Vain laatu voi pelastaa pidennetyn peruskoulun onnistumisen

Motto: ”Huono järjestelmä päihittää hyvän ihmisen joka kerta. ”Vain kananmunat rikkomalla ja vatkaamalla ne takaisin yhteen voi valmistua munakas (Dey 1995).

Suomalaisella koululla on kansainvälisessä keskustelussa hyvä imago, mutta se on laadultaan erittäin kapea-alainen perustuen menestykseen muutamassa oppiaineessa. Sen sijaan suomalaisen koulun hyvinvoinnin tila on kansainvälisissä arvioinneissa huonolla tolalla. Laa-tu ei synny valvonnalla, tarkastuksilla, laatukäsikirjoilla, prosessikaavioilla, mekaanisten organisaatioiden laatumalleilla, sertifioinneilla, sopimuksilla tai rahalla.

Tuskin millään muulla alalla kuin koulutuksen ja opetuksen piirissä olennaisin prosessi laadun kehittämisen kannalta jätetään ikään kuin asiaan liittymättömänä ja peittyneenä irralliseksi ilmiöksi. Yleisin virhe puhuttaessa koulutuksen ja opetuksen laadusta on, että se miel-letään vain ulkoisten tekijöiden laatuna puuttumatta ollenkaan sisäiseen laatuun. Kuitenkaan koulutuksen ja opetuksen laatua ei voida riittävästi kuvata määrinä ja numeroina siinä merki-tyksessä, jossa laatua tulisi inhimillisissä organisaatioissa kuvata.

Laatu on mahdollisuuden todentamista. Se on kokonaishahmo havaitsijalle ja asenne laadun tekijälle. Laadun merkitys muodostuu kontekstissa. Kaikki ihmisen rakentama ja sen laadun arviointi ovat riippuvaisia ajasta, tilasta, kontekstista ja kokonaishahmosta. Laatua ei voi suoraan mitata. Se ei sovi yläkäsitteeksi tuloksellisuuden tilalle. Laatu on arvioijan suhtau-tumistapa omaan tekemiseensä, virheistä oppimiseen ja toisten huomioimiseen. Koska laatu on vuorovaikutuksellinen määrittelyltään, sitä tulisi arvioida kontekstissa ja asianosaisten kesken vuorovaikutuksessa. Olennaista koulutuksen laatu- käsitteelle on se, että löydetään atribuutiot, joiden avulla voidaan selvittää kasvatuksen ja pedagogiikan tavoitteita, suoritettujen toimenpiteiden tarkoituksenmukaisuutta ja yhteensopivuutta sekä asetettujen tavoit-teiden ja saavutettujen tulosten vastaavuutta.

Laatu on koulun erilaisten ”asiakkaiden”, sidosryhmien, vanhempien, oppilaiden käsitys siitä mitä laatu on. Se ei ole koulun käsitys, eli laadun määrittelevät ne, joita koulu palvelee. Laatu ei ole jonkin asian tai asiantilan väliaikainen korjaus, vaan jatkuva prosessi. Laatua voidaan kuvata myös muutoksena. Voidaan puhua käsitteestä laatumuutos, jonka mukaan jokaisen prosessin osa sisältää joitain laadullisia ominaisuuksia. Laatu ja luonteen laatu kuu-luvat yhteen. Muutosta parhaimmillaan kuvaa uudessa opetussuunnitelmassa tapahtunut muutos, jota voidaan kutsua laatumuutokseksi etenkin sen takia, että se jättää inhimilliselle ”hyvän” toteuttamiselle tilaa.

Jo Aristoteles pohti laatukäsitettä ja osoitti sille kaksi merkitystä: (a) Laatu ilmaisee, miten jokin kohde erottuu toisista koh-teista ja (b) miten kohde koetaan hyvänä tai pahana. Sa-manlaisesti laatu ymmärretään myös nykyisessä arkikielessä. Laatu kuvaa sitä, mikä on kohteelle ominaista, ja erityisesti sellaista, mikä koetaan hyvänä. Kun jokin asia yhdistetään laatuun, halutaan tuoda esille asian myönteisiä piirteitä. Laatu on hyvän ja onnistumisen käsite. Siten laatuun yleisesti suhtaudutaan myönteisesti. Laatu on käsite, jonka jokainen meistä ymmärtää subjektiivisesti ja kokonaisvaltaisesti. Kuitenkin, jos ryhdymme analysoimaan, mitä laatukäsitteeseen eri tilanteissa tarkemmin sisältyy, tulee vastaan monia erilaisia näkökulmia ja käsityksiä.

Laadun ja laadunhallinnan johtaminen vaatii tietoa eri tieteenaloista, jotka täydentyvät toisillaan. Taustakehystä rakentaa voimaantumisen teoria, sisäisen valinnan teoria, kasvun ajattelun teoria, positiivinen psykologia, vahvuuksien psykologia, integraaliteo-ria ja systeemiteoria. Voimaannuttava lähestymistapa sisältää prosesseja, jolla vahvistetaan yksilöitä, organisaatioita ja yhteisöjä, jotta he saavat enemmän hallintaa omasta tilantees-taan ja ympäristöstään. Sisäisen valinnan teoria nojaa yksiön tahtoon kasvaa ja toteuttaa inhimillisiä geneettisiä tarpeitaan kunnioittavan opastuksen ohjauksessa. Kasvun ajattelun teoria korostaa, että menestys ja ihmisen ominaisuudet ovat oppimisen ja harjoittelun tulos-ta ja epäonnistuminen on kiinteä osa kehitystä ja oppimista. Carol Dweckin (2006; 2000) tutkimuksissa on huomattu, että menestyminen koulussa tai muilla aloilla on yhteydessä kasvun ajattelutapaan, joka tarkoittaa sitä, että uskotaan siihen, että ihminen voi kehittää älykkyyttään, lahjakkuuttaan, persoonallisuuttaan ja kykyjään. Tämä kasvun ajattelutapa johtaa ahkeruuden ja työnteon arvostamiseen sekä haasteiden ja vaikeuksien kokemiseen opettavina ja hyödyllisinä kokemuksina. Positiivinen psykologia korostaa vahvuuksien mer-kitystä, koska vahvuus ilmenee yleisesti kaikissa tilanteissa ja edustaa vakautta pitkällä aikavälillä. Vahvuuksiin liittyviä tekoja arvostetaan, kun ne ilmenevät tässä ja nyt toimintana. Vahvuudet ilmenevät vanhempien arvostuksissa ja kaikissa kulttuureissa, kun he yrittävät istuttaa näitä vahvuuksia lapsilleen. Vahvuuksiin liittyy yhteiskunnallisia rituaaleja, joita viljellään yhteiskunnallisissa instituutioissa. Vahvuudet osoittavat jäljiteltäviä roolimalleja, jotka osoittavat keinoja selviytymisestä. Vahvuuksilla on katalysoiva vaikutus suhteessa toisiin vahvuuksiin. Vahvuuksia arvostetaan lähes kaikkien suurten alakulttuureissa. (Selig-man & Peterson, 2003) (Seligman & Peterson, 2003)
Systeemiteoriassa systeemillä tarkoitetaan erilaisia yksiköistä muodostuvaa kokonaisuutta, jonka tila riippuu kyseisten yksiköiden keskinäisistä vuorovaikutussuhteista. Systeemiteoreetikot kiistävät sen, että ongelmien syy voisi olla järjestelmän ulkopuolella. Teorian mukaan kokonaisuus on rakennelma, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Organisaatiot koostuvat näkymättömistä ja keskenään vuorovaikutteisista toiminnoista. Organisaatio on järjestelmä, joka koostuu osasysteemeistä. Nämä ovat vuorovaikutuksessa toistensa ja ympäristön kanssa pyrkien sisäiseen ja ulkoiseen tasapainoon. Vuorovaikutus on systeemiteorian peruskäsite. Systeemiteoreettinen näkemys painottaa sitä, että organisaatiota voidaan ymmärtää vain, jos kaikki osatekijät otetaan huomioon. Systeemisen näkemyksen mukaan koulun opetusta ja kasvatustyötä tuetaan parantamalla koulusysteemin osien vuorovaikutusta. Koulun laatua ja laadunhallintaa ei voi jättää opettajan ja oppilaan vuorovaikutussuhteen varaan. Integraaliteoria opastaakin tietä kokonaisuuden ymmärtämiseen ja hallintaan ja kokonaisuuden näkemisen taitoon.

0

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu