju etenee yleensä tähän tapaan: Mittauksista ollaan saatu tieto, että jokin asia ei toimi. Ratkaisuna sille esitetään, että asiaa pitäisi mitata ja kontrolloida vielä tarkemmin. ”Toisin sanoen, eletään harhassa, että mittaus tuottaa laatua. Tämä ajatus harhauttaa pahimmassa tapauksessa pois koulutuksen arvopohjaisista keskusteluista. Se myös johtaa siihen, opettajilla ei ole mahdollisuutta hyödyntää tietoa omassa työssään, ja mittauksia käytetään enemmän kontrollin välineinä.” Kauko uskoo, että laadunvarmistuksen välineistä on myös aitoa hyötyä etenkin koulutuksen ohjaamisessa. Mutta tutkimuksessa havaittiin, että kouluissa koettiin usein hämmennystä siitä, minkä takia tietoa pitää tuottaa.” Koulujen täytyy palvella tiedon tarvetta ylöspäin, ennemmin kuin että tietoa käytettäisiin kouluissa laadun kehittämiseen. Se on iso ongelma”.(Jaakko Kauko, Aikalainen 1/2018)

Koulun laatu näytetään kytketyn myös oppimateriaaleihin ”E-oppimateriaalin pedagogisella laadulla tarkoitetaan sitä, että oppimateriaali soveltuu luontevasti opetus- ja opiskelukäyttöön, tukee opetusta ja oppimista ja tarjoaa pedagogista lisäarvoa. Pedagoginen lisäarvo tarkoittaa esimerkiksi uudenlaisia tiedon käytön ja kehittämisen keinoja, uudenlaisia yhteisöllisyyden ja jakamisen käytäntöjä tai monipuolisempia mahdollisuuksia jonkin tehtävän tekemiseen. Edelleen pedagogista laatua edustaa se, että oppimateriaalissa edistetään oppimista uusimman tutkimuksen mukaisesti ja tuetaan opettajaa kehittämään omaa opetustaan. Koska opettajien pedagogiset käsitykset ja erityisesti kokemus ja osaaminen digitaalisen teknologian opetuskäytöstä eroavat, tarvitaan pedagogisesti erilaisia e-oppimateriaaleja. Kaikissa e-oppimateriaaleissa kuitenkin pedagogista laatua edustavat oppimateriaalit, jotka tukevat oppijan tietoista ajattelua ja hänen aktiivista toimintaansa”.” Laatu on osiensa summa. Pedagogista laatua on edelleen käyttökontekstin huomioon ottaminen niin, että oppimateriaali ei edellytä monimutkaisia tai vaativia teknisiä, didaktisia tai muita vastaavia järjestelyjä, vaan on sovellettavissa tavanomaisessa opetus- ja opiskelutilanteessa.” ”E-oppimateriaalin pedagoginen laatu on tekijöiden osaamisen yhteistulosta: siinä yhdistyvät mielekkäät tehtävät ja oppimisen kannalta keskeinen sisältö visuaalisesti mielekkäästi ja hyvin toteutettuun ja teknisesti toimivaan kokonaisuuteen.” (Opetushallitus 2016)

Kaikissa näissä lähestymistavoissa vajavaiseksi jää inhimillisen organisaation laatufilosofian, teorian ja periatteiden, positiivisen psykologian, voimaantumisen teorian ja valinnan teorian  näkökulma, joka avaa oven koulun laatukulttuuriin, ja  jossa vallitsee 1)elpymisen mahdollisuus, 2) ihmisen oman ääninen kuuleminen, 3) mukaanotto työn suunnitteluun ,4) demokraattinen myötävaikutus, 5) sosiaalinen oikeamielisyys ,6) tiedollinen kommunikaatio ,7) oikeudellinen strategia ja ajattelutapa, 8) suotuisa, voimaannuttava rakenne ,9) organisaation oppiminen ja 10) tilitysvelvollisuus.  Itseasiassa nämä lähtökohdat voisivat toimia myös kouluorganisaation hyvinvointipedagogisen kulttuurin kehittämisen lähtökohtina.

Koulutyö on laadun kehittäjälle ollut aina ”musta laatikko”, johon on ollut vaikeaa, jopa uskaliasta tarttua, ja jota on ollut vaikea kuvata. Laadun näkökulmasta voidaan koulun tehtävää tarkastella neljästä näkökulmasta: 1) Kasvatustyö on enemmän tai vähemmän aineetonta. Kohta yksi tarkoittaa, että työ on kokemuksellista ja subjektiivista.  2) Kasvatustyö on tekoja ja prosesseja. Kohta kaksi tarkoittaa, että oppimistilanteessa voidaan aina puhua ”totuuden hetkestä”, joka muodostuu laadullisesti onnistuneista mikrohetkistä.  3) Kasvatustyö tehdään ja kulutetaan ainakin jossain määrin samanaikaisesti. Kohta kolme tarkoittaa, että mielikuva laadukkuudesta syntyy ihmisten kohtaamishetkistä. Laadullisuus määritellään tällöin ihmiskontaktien pohjalta ja 4) Kasvatuksen kohde osallistuu opetustyöhön ainakin jossain määrin. Kohta neljä tarkoittaa, että jokaisella on oikeudet, mahdollisuudet ja keinot vaikuttaa asioihin.

Laadun arvoarviointi sisältää mm. seuraavat asiat: Miksi toimimme niin kuin toimimme? Mitä on se hyvä, mitä koulun tulee edistää? Mitä koulun on tarpeen edistää? Mitä koulu haluaa ja  tahtoo

edistää? Mille tahoille meidän tulee olla hyödyksi? Mitä koulu kykenee edistämään? Millä palve-luilla koulu aikoo hankkia olemassaolon oikeutuksensa? Mihin ajassa kestäviin arvoihin meidän tulisi rakentaa tulevaisuutemme? Missä suhteessa koulu on erityisen  hyvä? Mitä haasteita tulevai-suus tuo koulullemme? Millaisen tulevaisuuden haluamme? Miten näemme ihmisen  olemuksen tulevaisuuden kannalta? Missä suhteessa erotumme muista vastaavista kouluista?

Koulun laadun ”mustan laatikon” purkaminen lähtee seuraavista periaatteellisista indikaattoreista.

1.Ensimmäisen periaatteen mukaan ihminen voi hyvin joukossa (Sajaniemi & Mäkelä 2014, 136).  ”Toisilla ihmisillä on väliä.”(Peterson&Seligman) Vahvuuspedagoginen kulttuuri läpäisee koko koulun toiminnan, yhteistyö on tärkeämpi kuin yksintyöskentely.

2.Toisen periaatteen mukaan jokaisen oppilaan vahvuuksien etsiminen ja tunnistaminen auttaa lasta luomaan hyvän elämän rakennuspalikoita. Arvioinnissa edetään vahvuusnäkökulmasta käsin kohti oppilaan kehitystarpeita (Mattila 2011, 101).

3.Kolmannen periaatteen, jonka mukaan opettajan tulee luoda kouluun opetusmenetelmät, jotka auttavat löytämään oppilaan oman oppimispolun. Omalla oppimispolulla työskennellään lähike-hityksen vyöhykkeellä yksilönä, mutta osana yhteisöä.

4.Neljännen periaatteen mukaan vahvuuskieleen tulee kiinnittää tietoisesti huomiota koulutyösken-telyssä. (Sandberg & Vuorinen 2015, 12.) ”Paha pitää huolen itsestään, hyvää pitää helliä”. Hyvän helliminen perustuu hyvekieleen. Oppilaan vahvuudet huomioidaan niin työskentelyn aikana kuin lopputuloksessakin.

5.Viidennen periaatteen mukaan vahvuus muuttuu vahvuudeksi vasta kun joku oppilaalle merkityk-sellinen ihminen tunnistaa tuon taidon ja antaa siitä positiivista tunnustusta. (Lappalainen ja Sointu (2013) Kun ihminen kokee, että elämällä on jotain merkitystä, antaa se hänelle voimaa selviytyä hankalistakin tilanteista.

6.Kuudennen periaatteen mukaan kasvun asenteen omaavat oppilaat palautuvat hankalista tilanteista nopeammin ja oppivat kokeilemaan seuraavalla kerralla jotain toista strategiaa. (Uusitalo-Malmi-vaara & Vuorinen 2016, 56–57; Järvilehto 2014, 54.) Kasvun asenne ja toipumiskyky kasvaa sellai-sessa vuorovaikutuksessa, joka vahvistaa hyvää. (Lahti 2014, 330.)

7.Seitsemännen periaatteen mukaan käyttäytymisodotukset pilkotaan toimintaohjeiksi eli opitta-vaksi taidoksi. Hyvässä kaveruudessa toimintaohjeina olivat: autan, otan mukaan ja olen ystäväl-linen. Näitä taitoja konkretisoidaann ja harjoitellaan vuoro-vaikutustunneilla. Käyttäytyminen on opittavissa olevaa taitoa, jos aikuinen on johdonmukainen.

8.Kahdeksannen periaatteen mukaan koulu yhteisönä rakentaa toimintakulttuurinsa 1) hyveisiin ja vahvuuksiin perustuviin  ohjaaviin periaatteisiin, 2) voimauttavaan luottamuskulttuuriin, 3) arvojensa jatkuvaan arviointiin ja 4) lämpimän opetussuunnitelman edellyttämiin pedagogisiin menetelmiin.

Alla olevissa arvioissa ei ole tarkoitus olla yksilöiden mitta, vaan heijastavat koulua organisaa-tiona. Instrumentit sisältävät yleensä kaikki sidosryhmät kyselyyn ja arviointiprosessiin.

Kansainvälisissä laatukouluissa, esim Glasser Quality Schoolissa, etusijalle asetetaan koulun kokonaisvaltaiset  tavoitteet, jotka liittyvät sisäisen valinnan teoriaan.  Lähestymistapa on proaktiivinen eikä reagoiva. Koulussa toteutetaan jatkuvaa laadunarviointia niin oppimisympäristön kuin henkilöstön työtyytyväisyyden osalta. Koululla on korkeat oppimiseen liittyvä odotukset. Opetus toteutetaan  kunnioittaen toisia ja yksilöllisiä eroja. Harjoittelu keskittyy erilaisten suhteiden ongelmanratkaisutaitoihin, kuten sovitteluun. Kasvun tavoitteet liitetään vahvaan itsetuntoon ja  vahvaan henkilökohtaisen vastuun ottamiseen. Keskeisenä tavoitteena on positiivisten asenteiden kehittäminen oppimiseen sekä hyvän kansalaisuusosaamisen kehittäminen, suurempi henkilökoh-tainen vastuu omasta psyykkisestä, fyysisestä ja sosiaalisesta hyvinvoinnista. Suuri vanhempi / kouluyhteistyö ja ymmärrys. Kasvatusta ohjaa syvä ihmisen tarpeiden, halujen ja motivaation  tuntemus. Pedagogiikan ytimessä on kolme maailmaa: todellinen maailma, erityinen maailma ja laatumaailma. Pyrkimyksenä on estää syrjäytymistä ja vähentää  vieraantumista niin itsestä kuin yhteiskunnastakin. Pedagogiikkaa leimaa kurinalaisuuden ja negatiivisuuden puuttuminen ja erittäin suuri osallistuminen. Pieni henkilöstön vaihtuvuus toimii osaltaan laadun mittarina. Onni on kasvatuksen keskipisteenä.

Character.orgin ”School of Character) 11 periaatetta on koulun filosofian kulmakivi laadukkasta luonnekasvatuksesta. Jokainen periaate luonnehtii  kasvatusaloitteiden tärkeitä näkökohtia, joita ei pidä jättää huomiotta ohjelman toteutuksessa. Opetussuunnitelman integraatiosta ylimääräi-siin opetustoimiin , vanhempien ja yhteisön kumppanuudesta henkilöstön kehittämiseen. 11 periaatetta tarjoavat perustavanlaatuista ohjausta kasvattajille ja yhteisöjohtajille maksimoidakseen koulutustulokset. Periaatteet ovat  erinomainen linjaus ohjelman suunnittelulle ja ne voidaan helposti integroida henkilöstön kehittämiseen ja itsearviointiin. 11 periaatetta yhdellä silmäyksellä määrittelee jokaisen periaatteen, miltä se ”näyttää” toteuteuessaan. Eli: Perusarvot määritellään, toteutetaan ja sulautetaan koulukulttuuriin. Koulu määrittelee ”luonteen” kokonaisvaltaisesti mukaan lukien ajattelu, tunne ja teko. Koulu käyttää kattavaa, tarkoituksellista ja proaktiivista lähestymistapaa luonteen kehittämiseen. Koulun on hoitava yhteisö. Koulu tarjoaa opiskelijoille mahdollisuuden moraaliseen toimintaan. Koulu tarjoaa mielekästä ja haastavaa akateemista opetussuunnitelmaa, joka kunnioittaa kaikkia oppijoita, kehittää niiden luonnetta ja auttaa heitä menestymään. Koulu edistää opiskelijoiden itsemotivaatiota. Koko henkilökunta on vastuussa eettisen luonteen kehittämisestä, toteuttamisesta ja mallintamisesta. Koulun luonteen aloitteella on ollut johtava asema ja pitkäjänteinen tuki jatkuvaan parantamiseen. Koulu huolehtii perheistä ja yhteisöstä kumppanina hahmo-aloitteessa. Koulu arvioi luonneopetuksen, kulttuurin ja ilmapiirin toteutumista sekä opiskelijoiden hahmottamista säännöllisesti. Kiusaaminen on harvinaista. Huijausta ja kurinalaisuutta koskevat ongelmat vähenevät.   Testitulokset, palkkaluokat ja kotitehtävät lisääntyvät. Osallistuminen ja valmistumisaste ovat korkeat. Pudotusprosentit ovat alhaiset. Saavutusten puutteet kaventuvat. Opettajan säilyttäminen ja tyytyväisyys ovat korkeat. Vanhempien tyytyväisyys ja osallistumisaste ovat korkeat. Opiskelijoiden sitoutuminen ja osallistuminen ovat korkea.

 Luonnekasvatus on yleisnimitys, jota  löyhästi käytetään kuvaamaan lasten opetusta tavalla, joka auttaa heitä kehittämään vaihtelevasti moraalisena, kansalaistoiminnan, hyvä, teennäinen, käyttäytyviä, ei-kiusaaminen, terve, kriittinen, onnistunut, perinteinen, yhteensopiva tai sosiaalisesti hyväksyttävää olentoja. Käsitteet, jotka nyt ja aikaisemmin ovat kuuluneet tähän käsitteeseen, ovat sosiaalinen ja emotionaalinen oppiminen, moraalinen päättely ja kognitiivinen kehitys, elämäntaito-koulutus, terveyskasvatus, väkivallan ehkäisy, kriittinen ajattelu, eettinen päättely ja konfliktin-ratkaisu ja sovittelu. Näiden ohjelmien yhteinen lähestymistapa on tarjota luettelo periaatteista, pilareista, arvoista tai hyveistä , jotka on muistiin tallennettu tai joiden ympärille temaattiset toimet on suunniteltu. Nämä pyrkimykset ovat itseasissa linjassa Delorsin & al. (1996) esittämällä tavalla kasvatuksen yleistavoitteiden  sisällölliöistä: 1) oppia tietämään (learning to know) 2) oppia tekemään (learning to do) 3) oppia elämään yhdessä (learning to live together) 4) oppia olemaan (learning to be). Luonnekoulut osoittavat, että kun koulussa paneudutaan  yhteiseen tarkoitukseen, hämmästyttävät asiat tapahtuvat.