Unissakävellen kohti Natoa – sisäiset valinnat vai ulkoinen pakko?

Järkensä ja ymmärryksensä avulla ihminen voi päästä ilmiöiden pinnan alle ja siten käsittää niiden olemuksen. Havahtunut ajattelu pystyy näkemään kohteen olipa se mikä tahansa myös objektiivisesti, kohdetta kunnioittaen. Kohde saa ajattelijan reagoimaan ja tämä reaktio on huolenpitoa ja vastuuntuntoa. Se on ajattelijan kykyä nähdä kohde sellaisena kuin se on eikä sellaisena kuin hän toivoisi sen olevan. Millä valveillaolon tasolla Suomi matkaa kohti Natoa?
1)Unissakävelijä-ihminen ei havaitse, ettei havaitse = ihminen on ”olematon”, ihmisellä ei ole halua kurkottautua todellisuuteen, hänen maailmansa on täynnä ”kumoamattomia” uskomuksellisia arvauksia, hänen elämäänsä hallitsevat välittömät elämykset, hänen elämäänsä hallitsevat ulkoisten auktoriteettien sopeuttama toiminta, hänen vuorovaikutuksensa perustuu uskomuksiin, hän omaa ennakkoluuloihin perustuvia ehdottomuuksia ja varmuuksia.
2) Uneksija-ihminen ei havaitse, että havaitsee = ihminen on unessa, ihminen rakentaa elämänkäsityksensä yhden päätelmän pohjalle, hänen maailmaansa hallitsee käytännöllisyys ja omat kokemukset, hänen elämänsä rakentuu ulkoa opituille yksittäisille arvauksille, hänen elämäänsä ohjaavat välittömät elämykset ja muistitieto, hänen elämäänsä hallitsee toteava näkemys: näin asiat näyttävät olevan, eikä niille ole mitään tehtävissä. hänellä on varsin vähän halua kumota omia arveluitaan.
3) Harhailija-ihminen havaitsee, että havaitsee = ihminen on heräämässä, ihmisen elämännäkemys koostuu tiedollisista sirpaleisista arvauksista, hänellä on koulumaisesti ainejakoinen maailmantulkinta ja sattumanvaraisuus, hänellä on ulkoisten auktoriteettien tietoon pohjautuva sääntöjenmukaisuus ja kokemusmuistot, hänen elämäänsä hallitsee korjaava näkemys: muutoksen toteutetaan välttämättömyyden pakosta, hänen vuorovaikutuksensa sisältää auktoriteettilähtöisiä uskomuksia, ”päteviä arvauksiaan”, hän puolustaa voimakkaasti.
4) Hämmästyjä-ihminen havaitsee, ettei havaitse = ihminen on valveilla, hänen elämän näkemyksensä perustu luettuun tietoon ja hankittuihin kokemuksiin, hänellä on takanaan monipuolisesti arvauksia ja kumouksia, hänen elämäänsä hallitsee kokemuksista pyhittynyt näkemys: hänen kokemuksensa ovat ainutlaatuisia; hän tietää miten asiat ovat, hänellä on vaikeuksia muuttaa näkemyksiään, hän etsii kuitenkin jo ratkaisuja useista näkökulmista, hän ei puolusta enää arvauksiaan ankarasti, hänellä ei ole enää ehdottomia totuuksia, elämä on pikemminkin totuudellisuuden hakemista.
5. Havahtuja-ihminen havaitsee tulevansa havaitsijaksi= ihminen on havahtunut, ihminen rakentaa elämälleen filosofian, johtoajatuksen, johtoajatuksen varassa hän suunnittelee, tekee päätöksiä ja valintoja, hän toteuttaa ja toimii päämääräsuuntautuneesti, hän arvioi toimintojaan toiminnan tuloksen kannalta, hän on irrottautunut pyhitetyistä kokemuksista, hän osaa tarkastella asioita kokonaisuuksina. hänen vuorovaikutuksensa on avointa ja vastaanottavaa, hän on irrottautunut hallitsevista ehdollistumista ja hänellä on suuri sisäinen autonomia.

Sisäinen valinta syntyy vaihtoehtona ulkoiselle valinnalle saa alkunsa havainnoista. Havainnot muodostavat tiedonoireiston. Tämän oireiston käsittely johtaa tiedonoireprosessin käsittelyyn, joka sisältää viisi vaihetta edeten tiedon puutteen ahdistuksesta iloon ja voimaantumiseen. Tiedonoireelliset kysymykset tulee käsitellä tuossa alla olevassa numerojärjestyksessä. Esimerkki: Kysymys: Miksi Natoon valmistautuminen ahdistaa? Aloita kysymällä miltä tämä tuntuu ja etene siitä kohtaan viisi. Kirjaa kaikki vaiheet ylös. Katso mitä saat tulokseksi. Vieläkö ahdistaa?
1) Emotionaalisen: Miltä tämä asia minusta tuntuu? Mitä tämä tunneyrittää kertoa? Mitä tiedonoiretta emootio yrittää viestittää mentaaliselle järjestelmälle ”minun” ja ”maailman” välisestä suhteesta? Tunne alkaa järjestää affektiivista emotionaalista tilaa. Valmistelee päätökset” järjelle”, jotka tunne sitten ratkaisee. Antaa suunnan ensimmäiselle teolle. Edistää asian ymmärtämistä. Vetää mukaan seuraavat järjestelmät. Alkaa ahdistuksesta ja johtaa iloon.
2) Empiirisen: Mitä tapahtui? Mitä tehtiin? Kuka teki? Mitä tein? Mikä teko olisi ollut parempi? Edistää ajattelun objektiivisuutta. Auttaa valitsemaan olennaisen ja eliminoimaan teot, jotka eivät edistä asiaa. Kohdentaa energian. Yhdistää teorian ja käytännön. Sysää liikkeelle esim. tunteen, jota haluaa tuntea, sillä teko tuottaa tunteen.
3)Eettisen: Onko tämä asia hyvä vai paha? Onko tämä oikein vai väärin? Mikä on paras menettely tässä asiassa? Mikä edistää asiaa parhaiten? Määrää ”kohtalon.” Saadaan selville asian kontekstia, toiminnan edellytyksiä ja seurauksia koskevia tiedonoireita. Antaa suunnan teoille, mitä teko edistää. Herkistää omaatuntoa. On kyse valintataidosta. ”Arvot ovat aivoissa ohjaajan paikalla.” Eettinen laiminlyönti aiheuttaa kustannuksia ja kuluttaa voimia, työuupumus kasvaa.
4)Esteettisen: Onko tämä ruma vai kaunis? Mikä on asioiden järjestys? Mihin paikkaan tämä asia kuuluu tai liittyy? Onko tämä suurempi vai pienempi, tummempi vai vaaleampi? Ovatko asiat vastakkaisia vai täydentäviä? Luo loogista järjestystä asian tai ilmiön kohteeseen. ”Loksahtaa kohdalleen. Syntyy järjestys kaaokseen. ”Tuolin paneminen paikalleen.”
5) Episteemisen: Mitä faktatietoa tästä asiasta on? Mitä minä siitä tiedän vai tiedänkö mitään? Miksi asia on niin kuin on? Mitä tietoa puuttuu? Mitä uusi tieto vaikuttaisi asiaan? Ymmärretty tieto muodostuu mentaalisessa järjestelmässä viimeiseksi kun kaikki tiedonoireet sovittuvat yhteen. Paljastaa tiedon aukot, virheet ja puutteet. Fokusoi tietämisen alueen: Milloin laiva lähtee?

+1

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu