Miten olisi voimaannuttava kirkko?

Huomenna käynnistyy seurakuntavaalit. Vaalipäivä on 20.11.2022. Ennakko-äänestys järjestetään 8.−12.11.2022. Vuoden 2018 seurakuntavaaleissa valtakunnallinen äänestysprosentti oli 14,4. Pudotusta edelliseen, vuoden 2014 vaalin äänimäärään, oli 1,1 prosenttiyksikköä. Valittujen luottamushenkilöiden keski-ikä oli 53,3 vuotta, joka aleni noin vuodella viime vaaleihin verrattuna. Naisia läpipäässeistä oli 54,9 %, miehiä 45,1 %. Uusia luottamushenkilöitä oli lähes puolet valituista (49,2 %) Noin kolmannes äänestäneistä antoi äänensä ennakkoon. Nykymaailmassa demokratia on taivaan lahja, josta on syytä kiittää joka päivä kädet ristissä. Se on lahja, joka on maailmalla harvinaista herkkua, uhanalainen laji. Minä ajattelen, että kirkossakin valta maallisessa mielessä nousee seurakuntalaisista ylempiin kerroksiin.

Nykypäivän itseohjautuvassa maailmassa harvoin on olemassa strategiaa, jossa ei käytetä sanaa voimaannuttaminen. Miten olisi voimaannuttava kirkko.  Kun voimaantumisen käsite palautetaan  alkuperäiseen tarkoitukseensa, jollaisena se esiintyi yhteiskunnallisissa protestiliikkeissä, siihen sisältyi vaatimus sosiaalisesta muutoksesta, jonka kautta alistetussa ja syrjäytyneessä asemassa olevat ihmiset saisivat oikeutensa takaisin. Tiina Ahon opinnäytetyössä todetaan: ”Haastattelun avulla saatujen tulosten perusteella uskosta saatu voima osoittautui merkittäväksi voimanlähteeksi elämässä. Haastateltavat kokivat voimaantuvansa uskosta eri tavoin eri tilanteissa. Uskosta saadulla voimalla oli vaikutusta lähes kaikkien haastateltavien hyvinvointiin. Tulokset osoittivat myös uskoon sitoutumisen vaikuttavan voimaantumiseen ja voimaantumisen puolestaan vaikuttavan sitoutumiseen. Tutkimusaineisto auttoi minua laatimaan oman näkemykseni uskosta voimaannuttajana.”

”Kirkossa huolipuhe kohdistuu usein sellaisiin perusasioihin, joiden säilymisestä ollaan epävarmoja. Toisaalta strategioihin sisältyy ajatus seurakuntayhteisön dynaamisuudesta. Seurakuntayhteisö pysyy kaikissa historian vaiheissa, mutta samaan aikaan se muuttuu, mukautuu ja kehittyy. Muutosten tulisi strategioiden itseymmärryksen mukaan kohdistua valintojen kautta tehtäviin toiminnallisiin ratkaisuihin.” Näin kirjoittaa TT Terhi Kaira tutkimusjulkaisussaan ”SITÄ KOHTI, MIKÄ ON EDESSÄ”. Strategia-ajattelun ominaispiirteet Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa. Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisuja 131. Kaira on työskennellyt Kirkkohallituksen palveluksessa erilaisissa kehittämistehtävissä vuodesta 2008 alkaen. Tällä hetkellä hän toimii kansliapäällikön erityisavustajana ja strategiatyön projektipäällikkönä.

Tutkimuksen tarkastelujakson aikana ilmestyi neljä kirkon nelivuotiskertomusta: Kirkko muutosten keskellä 2000−2003, Monikasvoinen kirkko 2004−2007, Haastettu kirkko 2008−2011 sekä Erilaistuva kirkko 2012−2015 ja Osallistuva luterilaisuus 2012−2015.

Kaira kirjoittaa, että seurakunnan tehtävän määrittely löytyy kirkkolaista. Kairan ”Sitä kohti, mikä on edessä” tutkimuksen mukaan 1) Kirkon strategiat näyttäytyvät yhteisinä unelmina, 2) Strategiaprosessien kuvauksissa korostuu pyrkimys monimutkaisuuksien hallintaan ja varmuuden etsimiseen. 3)Kirkon organisaation eri tasoilla laaditut strategiat eivät liity toisiinsa velvoittavasti. 4)Kirkollisten strategioiden kieli maalaa ihannekuvia, yksinkertaistaa ja virittää toiveen muutoksen mahdollisuudesta.5) Kirkon strategiatyön juuret kiertyvät syvälle kirkon perustehtävään ja pastoraaliseen johtamiseen. Strategia-ajattelussa korostuu luottamus varjelukseen ja johdatukseen.”  Ja edelleen ”Strategia nostaa pohdittavaksi seuraavia kirkon talouden tulevaisuuteen liittyviä kysymyksiä: • Miten taataan riittävät resurssit työhön lasten ja nuorten parissa? • Miten vahvistetaan seurakuntalaisten mahdollisuuksia osallistua ja kantaa vastuuta seurakuntaelämän kehittämisestä, kun työntekijäresursseja joudutaan vähentämään? • Miten kirkon toimintaa priorisoidaan ja miten sen toiminta resursoidaan kirkon rahoituspohjan oleellisesti heiketessä? • Millaisia uusia rahoitusmalleja kirkon toiminnan rahoittamiseksi olisi löydettävissä”

Kirkon strategia-ajattelussa korostuu, että yhteisöidentiteetin vakaus mahdollistaa muutoksen toimintatavoissa: vakaus ja muutos eivät ole vastakohtia, vaan ne täydentävät toisiaan. Strategioista ei löydy myöskään kirjauksia teologisista kysymyksistä, jotka selkeästi jakavat jäsenkunnan näkemyksiä

Valintoja ilmentävistä strategia-ajattelun ominaispiirteistä vahvistuva jäsentietoisuus näyttäytyy kirkon tulevaisuuden kannalta ratkaisevana kysymyksenä. Tutkimuksen mukaan kirkon on etsittävä jatkuvasti uusia asiakaslähtöisiä ja laatutietoisia toimintatapoja pitääkseen ja tavoittaakseen jäsenensä. Tulokset kertovat, että strategioissa jäsenkäsitys ja jäsenihanne näyttäytyvät varsin aktiivisena. Esimerkiksi lisääntyvää eläkeläisten määrää tarkastellaan lähes yksinomaan potentiaalisen vapaaehtoisuuden näkökulmasta. Kyseisen väestöryhmän kohdalla strategiset linjaukset kohdistuvat nimenomaan vapaaehtoisuuteen eikä ikääntyvien yksinäisyyteen, hoivan tarpeeseen tai eksistentiaalisiin kysymyksiin. Muutoin kirkon strategia-ajattelulle tyypillistä on kuitenkin lähimmäisyyden korostuminen. Strategioiden itseymmärryksen mukaan lähimmäisyys ei ole syvimmältä olemukseltaan kirkon valinta vaan velvollisuus.

Kirkon kertomukset kertovat suunnasta

Tutkimuksen tarkastelujakson aikana ilmestyi neljä kirkon nelivuotiskertomusta: Kirkko muutosten keskellä 2000−2003, Monikasvoinen kirkko 2004−2007, Haastettu kirkko 2008−2011 sekä Erilaistuva kirkko 2012−2015 ja Osallistuva luterilaisuus 2012−2015.

Kristillisen käsityksen mukaan Kristuksen seurakunta määritellään yhtä aikaa näkyväksi ja näkymättömäksi. Näkyvässä kirkossa tiedetään, keitä kirkkoon kuuluu ja mitkä ovat kirkon rajat. Näkymätön kirkko sen sijaan kattaa  erilaiset ihmiset eri kirkkokunnista ja kansoista. Diakonia luetaan kirkon perustehtäviin. Seurakuntastrategioissa viitataan kirkkolainsäädännän säännöksiin paitsi kirkon myös seurakunnan tehtäviin liittyen. Toteuttaakseen kirkon tehtävää seurakunta huolehtii jumalanpalvelusten pitämisestä, kasteen ja ehtoollisen toimittamisesta sekä muista kirkollisista toimituksista, kristillisestä kasvatuksesta ja opetuksesta, sielunhoidosta, diakoniasta ja lähetystyöstä sekä muista kristilliseen sanomaan perustuvista julistus- ja palvelutehtävistä. Lainsäädännön lisäksi seurakuntien strategioissa viitataan usein suoraan kaste- ja lähetyskäskyyn, samoin luterilaiseen käsitykseen uskosta ja rakkaudesta. Seurakunnan yhteisöluonnetta halutaan korostaa, perustehtävän määrittelyissä. Seurakunnan nähdään olevan enemmän kuin jäsentensä summa.

Kristillisen käsityksen mukaan Kristuksen seurakunta määritellään yhtä aikaa näkyväksi ja näkymättömäksi. Näkyvässä kirkossa tiedetään, keitä kirkkoon kuuluu ja mitkä ovat kirkon rajat. Näkymätön kirkko sen sijaan kattaa ihmiset eri kirkkokunnista ja kansoista. Kirkkolain mukaan kirkon tehtävä on ”julistaa Jumalan sanaa ja jakaa sakramentteja sekä toimia muutenkin kristillisen sanoman levittämiseksi ja lähimmäisen rakkauden toteuttamiseksi”. Tämän tehtävän toteuttamiseksi paikallisseurakunnan tulee huolehtia jumalanpalveluksista ja kirkollisista toimituksista sekä kristillisestä kasvatuksesta ja opetuksesta, sielunhoidosta, diakoniasta ja lähetystyöstä. Näissä määrittelyissä korostuu kirkko organisaationa ja toiminnallisena yksikkönä. Lainsäädännön lisäksi seurakuntien strategioissa viitataan usein suoraan kaste- ja lähetyskäskyyn, samoin luterilaiseen käsitykseen uskosta ja rakkaudesta. Seurakunnan yhteisöluonnetta halutaan korostaa, perustehtävän määrittelyissä seurakunnan nähdään olevan enemmän kuin jäsentensä summa. Kirkon sanoman välittämiseksi katsotaan tarpeelliseksi etsiä ajanmukaisia keinoja.

Kirkon keskeiset valinnat kiteytyvät strategian nimessä.

Ensimmäinen yhteinen strategiadokumentti on otsikoitu Läsnäolon kirkko (2002). Sen tähtäyspiste on vuodessa 2010. Läsnäolon kirkko pyrkii omien sisällöllisten linjaustensa lisäksi ohjaamaan seurakuntien strategista suunnittelua tarjoten strategiseen suunnitteluun ja johtamiseen kolmijakoista ajattelumallia missio–visio–strategia. Luomakunnasta huolehtiminen ei sisälly Läsnäolon kirkko -strategian mission määrittelyyn. Läsnäolon kirkko -strategiassa ajatus on muotoiltuna näin: Ihmisten maailmassa rakkaus on riittämätöntä, motiivit itsekkäitä ja oma suu lähinnä. Armon maailmassa kaikki annetaan lahjaksi. Ihminen ei ole suoritustensa vanki. Kun tämä ääni vahvistuu, syntyy luottamusta, rohkeutta toimia ja toivo paremmasta ja oikeudenmu-kaisemmasta maailmasta.

Seuraava strategia oli Meidän kirkko -strategia suuntasi vuoteen 2015 saakka. Sen mukaan kirkon perustehtävä on kutsua ihmisiä armollisen Jumalan yhteyteen, tuoda elämään kestävä perusta ja rohkaista välittämään lähimmäisistä ja luomakunnasta. Strategian mukaan kirkossa vuonna 2015 jäsenet näkevät kirkkonsa arvon ja kuulevat siellä Jumalan äänen. Kirkkoon tullaan löytämään vastauksia elämän suuriin kysymyksiin ja sieltä lähdetään palvelemaan Jumalan maailmaa.

Meidän kirkko -strategian mukaan arvojen tehtävänä on yhtäältä ohjata kirkon ja seurakun-tien arjen toimintaa ja päätöksentekoa. Strategian mukaan kirkon jäsenten tulisi toimia omassa elämässään ja kutsumuksessaan kirkon arvomaailman mukaisesti: puolustaa rohkeasti oikeudenmukaisuutta, tukea heikkoja ja pidättäytyä oman edun tavoittelemisesta toisten kustannuksella. Meidän kirkko -strategiassa arvot nostetaan merkittävään rooliin. Valittujen arvojen taustalla on kymmenen käskyä ja niiden tulkinnat.

Meidän kirkko -strategiassa pohditaan, miten teknologian kehityksen mahdollistama tiedon määrän kasvu lisää ihmisten kuormittuneisuutta. Monet työtehtävät eivät enää sitoudu aikaan ja paikkaan. Viestintätekniikka lisää tavoitettavuutta, jolloin työn ja vapaa-ajan raja saattaa hämärtyä. Tiedonkulun nopeus ja reaaliaikaisuus muuttavat strategian mukaan paitsi ihmisten työtä myös sosiaalisia suhteita. Strategiassa arvioidaan, että moninaisissa verkostoissa vuorovaikutus lisääntyy mutta myös pinnallistuu ja vaatii siksi rinnalleen ”inhimillistä kypsymistä tukevia ja turvaa synnyttäviä ihmissuhteita” ja yhteisöjä.

Meidän kirkko- strategiaa seurasi Kohtaamisten kirkko, jossa määriteltiin Suomen evankelis-luterilaisen kirkon toiminnan suunta vuoteen 2020. Kirkko elää keskellä muuttuvaa maailmaa. Sen tulee sekä tuntea toimintaympäristön muutokset että pysyä uskollisena pysyvälle tehtävälleen. Kohtaamisen kirkko on kirkon elämän ja toiminnan yhteinen suunta. Jokaisella seurakunnalla on oma, ainutlaatuinen toimintaympäristönsä sekä omat voimavaransa ja erityishaasteensa, jotka ohjaavat valintoja. Kohtaamisen kirkko on tukena, kun seurakunnat määrittelevät oman tavoitteensa, aikataulunsa ja mittarinsa. Toisaalta Kohtaamisen kirkko -strategian mukaan kirkon on etsittävä uusia, merkityksellisiä kanavia ja foorumeita sanomalleen. Sanoman tulee elää ja ihmiset kohdata siellä, missä he ovat. Siksi Kohtaamisen kirkko -strategia korostaa, että kirkko on aina ”lähettäjänsä asialla”

Viimeisin kirkon strategia on nimeltään Ovet auki- strategia. Se viitoittaa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon toiminnan suunnan vuoteen 2026. Kirkon nettisivuilla kuvataan: ”Ovet on pidettävä auki, edelleen on lähdettävä liikkeelle ihmisten keskuuteen ja kutsuttava ihmisiä sisään. Kirkon ovet eivät voi olla kenellekään kiinni. Tässä ajassa ovien auki pitäminen on erityisen tärkeää. Kirkon tehtävä ei ole pelkästään avata ovia tässä maailmassa vaan avata ovi Kristuksen kautta taivaaseen. Siihen vaaditaan rohkeutta, näkyä, tahtoa ja yhteistä sitoutumista.”

Ominaispiirteiden taustalla olevat kirkon keskeiset strategiset valinnat toistuvat aikasarjasta toiseen. Silti keskeisten valintojen sisältö pysyy samana tai lähes samana koko tarkastelujakson ajan. Analyysin perusteella vaikuttaisi, että visioiden saavuttaminen ja muutosten toteuttaminen on hidasta. Vaikka sisältö pysyy, valintojen sanoitukset kehittyvät.

Valinnat heijastavat pyrkimystä kirkon työn pysähtymättömään uudistamiseen. Suurin sisällöllinen muutos näkyy teknologian hyödyntämiseen liittyvissä valinnoissa. Valintojen suhteen kirkon yhteinen strategia näyttäytyy seurakuntien strategioiden kehyksenä ja pohjana. Läsnäolon kirkko -strategian kohdalla yhtymäkohtia on vielä niukasti. Meidän kirkko -strategia on kirkon yhteisistä strategioista selkeästi vahvin yhteinen viitekehys muille saman aikasarjan strategisille valinnoille. Tämä näkyy erityisesti strategisten suuntaviivojen otsikoinnissa sekä toimenpidelinjausten ja tiettyjen sanavalintojen toistumisena eri hallinnon tasojen strategioissa. Myös Kohtaamisen kirkko -strategian valinnat heijastuvat merkittävällä tavalla muihin oman aikasarjansa strategioihin. Kohtaamisen kirkon valinnat liikkuvat kuitenkin melko abstraktilla tasolla, ja siksi seurakunnat etsivät valinnoilleen konkreettisempia muotoja kuin kirkon yhteinen strategia tarjoaa.

0

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu