Terveydenhoidon taakka ja potilaan voimaantuminen

Krooniset sairaudet aiheuttavat arviolta 86 prosenttia kuolemantapauksista ja 77 prosenttia sairaustaakasta WHO:n Euroopan alueella mitattuna vammaisuuskorjatulla elinvuodella. Nämä sairaudet, mukaan lukien sydän- ja verisuonisairaudet, syöpä, diabetes, liikalihavuus ja krooniset hengityselinten sairaudet, ovat nykyään suurin kuolinsyy ja vammaisuus maailmanlaajuisesti. Tämä kehitys tuo perustavanlaatuisen muutoksen terveydenhuoltojärjestelmiin ja terveydenhuoltoon ja siten potilaiden rooleihin. Joka tapauksessa avainasemassa on jaettu asiantuntijuus ja päätöksenteko, jossa sekä lääketieteen edustajat että potilas työskentelevät yhdessä. Osallistujat tekivät selväksi, että potilaiden mukaan ottaminen pätevinä kumppaneina terveydenhuollon yhteistuotantoon on myönteinen kehitys, joka terveyspalvelujen on otettava huomioon

Euroopan Potilasvoimaantumisen konferenssi Kööpenhaminassa 11.–12.4.2012 (European Conference on Patient Empowerment) totesi julkilausumassaan, että terveydenhuollon muutos on mahdollista, kun potilaiden voimaantuminen nähdään voimavarana ja sille annetaan mahdollisuus. On tärkeää muistaa, että potilaiden voimaannuttaminen ei tarkoita terveydenhuollon ammattilaisten vaikutusmahdollisuuksien vähentämistä. Kaikki eivät halua tai jaksa osallistua hoitonsa järjestämiseen ja oikeuksiensa varmistamiseen. Näille yksilöille on suotava mahdollisuus olla vain hoidon vastaanottajana.

Termiä ”potilaan voimaantuminen” on tulkittu eri tavoin, ja näkemykset siitä, mikä sen määrittelee ja miten se ilmenee, ovat olleet erilaisia. Voimaantunut potilas on potilas, joka ei katso itseään vain terveyspalvelujen käyttäjänä. Pikemminkin valtuutetut potilaat tunnustetaan kumppaneiksi heidän terveysympäristössään. Potilaiden tunnustaminen kumppaneiksi merkitsee todellisten tilaisuuksien luomista jakaa ainutlaatuista tietämystä, jota ihminen kehittää potilaana.

Euroopan potilasfoorumi on yksilöinyt viisi tekijää potilaiden voimaannuttamisessa. Näitä ovat itsetehokkuus, itsetietoisuus, itseluottamus, selviytymistaidot ja terveyslukutaito. Potilaat, jotka tuntevat olevansa voimakkaita, esittävät usein enemmän kysymyksiä ja haluavat ymmärtää selkeästi tilansa ja hoitonsa näkökohdat. He ovat myös halukkaampia jakamaan yksityiskohtia oireistaan. Ja vaikka tämä vaatii usein enemmän huomiota ja aikaa kliinikoilta, tutkimukset ovat osoittaneet, että voimaantuneet potilaat hallitsevat todennäköisemmin sairautensa paremmin ja noudattavat lääketieteen ammattilaisten antamia neuvoja ja ohjeita – mikä voi johtaa parempiin terveydellisiin tuloksiin ja säästää aikaa ja kustannuksia pidemmällä aikavälillä.

Voimaantuneen potilaan käsitettä määriteltäessä hankaluutena on potilaan voimaantumisen ja toisaalta potilaan osallistumisen (patient engagement) välisen eron määritteleminen. Yleisesti ottaen vasta, kun potilas on voimaantunut, häntä voi myös osallistua. Ensin mainittu (potilaan voimaantuminen) on yhteinen perusta, joka mahdollistaa jälkimmäisenä mainitun (potilaan osallistumisen), mutta kumpikin voidaan yhdistää prosessiksi: ”jonka kautta yksilöt ja yhteisöt pystyvät ilmaisemaan tarpeitaan, esittämään huolensa, laatimaan päätöksentekoon osallistumista koskevia strategioita ja toteuttamaan yhteiskunnallisia, sosiaalisia ja kulttuurisia toimia näiden tarpeiden täyttämiseksi” Harvinaissairaiden kannalta tämä johtaa yhteisen tietämyksen kehittymiseen, jolla voidaan ratkaista monimutkaisia ongelmia. Potilaiden voimaantuminen on tehtävä, johon liittyy yhteisöjen, terveydenhuollon ammattilaisten, poliittisten päättäjien ja kaikkien muiden kansalaisyhteiskunnan toimijoiden välinen yhteistyö ja joka kannustaa siihen yksilöiden terveyden ja hyvinvoinnin vaalimiseksi.

Voimaantumisen ja asiakaslähtöisen toiminnan taustalla on samoja keskeisiä periaatteita (Virtanen & al. 2011): • Toiminnan arvoperustana on ihmisarvo. • Toiminta organisoidaan palvelujen käyttäjän, ei pelkästään palvelutuottajan, tarpeista käsin. • Palvelujen käyttäjä on palveluihin osallistuva aktiivinen toimija, ei passiivinen palveluiden kohde. • Palvelujen käyttäjän oman elämän asiantuntemus tekee hänestä palveluprosessissa työntekijän kanssa yhdenvertaisen toimijan ja tasavertaisen kumppanin. Tarkemmin jaoteltuna eettiset periaatteet sisältävät: • ihmisen oikeuden ilmaista tunteitaan ja kielteisiä kokemuksiaan • arvostavan vuorovaikutuksen ja luottamuksen • itsemääräämisoikeuden ja osallisuuden • jokaisen ihmisen ainutlaatuisen kokonaisuuden huomioon ottamisen • ihmisen voimavarojen ja vahvuuksien huomioimisen • oikeuden osuuteen voimavaroista • yhdenvertaisuuden • epäoikeudenmukaisten toimintatapojen ja käytäntöjen vastustamisen • syrjinnän vastustamisen ja erilaisuuden hyväksymisen.

Potilaita voi vahvistaa vain terveydenhuollon tarjoaja jatkuvan lääketieteellisen palautteen avulla, mikä mahdollistaa sujuvan polun kohti omavastuuta. Voimaantuneet potilaat kykenevät tekemään terveellisiä ja yksilöllisiä valintoja sairauteensa ja hoitoonsa liittyvien tietojen perusteella. Siten he myös käyttävät terveydenhuollon palveluita muita vähemmän. Väestön ikääntyessä, teknologian ja tarpeiden muuttuessa, samalla kuitenkin taloudellisten resurssien niukentuessa, on tärkeää pohtia terveydenhuollon tuottajatason uudelleen muokkaamista. Teknologiset edistysaskeleet, kuten tiedon ja tietämyksen parempi saatavuus (osittain sosiaalisen median lisääntyvän käytön ja sosiaalisten muutosten vuoksi), kokemukset itsehallinto-ohjelmista ja uudet oikeudelliset vaatimukset potilaiden osallistumiselle ovat myös auttaneet luomaan uutta dynamiikkaa, jonka kautta potilaat ja kansalaiset määrittelevät uudelleen roolinsa terveyden- ja sosiaalihuollon alalla. Potilaiden voimaannuttaminen ei tarkoita vain sitä, miten lääkäri suhtautuu potilaaseen, sillä terveydenhuolto on muutakin kuin lääkäreitä, ja oman terveyden hallintaan kuuluu muutakin kuin pelkkä äänen saaminen. Kysymys on siitä, kuinka potilaat nähdään omien olosuhteiden asiantuntijana ja miten he voivat tulla tasaarvoiseksi ja aktiiviseksi kumppaniksi terveydenhuollon johtamisessa , ja siitä, kuinka terveysjärjestelmiä voidaan organisoida uudelleen niin, että ne mahdollistavat vuoropuhelun, yhteistuotannon ja yhteishoidon.

Maailman Terveysjärjestö WHO:n mukaan Voimaantumisen indikaattorit esim. mielenterveys-palveluissa (WHO 2010) sisältävät neljä sektoria ja seitsemäntoista indikaattoria.

IHMISOIKEUDET Mielenterveyspalvelujen käyttäjillä on 1. oikeus äänestää 2. oikeus olla julkisessa virassa. Työelämän lainsäädäntö 3. kieltää syrjinnän aikaisempien mielenterveys-ongelmien takia työhönottotilanteessa 4. huomioi omaisten tarpeet.
OSALLISUUS PÄÄTÖKSENTEKOON Mielenterveyspalvelujen käyttäjät ja heidän perheensä 5.
osallistuvat mielenterveyspolitiikan kehittämiseen ja lainsäädäntöön 6. omaavat päätösvaltaa mielenterveyspalvelujen kehittämisessä, suunnittelussa ja toimeenpanossa.
PALVELUJEN LAATU JA VASTUULLISUUS Mielenterveyskuntoutujilla ja heidän perheillään on 7. pääsy tarvittaviin mielenterveyspalveluihin 8. pääsy samoihin terveyspalveluihin kuin muilla kansalaisilla 9. mahdollisuus olla osallisena mielenterveystyöntekijöiden koulutuksessa 10. mahdollisuus osallistua palvelujen seurantaan ja arviointiin.
TIEDON JA TUEN SAATAVUUS 11. Mielenterveyspalvelujen käyttäjillä on pääsy omiin potilaskertomuksiinsa. Mielenterveyskuntoutujilla 12. on oikeus kohtuuhintaiseen oikeusapuun (”uskottu mies” käytäntö) tarvittaessa 13. on tarjolla tietoa ja koulutusta palveluihin ja hoitoon liittyen. 14. Mielenterveysongelmien johtaessa toimintakyvyn puutteisiin, kuntoutujilla sekä heidän perheillään on yhtäläinen oikeus sosiaalisiin etuihin. 15. Mielenterveyspalvelujen käyttäjillä ja heidän perheillään on yhtäläinen oikeus sosiaalisiin etuihin. 16. Etujärjestöt voivat saada tukea valtiolta.
17. Omaishoitajien taloudellinen asema on turvattu, ja tarvittavaa tietoa ja koulutusta on tarjolla.
Yhteenvetona voidaan todeta, että potilaan voimaantuminen: • Voi olla prosessi ja lopputulos • Voi tapahtua yksilön tai yhteisön tasolla • Voi tapahtua terveydenhuollon piirissä tai sen ulkopuolella
(arkielämässä). • Voi vaikuttaa mikrotasolla (potilaaseen), mesotasolla (potilasyhteisöön) ja makrotalossa (politiikkaan ja yhteiskuntaan).

+1

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu