Toisen asteen täyskäännös: ulkoisen kontrollin psykologiasta sisäisen kontrollin psykologiaan

Peruskoulun laajentamisen ja jatkamisen iso poliittinen kiistakysymys liittyi siihen, miten kouluun pakotettu nuori saadaan pysymään ja opiskelemaan koulussa, kun säännöstö rakentuu ulkoisen hallinnan periaatteille. Peruskoulun ohjausjärjestelmän normiosan muodostavat ulkoiseen hallintaan ja samalla ulkoiseen motivointipedagogiikkaan perustuvat perusopetuslaki ja -asetus, valtioneuvoston asetukset, opetussuunnitelman perusteet sekä paikallinen opetussuunnitelma ja siihen perustuvat lukuvuosisuunnitelmat.Viime kädessä kuitenkin kyse on siis siitä, miten normiasiakirjoissa suhtaudutaan ulkoiseen kontrollipsykologiseen uskomukseen eli siihen, että nuoren oppimisen motivaatiota määrittävät ulkopuoliset voimat: oppimisen riskitekijöiden puuttuminen, ulkoinen arviointi, vertailu toisiin, sattuma, onni, olosuhteet, muut ihmiset ja muut ulkoiset tekijät.
Vaikka teini-ikäistä on helppo syyttää opiskelumotivaation puutteesta, epäonnistumisesta, koulujärjestelmässä on vakavia puutteita, jotka tekevät monien opiskelijoiden mahdottomaksi tuntea menestyvän koulussa. ”Motivaatioputki” vaihtelee koulussa sen mukaan, miten koulu vastaa oppilaan tarpeisiin. Miksi normisto ei voisi perustua niihin ja sisäisen kontrollipsykologiaan eli uskomukseen, että jokainen on vastuussa valinnoistaan ja niiden seurauksista. Tämä edellyttää paradigmallista muutosta koulun toimintakulttuuriin.
Toisella asteelle siirryttäessä kaikki aikaisemmat oppilasarvioinnit pitäisi unohtaa, koska ne perustuvat ulkoisen kontrollin, ulkoisen motivaation psykologiaan. Toiselle asteelle siirtyvän kuohuvaa nuoruusikää elävän nuoren opinnot tulisi perustaa lähtökohtaisesti sisäisen kontrollin, sisäisen motivaation psykologiaan.Sisäinen valinta pohjautuu sisäiseen motivaatioon, joka mahdollistaa ihmisen voimaantumisen. Sisäinen motivaatio kumpuaa yksilön sisältä eikä siten ole ulkopuolelta ohjattavissa. Sen ydinkäsitteenä voidaan pitää autonomiaa eli omaehtoisuutta. Sisäisesti motivoitunut ihminen nauttii tekemisestä itsestään tai arvostamansa päämäärän saavuttamisen ajatuksesta. Yksilön toiminta on tällöin omaehtoista; motivaatio lähtee hänestä itsestään eikä ulkoisten palkkioiden yllyttämänä. Autonomian edellytyksenä on, ettei yksilön toimintaa pyritä kontrolloimaan liiallisin rajoituksin. Toiminnan- ja valinnanvapaus ovat seikkoja, jotka kultivoivat sisäisesti motivoituneen yksilön tuloksellisuutta tavoitteidensa saavuttamisessa. Minusta opiskelijan astuessa ensimmäisen kerran toisen asteen oppilaitoksesta sisään, häntä voisi ohjeistaa tekemään itselleen elämän merkityksellisyyttä etsivän ihmisen seuraavat kysymykset.
MITÄ SINÄ HALUAT:
Mitä haluat? Mitä haluat ongelman sijaan? Mitä haluat kuva-albumiisi? Mitä perheesi / ystäväsi haluavat sinulle? Mitä neuvoja ja apua haluat? Millainen kokemus vastaa näkemystäsi laadukkaasta elämästä? Mitä haluat, että et saa? Mitä sinä saat, jota et halua? Mitkä ovat ensisijaiset tavoitteesi, jotka liittyvät siihen, mitä haluat? Mistä sinun täytyy luopua saadaksesi mitä haluat?
MITÄ TEET:
Mitä teet (toiminta, ajattelu, tunne, fysiologia)? Kun teet näin, mitä ajattelet? Kun ajattelet / toimit tällä tavoin, miten tunnet? Kuinka ajatukset / toimet vaikuttavat terveyteesi ja toimintakykyysi? Kuinka paljon vaivaa tai energiaa olet valmis käyttämään saadaksesi mitä haluat? Mitä teet, joka toimii tai ei toimi sinulle? Mitä olet tällä hetkellä tekemässä saadaksesi mitä haluat? Kerro mitä tapahtui, kun olit saanut mitä halusit? Mihin suuntaan valintasi elämässäsi johti?
ARVIOINTI:
Mikä auttaa sinua saamaan, mitä haluat? Viekö valintasi sinut suuntaan, johon haluat mennä? Onko se sitä, mitä haluat saavuttaa? Auttaako se, miten ajattelet, asennoidut ja toimit saavuttamaan sen, mitä haluat? Kuinka kovasti olet valmis työskentelemään halusi saavuttamiseksi? Toimiiko nykyinen sitoutumisesi taso sinun hyväksesi? Onko se hyödyllinen suunnitelma? Onko nykyinen suunta elämässäsi parasta sinulle? Auttavatko vai vahingoittavatko nykyiset valintasi sinua ja/tai muita? Jos voisit muuttaa käyttäytymistäsi, mitä se olisi ja kuka olisi ensimmäinen, joka huomaa sen?
TOIMINTASUUNNITELMA:
Mitä olet valmis tekemään / ajattelemaan eri tavalla, jotta se veisi sinut siihen suuntaan, johon haluat mennä? Oletko selvillä siitä, mitä aiot tehdä? Onko se mahdollista? Mikä estää? Mistä tiedät, että olet tehnyt sen? Voitko aloittaa sen heti? Onko se hallinnassasi? Oletko sitoutunut tekemään sen? Mitkä ovat tarvittavaa muutokset, jotka toisivat laatua elämääsi? Mikä mahdollistaisi niiden toteuttamisen? Millainen olisi suunnitelma, joka olisi yksinkertainen ja saavutettavissa ja mitattavissa oleva, ja johon voisit sitoutua. (Wubbding, 2000; 2010).
Lisäksi voisi kysyä: Ketkä ovat tärkeimmät ihmiset elämässäsi? Mitkä ovat suurimman arvot, joiden edessä seisot? Mitä ominaisuuksia olisi ihanteellisella minälläsi? Mikä on saavutus, josta olet todella ylpeä? Jos sinulla on täydellinen työ, mikä se olisi? Jos olit riippumattomasti varakas, mitä tekisit? Mikä olisi elämässäsi ns. huippu kokemus. Mitä merkitsee olla ystävä? Mitkä asiat tuovat tarkoituksen elämääsi? Mitä sinulle tarkoittaa ”tuleminen kotiin”? Millaisia kuvia löydät nykyisestä ja tulevasta kuva-albumistasi? Menneisyyden selvittäminen tai tarkastelu ei auta, ellei opiskelija voi oppia parempia ja vastuullisempia tapoja käyttäytyä nyt ja tulevaisuudessa.
Sisäiseen motivaatioon opetuksensa perustuvia kouluja kutsutaan laatukouluiksi. Laadun opetussuunnitelmaa noudattavat koulut perustuvat oletukseen, että oppilaat ovat henkilökohtaisesti vastuussa teoistaan, vastakohtana käytännöllisesti katsoen kaikille kouluille, jotka kieltävät sen. Kieltämisellä on kolme muotoa: koulut eivät salli oppilaiden valita toimintatapaansa täysin; ne eivät salli opiskelijoiden aloittaa vaihtaa opintosuuntaansa valitun jälkeen; eivätkä ne salli opiskelijoiden kärsiä suoritetun kurssin seurauksista. Valinnanvapaus, toimintavapaus, vapaus kantaa vastuu valintojensa ja toimintansa tuloksista – nämä ovat kolme suurta vapautta, jotka muodostavat henkilökohtaisen vastuun. Siksi näiden koulujen jäsenet oppivat vastuun kantamisen ja demokratian kokemuksen perusteella ja nauttivat yksilöiden oikeuksista. Laadun opetussuunnitelmaa toteuttavat koulut eivät suorita eikä tee arviointeja tai suosituksia eivätkä vertaa opiskelijoita toisiinsa tai asetettuihin standarteihin, koska se loukkaisi opiskelijan oikeutta yksityisyyteen ja itsemääräämisoikeuteen. Koulu ei ole tuomioistuin ja opettajat tuomareita. Opiskelijat päättävät itse, miten mitata edistymistä itsenäisesti erilaisilla itsearviointiprosesseilla, joista avautuu todellisen elinikäisen oppimisen teemat. Tämän lähtökohdan toteuttaminen edellyttää koulun johtamiselta opastavaa voimaantumisjohtamista sekä luokkakulttuurissa opastavaa kannustusvaste-pedagogiikkaa palkintorangaistus -pedagogiikan sijasta. Ennen käänteitä pitää olla jotain, josta kääntyä pois. www.syvienvahvuuksienkoulu.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu