Opetussuunnitelma tarvitsee pikaisesti manuaalin, joka avautuu kaikille eikä vain useimmille, jotkuille ja harvoille

Uudet perusopetuksen opetussuunnitelmat otettiin käyttöön 1.8.2016 alkaen kaikissa kouluissa vuosiluokilla 1–6. Perusopetuksen ylemmät vuosiluokat ottivat opetussuunnitelmat käyttöön porrastetusti: 7. vuosiluokat käyttöön 1.8.2017, 8. vuosiluokat 2018 ja 9. vuosiluokat 2019 ja nyt 2021 oppiajan jatkamisen jälkeen 18 ikävuoteen. Ajankohtainen huoli juuri nyt on oppilaiden perus-, ammatti- ja lukio-opetukseen sitoutumisesta (keskeyttäminen, koulupudokkuus), vieraan-tuminen koulun asettamista tavoitteista (oppiminen koulua eikä elämää varten), oppilaiden oppimistulosten eriytyminen ja eriarvoistuminen (jälkeenjääneisyys) , oppilaiden mielenterveys ja siihen liittyvä monenlainen kriisiytymisalttius (sukupolvinen siirtovaikutus), eikä tässä tietenkään ole kaikki.

Kansallinen koulutuksen arviointikeskus on julkaisut nyt tutkimuksen Ops kehittämistyön kompassina, Esi- ja perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteiden 2014 toimeenpanon arviointi (Karvi 2021) Omilla sivuillaan Karvi kertoo arviointituloksesta: ”Opetussuunnitelma ei muutu eläväksi asiakirjaksi käden käänteessä – muutosten ja uudistusten haltuunotto vaatii aikaa, koulutusta ja yhteistyötä”.
Kompassiasiakirjassa tuloksista käy ilmi mm, että joitakin opetussuunnitelmien sisältöjä on paikallisella tasolla ymmärretty ja tulkittu eri tavoin, mikä on haitannut tavoitteiden saavuttamista, paikallisen tason tulkinnat ja ymmärrykset opetussuunnitelmien tavoitteista ja niiden toteuttamisesta vaihtelevat, perusteasiakirjan laajuus ja monitahoisuus merkitsivät haasteita paikalliselle tasolle. ..”sen tavoitteet koetaan monitulkintaisina ja tavoitteiden edistämistä pidetään vaikeana.” Vain kolmasosa OPS-arviointiin vuonna 2018 ja 2019 osallistuneista perusopetuksen opettajista arvioi, että oman koulun työtavat tukevat hyvin laaja-alaisen osaamisen tavoitteiden toteutumista.
Työskentelyssä tulisi tuoda näkyvästi esiin opetussuunnitelmien perusteiden valmistelun taustalla olleita tutkimuksia sekä uudistusten taustaa ja kontekstia, joiden perään kysyttiin ops:n valmiste-lussa, ja jäätiin vastausta vaille. Opetussuunnitelman ihmisluonteen kuvaus sidotaan käsitepariin ”aktiivinen ihminen”, mutta sen ”aktiivin ihmisen” luonnekuvaus on jätetty markkinavoimien varassa kehittyväksi tosiasialliseksi kaupalliseksi luoneeksi.
On sinänsä erikoista, että opetussuunnitelma on niin vaikeaselkoista ja tulkinnan mahdollistavaa tekstiä, että sen soveltaminen käytäntöön on aika yksilöllistä. Opettajuus on yhä enenevässä määrin presidentillistä ulkokasvatuksellista arvokasvattajana toimimista eikä menestyksellisiin oppimistuloksiin johtavaa ja opastavaa johtajuutta.

Itseasiassa nämä Karvin tutkimuksen arviointitulokset ovat olleet tiedossa jo uuden opetussuun-nitelman toteutusvaiheen alusta alkaen. Kuitenkin opetusalan arjen toteuttajien ja osallisten elämyskokemukset ovat jääneet vastausta vaille. Elämyskokemusten valossa koulu on erilaisten käsitysten ja tulkintojen temmellys-kenttä, joka on imenyt kouluyhteisöltä niin voiman kuin vallankin suhteessa todellisuuden olemukseen. Opettajan tulisi olla niin valtakunnallisen kuin paikallisenkin ops:in käyttäjä, tulkitsija, soveltaja ja kehittäjä ja yhä enemmän ns. TUKIJA. Kysymys ei kuitenkaan ole pelkästään opettajista vaan koko koulusta. Ops on monelle sekoitus, joka herättää kielteisiä tuntemuksia, koska siitä ei löydy vastauksia sen enempää kaaokseen kuin järjestyk-seenkään. Ops:n oppimiskäsitys ei itsessään ole pedagoginen teoria, jollaisena sitä tulkitaan, vaan ennemminkin teoria oppimisesta.

Lähes kaikkiin oppimisen ja käyttäytymisen ongelmiin liitetään nykyisin taikasana TUKI, johon tarvitaan jatkuvasti lisää rahaa, ja jota ei koskaan ole riittävästi. Tuki- käsite olisi selvästi kytkettävä oppilaan tarpeisiin, joista vain puhutaan, koska ops sivuuttaa ne perustamatta niistä sen enempää. Perustar-peemme 1)rakkaus-yhteen-kuuluminen, 2) itsearvostus ja vaikutusvalta, 3)vapaus, autonomia, 4)ilo ja elämästä nauttiminen, 5)selviytyminen ja terveys luovat käyttäytymisellemme tarkoituksen. Jos joku tai jotkut tai useimmat geneettiset perustarpeet jäävät tyydyttämättä, saavat kokonaiskäyt-täytymisen valinnat olla niin asianomaista kuin muitakin ihmissuhteita haavoittavia ja kauas-kantavia. Kiusaamisella on vahva siirtovaikutus myöhempään elämään kaikilla elämän tasoilla.

Opetussuunnitelman täytäntöönpanoon liittyy lähtökohtaisesti se, että paikallista opetussuun-nitelmaa voidaan tarpeen mukaan myös tarkentaa myöhemmin. Tarkoitus on, että opetussuun-nitelma on elävä ja joustava opetuksen ja koulun toiminnan linjaus. Nyt olisi kiireisesti opettava koppi sekä Karvin arviointitutkimuksen tuloksista, että neljästä kysymyksestä, joihin tarvitaan ops-manuaalia. Mitkä tekijät opetussuunnitelmassa aiheuttavat huolta juuri nyt koulutuksen järjes-täjissä, kouluissa, koulujen johtamisessa ja opettajistossa ja vanhemmassa/vanhemmissä? 2) Mitkä tekijät opetussuunnitelmassa vievät opettamisen ja oppimisen ilon ja johtavat tulkinnallisiin ristiriitoihin sen suhteen, mitä oppilaan kokonaiskäyttäytymiseltä odotetaan. 3) Millaista vastuuta opiskelijoilta edellytetään omasta oppimisestaan ja 4) Millaisia osallistumisen mahdollisuuksia opiskelijalla on opintojen suunnittelussa? Koulujen johdon osalta tarvittaisiin vastauksia siihen, miten koulussa kaikki eikä vain useimmat, jotkut tai harvat johdonmukaisesti toteuttaisivat yhdessä sovittuja linjauksia, koska vain yhdessä sovittu tuottaa hyvää. Yhdessä sopimiseen tarvitaan ops-linjauksia, jotka pitävät myös kriittisissä oppilaiden kokonaiskäyttäytymistä koskevia tilanteita.

Uusi opetussuunnitelma tarjoaa kyllä mahdollisuuksia kouluelämän voimaannuttamiseen ja valtaistuttamiseen, mutta edellyttää pikaisesti selkeyttävää manuaalia, koska opetussuunnitelmiin kohdistuu monia odotuksia liittyen opiskelijoiden oppimiseen ja ne tunnistetaan keskeisiksi vaikuttamisen keinoiksi yhteiskunnallisesti, poliittisesti ja koulutuksellisesti. Parhaimmillaan opetussuunnitelma tukee yksilön voimaantumisen ja valtaistumisen kokemuksia ja luo osallistu-misen ja vaikuttamisen mahdollisuuksia, positioasemaan liittyviä muutoksia sekä opiskelijoille että henkilöstölle. Vanhemmille on annettava paikallista opetussuunnitelmaa laadittaessa mahdollisuus vaikuttaa sen sisältöön. Suomalainen perusopetus kehittyy opetussuunnitelman kautta ja opettajan käyttöteoria omasta opettajuudesta realisoituu opetussuunnitelman ymmärtämisen, oppimista käsittelevien teorioiden omaksumisen ja käytännön opetuskokemuksen yhteisvaikutuksesta, mutta ei ilman ops-manuaalia. Sama koskee myös koulun johtamista.

Esitän, että opetushallinto laatii kouluille ohjeen. Tähän koulun opetussuunnitelmalliseen paikalliseen manuaaliin sisällytetään seuraavat aksioomat, jotka perustuvat ns. sisäisen hallinnan psykologiaan, jolle itseasiassa nykyinen opetussuunnitelma rakentuu.

I Aksiooma: Päätavoitteena on saada oppilas tuntemaan tarpeensa 1)rakkaus-yhteen-kuuluminen, 2) itsearvostus ja vaikutusvalta, 3)vapaus, autonomia, 4)ilo ja elämästä nauttiminen, 5)selviyty-minen ja terveys, ja tekemään valintoja ja päätöksiä, jotka auttavat häntä vastaamaan heidän perustarpeisiinsa ja rakentamaan laatumaailmaansa.
II Aksiooma: Saada oppilas ymmärtämään, että ihmiset voivat hallita vain omaa käyttäytymistään, tekojaan, ajatteluaan, tunteitaan fysiologisia tilojaan.
III Aksiooma: Saada oppilas ymmärtämään, että kaikki mitä annamme tai saamme toisilta, muilta, on aistiemme ja arvojemme kautta suodattamaamme tietoa.
IV Aksiooma: Saada oppilas ymmärtämään, että kaikki pitkäaikaiset meidän mielemme psykolo-giset hyvinvointi-pahoinvointiongelmat ovat ihmissuhteisiimme liittyviä suhdeongelmia ja suhdetavoistamme johtuvia.
V Aksiooma: Saada oppilas ymmärtämään, että tarvitsemme toisiamme ja meillä on oltava ainakin yksi tyydyttävä ja hyvä suhde, ja että emme koskaan saa tehdä toisia haavoittavia tekoja.
VI Aksiooma: Saada oppilas ymmärtämään, että se mitä meille on aikaisemmin tapahtunut ei ole tärkeää, vaan tärkeää on se, mitä me teemme nyt, koska emme ole menneisyyden vankeja.
VII Aksiooma: Opettaa oppilaille, että meitä ohjaa viisi geneettistä tarvetta, jotka luovat käyttäytymisellemme tarkoituksen ja tyydyttämämme tarpeet auttavat meitä rakentamaan omaa ”laatumaailmaa.”
.
VIII Aksiooma: Opettaa oppilaita ymmärtämään, että kaikki käyttäytyminen koostuu neljästä osasta: tekeminen, ajattelu, tunne ja fysiologia., ja että me voimme vain ajattelun ja tekojen avulla saada hallinnan tunteisiin ja fysiologisiin reaktioihimme.
IX Aksiooma: Opettaa oppilaille, miten tärkeää on sen tunnustaminen, että me jokainen/kaikki voimme hallita omaa käyttäytymistämme ja se tuo meille suurimman vapauden.
X Aksiooma: Opettaa oppilaita tuntemaan yhteiskuntarakenteen ihmistä määrittelevät positio-asemat, koska ne liittyvät itsearvostuksen ja vaikutusvallan tarpeiden tyydyttämiseen heijastuen ihmisten perspektiiveihin, intresseihin ja keskinäiseen vuorovaikutukseen. Ja että positio voidaan nähdä myös voimaannuttavana mahdollisuutena yksilölle, sen sijaan, että yksilö nähtäisiin vain tiettyyn positioon laitettavana uhrina.
XI Aksiooma: Opettaa oppilaille, että kyvykkyys kehittyy harjoituksen avulla ja kokonaiskäyttäy-tyminen näkyy ajattelussa, tekemisessä, tunteissa ja fysiologisissa reaktioissa ja voidaan nimetä verbien avulla. (esim. ”Olen oppimaton” tai ”Olen kiusaaja” tai ”Valitsen oppimisen” tai ”Valitsen kiusaaminen”.

(Artikkeli perustuu kymmenvuotiseen kahden OKM:n rahoittaman hankkeen havaintoihin ja niiden pohjalta viime huhtikuussa ilmestyneeseen kirjaani Valitsen vahvuuden, Uuden koulun luonne, periaatteet ja mahdollisuudet, Ulkoisesta hallinnasta opastavaan vahvuuspedagogiikkaan. Lector Kustannus, 2020.)

Juhani Räsänen
Kasvatustieteen maisteri,
tutkija, kouluttaja, tietokirjailija
Järvepää

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu