Olisiko aika opettaa lapsille ja nuorille valinnan tekemisen osaamista

Viime aikoina on yhä enemmän kantautunut uutisia kouluissa ja koulujen piirissä tapahtuvasta häiriö- jopa väkivaltaisesta käyttäytymisestä. Yksi syy siihen, että osa lapsista ja nuorista ei kykene tai osaa eikä ole saanut opastusta sopeutua digitalisoituneeseen maailmaan, jossa  80 % teini-ikäisistä nuorista katsoo kännykkäänsä vähintään kerran tunnissa ja suurin osa on oppinut pitämään katseen näytössä ja elämään jatkuvassa häiriötekijöiden tilassa. Maailma on täynnä huomiovarkaita, jotka synnyttävät ja viekoittelevat erilaisiin riippuvuuksiin. Riippuvaiseksi ei synnytä, mutta voimakas tarve mielihyvän hakemiseen näkyy jo pienissä lapsissa. Riippuvuudesta on kyse silloin, kun ihminen kadottaa kontrollin.  Hän ei huomaa, että joku muu, aineet, päihteet, huumeet tai toiminta tai kaverit määrää, mitä tehdään.

Usein häiriköivästi ja väkivaltaisesti käyttäytyvien  nuorten taustalta löytyy myös kehityskertomus, joita leimaa vapauden ja vastuun ja mahdollisuuksien ristiriita ja tähän ristiriitaan liittyvät selitysmallit. Kyse ei ole lapsen tai nuoren persoonasta itsestään, vaan hänen suhteestaan ympäris. töön. Taustalla voi olla syrjäytyminen sekä ulkopuolisuuden ja epäoikeudenmukaisuuden kokemuksia. Heille on kehittynyt jatkuvasti ”selkäytimestä nousevat reaktiot” orientaatio, ajattelemattomat automatisoituneet asennoitumistavat, jotka kääntyvät usein juuri toimijaansa vastaan. Nämä johtavat myöhemmin ns. kurjuuselämän tarinoihin, koska omien ajatusten, tekojen, tunteiden fysiologisten kokemustilojen havainnointi on viimeinen asia, jota he haluavat tehdä. Toisaalta nämä nuoret eivät kaipaa mitään niin paljon kuin kokonaiskäyttäytymisensä muutosta, mutta johon vanhemmat ei koulu, opetusviranomaiset  eikä työantajat tai harrastusjärjestötkään osaa/halua vastata, koska ovat ulkoisen kontrollipsykologian pauloissa vaatien palkinto-rangaistuskeinojen lisäämistä kuten esim. ankarampia rangaistuksia ja rangaistusikärajan laskemista.

Ulkoinen motivaatio on yleisimpiä motivaatioita, joita käytetään paitsi luokkahuoneissa, työpaikoilla ja myös koko maailmassa. Ajattele, miten ihmiset yrittävät saada muut ihmiset tekemään sitä, mitä he haluavat tehdä. Opettaja yrittää suostutella opiskelija työskentelemään kovemmin, vanhempi  yrittää saada lapsen valmistautumaan kouluun, puolisot yrittävät puhua puolisoaan ​​tekemään kotitaloustöitä, pomo yrittää saada työntekijänsä töihin kovemmin, tai yksi kansakunta yrittää pakottaa toisen kansan muuttamaan politiikkaa tai ideologiaansa tahtonsa mukaiseksi.

Mitä neuvoksi. Ratkaisujen hakeminen löytyy kuitenkin kasvatuksen maailmasta ja sisäisen kontrollipsykologian teoriasta, jota kutsutaan valinnan teoriaksi, jonka pedagogista sovellutusta kutsutaan todellisuusterapiaksi. Todellisuusterapia on tutkitusti tehokas opastus ja neuvonta-menetelmä, jonka tavoitteena on valintaedun kehittyminen. Valintaetukykyä ja valintakompetenssia  voidaan pitää myös yleisenä voimaantumisen ja oppimisen strategiana. Sen  omaksuneella lapsella ja nuorella on etunaan valintaetukyky elämän  vaativilla markkinoilla.

Sisäisen valinnan teoriassa valinta tarkoittaa hyödyllisen  toiminta- ja toipumiskykyisyyden eli ns. resilienssiominaisuuksien monipuolistumista. Eettisen käytöksen osalta  tämä merkitsee vaikkapa sitä, että ellei yksilö koe toisia itsensä kaltaisena kokevina yksilöinä, tämä voi johtaa itsekeskeiseen tai jopa sadistiseen käytökseen. Samalla kuin inhimillinen valinta on sellaisenaan rajattoman vapaa, se voi toteutua vain suhteessa siihen, mikä ei ole vapaasti valittavissa. Käyttäytyminen ei ole erillään valinnasta; me kaikki valitsemme miten käyttäytyä.  Toiseksi emme voi hallita kenenkään käyttäytymistä, vaan jokainen vain omaansa.

Käyttäytyminen on lähtöisin valinnasta. Valinnan teorian psykologia sanoo, että kaikki, mitä teemme, on käyttäytymistä, että lähes kaikki käyttäytyminen on valittua ja että meitä ajaa meidän geenimme täyttämään viittä perustarvetta: selviytyminen ja terveys, rakkaus ja kuuluminen,  itsearvostus ja vaikutusvalta,  vapaus ja luovuus, hauskuus ja nautinto. Käytännössä tärkein tarve on rakkaus ja kuuluminen, sillä läheisyys ja yhteys ihmisiin, joista me välitämme, on vaatimus, joka täyttää kaikki tarpeemme. Elävöittävät ihmissuhteet ovat myös suuri mielenterveytemme lähde.

Valintakompetenssin arvo näkyy ihmissuhteissa ja  elämän sosiaalisella alueella:—–kenen kanssa vietät eniten aikaasi?—–millaisia ovat asenteesi?—–miten paljon tai vähän hymyilet?—–miten pitkään valvot? —–tupakoitko?—–juoruiletko?—–ketä ihailet ja fanitat—–miten tyyni olet?—–miten vietät lomasi?—–miten usein säälit itseäsi? —–miten paljon murehdit?——miten paljon kärsivällisyyttä sinulla on?——miten onnellinen olet?—–kenen kanssa puhut ongelmistasi?——mitä syöt ja milloin?——mitä ajattelet juuri ennen nukahtamista?——millaiset ovat ihmissuhteesi, kuolettavia vai elävöittäviä?——jne.

Nykyinen opetussuunnitelma ja perinteinen pedagogiikka jättää lapset ja nuoret yksinään kamp-pailemaan neljän elämää suuremman kysymyksen osalta. 1) Intohimo: Mitä rakastat? Mikä  saa sinut heräämään? Mihin kulutat aikasi? Mitä sinä haluat? 2) Kutsumus: Onko arviosi totta? Missä olet hyvä? Mitä maailma tarvitsee? Mitä kykyjä ja vahvuuksia viljelet? Mitä ainutlaatuista osaamista sinulla on? Mitä rakastat tehdä?3) Työ: Mitkä ovat velvollisuudet? Mistä kannat vastuuta? Millaisia ovat tekosi? Mitä palvelua, arvoa tarjoat, jotta siitä olisi todellista arvoa sinulle ja muille? 4) Ammatti: Mitä osaat? Millainen olet?  Millaisena näet itsesi? Mikä rikkoo itsetuntosi tai parantaa sen? Mikä on suunnitelmasi? Mitä haluaisit eniten luoda maailmassa?

Kouluissa olisi päivittäin/viikottain keskusteltava valinnoista: Kuinka merkityksellinen tämä valinta on sinun elämässäsi? Kuinka helposti tunnistit sen omaksi valinnaksesi etkä toisten aiheuttamaksi? Toteutatko valintaasi liittyviä ajatuksia, tekoja, tunteita, automaattisesti kaikissa arkisissa toimis-sasi? Kuinka vahva halu sinulla on tehdä omaehtoisia valintoja ja toteuttaa niitä monipuolistaaksesi ja rikastaaksesi elämääsi? Kuinka paljon valintasi tuottaa ja antaa sinulle energia? Kuinka paljon iloa ja innostusta valinnoistasi seuraa itsellesi ja muille ihmisille? Opettajalle valinnan teorian ja todellisuuterapian hallinta merkitsee uutta tilanteiden hallinnan taitoa. Valinnan teorian ja todellisuusterapian toimenpideohjelman toteuttaminen edellyttää kuitenkin koulua, jossa kaikki eikä vain useimmat tai jotkut toimivat samaan suuntaan.

Opetussuunnitelmassa ja koulussa puhutaan paljon itseohjautuvuudesta. Sisäisen valinnan teorian kannalta katsottuna kyse on viisaiden ja hyödyllisten valintojen tekemisen oppimisesta. Ilman sisäisen valinnan teorian ymmärtämistä itseohjauksellisuuden vaatimus jää pelkäksi kliseeksi.

Valintateoria on kehittynyt yli 50 vuoden ajan ja sillä on nyt jäseniä 35 maassa eri puolilla maail-maa. Valinnan teoriaa toteuttavia kouluja kutsutaan laatukouluiksi, jotka ovat oppineet ja sisäis-täneet samat tehokkaat valinnan pedagogiset käsitteet ja menettelytavat, jotka  korostavat henkilö-kohtaista valintaa, henkilökohtaista vastuuta ja henkilökohtaista muutosta. Valinnan teoria ja todellisuusterapia on tunnustettu Euroopassa yhtenä johtavista opastus- ja neuvontamenetelmistä menetelmistä ja sitä opetetaan ja harjoitetaan monissa Euroopan maissa. Miksi ei Suomen kouluissa, joissa oppimistulokset pedagogisten valintojen seurauksena ovat laskevassa suunnassa.

Juhani Räsänen

Kasvatustieteen maisteri,

tietokirjailija, voimaantumistutkija,

kouluttaja

Järvenpää

0

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu