Mielenterveyden oppimispolun rakentamista ei voi enää viivyttää

Lasten- ja nuorten mielenterveyden häiriöt ovat yleisiä: noin 15 % lapsista ja 20–30 % nuorista kärsii mielenterveyden häiriöistä. Vakavampien häiriöiden esiintyvyys on pysynyt vakaana jo pidempään, mutta lievemmät ahdistus- ja mielialaoireet näyttävät lisääntyneen. Lapsilla tavallisimpia mielentervey-denhäiriöitä ovat käytöshäiriöt, neuropsykologiset ongelmat ja häiriöt sekä ahdistuneisuus. Nuorilla ilmenee yksinäisyyttä, syrjäytymistä ja koko joukko erilaisia mielenterveyden häiriöitä. Yhteiskunnassa on havaittavissa piirteitä, jotka eivät tue kaikkien nuorten hyvää kehitystä. Osa huonosti voivista lapsista ja nuorista kasvaa perheissä, joissa on jo valmiiksi huono-osaisuutta sekä sosiaalisia ja terveydellisiä ongelmia. Osa nuorista on kokonaan ilman ystäviä ja harrastuksia.  Häiriöiden lisäksi lapsilla esiintyy paljon reagointia ja väliaikaista oireilua, jotka tulee erottaa häiriöistä.   Vuoden 2020 aikana 7–22-vuotiailla raportointiin noin 1,2 miljoonaa mielenterveysperusteista tutkimus- ja hoitokäyntiä julkisessa terveydenhuollossa. Käyntejä oli noin 130 000 7–22-vuotiaalla. Mielenterveys-perusteinen vuodeosastohoitojakso oli vuoden aikana noin 6 000 lapsella ja nuorella. (THL)  Lähes jokaisessa koululuokassa on oireilevia lapsia ja nuoria.  (Lasten ja nuorten mielenterveystyön  vaikuttavuuden lisääminen Kansallisen lapsistrategian toimenpiteen 13 loppuraportti Eeva Huikko, Katriina Peltola ja Terhi Aalto-Setälä)

Lasten ja nuorten mielenterveyspalvelujen ongelmia ovat palvelujärjestelmän sirpaleisuus, tarpeen-mukaisten hoitomenetelmien huono saatavuus sekä yhteistyön ja tiedonkulun vaikeudet eri toimijoiden välillä. Rakenteelliset puutteet ja riittämätön koordinaatio vaikeuttavat mielenterveysongelmien vuoksi apua hakevien lasten, nuorten ja perheiden tarpeiden mukaista ja yhdenvertaista auttamista. Mielenterveysongelmien ja -häiriöiden hoidossa peruskoulua käyvät ja toisen asteen opiskelijat eivät ole yhdenvertaisessa asemassa. Mielenterveyden häiriöiden hoitaminen kuuluu toisen asteen opiskeluhuollon lakisääteisiin tehtäviin, mutta peruskoulun opiskeluhuollon tehtäviin se ei sisälly. Oppimisvaikeuksiin liittyy ydinongelmien (kuten lukemisen, kirjoittamisen, matemaattisten taitojen tai muistisuoriutumisen vaikeuksien) lisäksi myös monenlaisia emotionaalisia ja mielenterveyden ongelmia.  Ehkäisevän ja hoitavan toiminnan erottelu on vaikeaa.

Vastuu mielenterveyden sekä ehkäisevästä että hoitavasta toteutuksesta on hyvinvointialueilla. Yhdelläkään alueella ei ole kokonaisvaltaista mielenterveyden oppimispolkua, joka kattaisi koko ikäluokan ja kaikki kouluasteet. Miksi näin? Siksi, ettei tunnisteta teoriaa ja mallia, jolle sellainen voitaisiin kehittää. Miksi sitten teoria? Koska  teoria on paikka, jossa voimme yhdenmukaistaa ymmärryksemme ennen kaikkea ehkäisevästä mutta myös hoidollisesta filosofiasta, periaatteista ja käytännöstä. Ennen kuin meillä on hyvä käsitys siitä, mitä haluamme, emme pysty ymmärtämään, kuinka huonosti valitsemamme käyttäytymismallit toimivat suhteessa tarpeisiimme.

Mielenterveyden oppimispolku on ikäkausiriippumaton, koska se rakentuu ihmisen universaaleille tarpeille, hänen vapaudelleen ja vastuulleen omista valinnoistaan ja siitä auttaako hänen kokonais-käyttäytymisensä, ajattelunsa, tekonsa, tunteensa ja fysiologiansa, lähentämään vai etäännyttämään häntä ihmissuhteissaan. Jokainen voi kysyä itseltään,  mikä on  perustarpeitteni  tila tänään? Onko yksi tai useampi, joka tuntuu minusta täyttymättömältä? Vaikuttaako tämä negatiivisesti minuun  tällä hetkellä? Onko yksi tai useampi, joka tuntuu täyttyneeltä ja tyytyväiseltä minulle, jota haluan ylläpitää ja johon haluan keskittyä? Vanhemmat ja opettajat voisivat kysyä, miten käsitykseni siitä, mitä elämässäni tapahtuu, vaikuttaa minuun positiivisesti, mikä voi auttaa minua positiivisessa lasten ja opiskelijoiden vuorovaikutuksessa tänään?  Miten käsitykseni siitä, mitä elämässäni tapahtuu, vaikuttaa kielteisesti vuorovaikutukseeni opiskelijoiden kanssa tänään?   Miten käsitykseni siitä, mitä nykyisessä luokkahuoneessa tai kouluympäristössä tapahtuu, auttaa tai haastaa perustarpeeni? Mitä sellaista perustarpeessani tapahtuu, mikä voi olla positiivinen edeltäjä vastaukselleni tarpeisiini?

Tarpeille perustuvaa lähestymistapaa kutsutaan valinnan teoriaksi ja sen opastavia, ohjaavia ja neuvovia ja tutkivia menetelmiä todellisuusterapiaksi.  Nyt jo tiedämme, että nykyiset mielen hyvinvoinnin pirstaleiset ja useampiportaiset ja kestoiset tukijärjestelmät ovat avuttomia nykyisten ongelmien edessä. Mielenterveyden oppimispolun rakentaminen on aloitettava nyt.