Uskaltava voimaantuminen – luopuminen uhriasenteesta

Voimaantumisajattelu lähtee siitä, että jokaisella on yksilölliset valmiudet valintojen tekemiseen ja vastuun ottamiseen. Kyse on uskaltavasta vastuullisuudesta ja uhriasenteesta luopumisesta. Mekaaniset ratkaisut voimaantumisessa eivät toimi.

Voimattomuuteen kuuluu pelokkuus ja ahdistuneisuus. Ihmiseltä katoaa toivo selviytymisen mahdollisuuksista.  Voimattomuus ilmenee kyvyttömyysuskomuksina ja tunteina, mikä näkyy masentuneisuutena, luopumisena ja sosiaalisina sairauksina. Voimattomuus nostaa myös aina varjon esiin  omasta tyytymättömyydestämme elämään: siihen kärsimykseen, että joka aamu on noustava ylös, kuskattava lapset kouluun, mentävä töihin tai olla menemättä ja  maksettava laskut ajallaan. Se herättää tukahdutetun halumme luovuttaa ja vapautua kaikesta, joka näkyy mm, pyrkimyksenä päästä eläkkeelle mahdollisimman varhain. Voimattomuus konsturuoituu nonformaalissa (kodit), formaalissa (oppilaitokset), informaalisissa (laitokset, työpaikat, media) ja yhteiskunnallisissa järjestelmissä. Voimattomuuden ulottuvuudet voidaan löytää omien tarpeiden tyydyttämättä jäämisestä, mm. seuraavista tekijöistä niin yksilö- kuin yhteisötasoiltakin:

  1. Päämäärättömyys: Tiedostamaton harhailu, elämän järjestyksen jäsentymättömyys, ylenmääräinen onnen tavoittelu toisten kustannuksella, vaivannäön ja kärsimyksen hyväksymättömyys elämässä, kohokohtaelämysten etsintä.
  2. Kykyuskomukset: Omien kykyjen vähättely, itseään toteuttavat ennusteet, sidonnaisuustulkinnat oman elämän määrittelijänä, reaktiiviset tulkintavääristymät, kuluttavat tulevaisuus odotukset.
  3. Kontekstiuskomukset: Yhteiskunta-, työyhteisö-, perhetodellisuuden havahtumaton tulkinta,  vääristyneet uskomukset, Kontekstivääristyneessä ilmapiirissä kehittyy valheellisia, epäaitoja ja näennäisiä yhteisöjä, joissa ihmiset näyttelevät yhteisöelämää.
  4. Emotionaalinen liioittelu: Affektiivinen reagointitapa, affektiivisuuden vaikutus elämäntavan vääristymiin ja vuorovaikutukseen, affektiivisuuden tuhoavuus ja surun tuottaminen, affektien kontrollointi ja tyyneyden saavuttaminen.
  5. Elämänasenteet ja käsikirjoitukset. Perusasenne on osa elämänkatsomustamme. Se liittyy elämäntulkintatapaan ja taipumukseen nähdä valintatilanteissa joko ongelmia ja uhkia tai piileviä mahdollisuuksia. Uskaltavan vastuullisuuden välttäminen ja näennäisselitysten viljeleminen, horrosmainen, unenomainen elämän perusasenne johtaa itseään puolustumattomaan kaaosmaisuuteen.

Empowerment- eli voimaantumisorientaatio on samalla poliittinen sisällöltään. Se on filosofiselta perustaltaan ihmisiä kunnioittava ja positiivinen lähestymistapa, joten se auttaa luomaan hyvinvointia tukevaa humaania kulttuuria yhteiskuntaan ja kaikkiin konteksteihin

  • pitää tärkeänä sitä, että ihmisen kunnioittaminen ja muut hyvinvointikulttuurin edistämisen kannalta keskeiset arvot olisivat ohjaamassa yhteisön toimintaa
  • pitää tärkeänä tunteiden huomioimisen valmiuksia ja erityisesti valta-asemassa olevien herkkyyttä aistia tunneilmaston väreilyt ja muutokset, sekä tunteiden hyödyntämistä ihmisten yhteisten kokemusten ja kasvun prosessissa
  • painottaa mahdollistavan hyvinvointikulttuurin merkitystä jatkuvan muutoksen hallinnassa, ja siihen liittyen vastuullisen vapauden sekä positiivisen oman osaamisen  kehittämiskulttuurin merkitystä ja pitää tärkeänä sitä, että ihminen voisi olla aidosti omana itsenään työssään
  • painottaa työhyvinvoinnin ennakointia osana työorganisaation perustehtävää, yrityksen liiketoimintaideaa, strategista suunnittelua, osaamista ja toimintatapaa, sekä näihin liittyen henkilöstön hyvinvoinnin yhteyttä työorganisaation ja yrityksen menestymiseen
  • auttaa eri tasoisia johtajia uudistamaan henkilöstön johtamista; auttaa työntekijöitä luomaan itselleen jaksamista vahvistavia ohjelmia; antaa työryhmille ideoita uudenlaisten vaikuttamismahdollisuuksien käyttämiseen
  • pitää tärkeänä kannustamista moniulotteiseen yhteistoimintaan työtovereiden, työyksiköiden, lähivaikuttajien ja muiden keskeisten yhteistyökumppaneiden kanssa näköalojen laajentamisen, voimavarojen yhdistämisen ja kommunikaatiovalmiuksien kehittymisen vuoksi
  • on tulevaisuusorientoitunut, mutta pitää tärkeänä työ- ja yrityskulttuurin menneisyyden ja tämän hetken ymmärtämistä; tämä on tärkeää toiveikkuuden, tulevaisuuden uskon, keskinäisen arvostuksen, luottamuksen, hyväksymisen ja kunnioittamisen kannalta
  • on ei-syyllistävä -orientaatio perustuen näkemykseen, että ihmisen voimaantuminen on samanaikaisesti sekä henkilökohtainen että sosiaalinen prosessi
  • on kiinnostunut laaja-alaisesti ihmisen ja yhteisön voimaantumisprosessiin yhteydessä olevista osaprosesseista pitäen tärkeänä työn suunnittelussa mielikuvien luomista ja tulevien tilanteiden ennakointia
  • painottaa voimaantumisprosessien merkitystä vahvan sisäisen voimantunteen kehittymisessä, ja sitä kautta sitoutumisen, osaamisen ja ammatillisen uudistumisen kehittymistä riskinottovalmiuksineen
  • painottaa johtajien ja esimiesten ihmistuntemusta ja siihen liittyen nöyryyttä, kypsää aikuisuutta, hienotunteisuutta sekä oman arvotaustan selkiyttämistä
  • pitää tärkeänä oman äänen kuulemisen ja sisäisen puheen (self talk) valmiuksia oman toiminnan, tunteiden, toiveiden, osaamisen, kommunikaatiotilanteiden, onnistumisten ja epäonnistumisten sekä muutostarpeiden analysoinnissa, ja yksilöiden oman äänen kuulemisen yhteyttä yhteisön muiden jäsenten ymmärtämiseen ja keskustelukulttuurin kehittymiseen • pitää tärkeänä, että ihmisellä on selkeä käsitys elämäntehtävästään: Mitä minä elämältäni haluan? Miksi minä tätä työtä teen? Mihin minä toiminnallani pyrin?

Antti Hautamäki kirjoittaa Sitran raportissa Muutoksen Suomi Instituutioita ihmisille (2008)

”Ihminen on asetettava yhteiskunnan keskelle. Ihmisen tulee saada olla toiminnan subjekti, ei muiden toiminnan passiivinen kohde. Instituutioiden rooli on tukea ihmisten elämänhallintaa ja voimaantumista. Voimaantumisen tukemisen taustalla on vahva oikeudenmukaisuutta korostava arvopohja. Kaikille pitää tarjota edellytykset kehittää ja käyttää omaa osaamista itsensä ja yhteiskunnan parhaaksi. Jako kovaan ytimeen ja periferiaan on täydellisesti ristiriidassa tämän ajattelun kanssa. Kun ihmisille luodaan edellytyksiä elämänsä hallintaan, heidän työpanoksensa ja osaamisensa luo maan taloudelle ja yhteiskunnalle vahvan perustan. Tämä laaja pohja tukee kilpailukykyäkin paljon paremmin kuin panostaminen vain kovan ytimen kehittämiseen. Instituutiot ihmisten tukijoina – kuvaa hyvin voimaantumiseen ja tasa-arvoon perustuvaa toiminta-linjaa. Jos Suomi lähtee tälle tielle, astumme uuden tyyppisen, kansalaisten voimavaroihin perustuvan yhteiskuntakehityksen eturintamaan. Tämä vie kohti hyvinvoinnin Suomea, jossa kaikilla on hyvä elää.” Lisää: Juhani Räsänen: Voimaantuminen ja elämänpolitiikka, Voimaantumisen resurssiteoria, Uskaltava vastuullisuus, Valinta, optimointi ja kompensointi, Printon, EU, 2014)

 

+1

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu