Virus, joka tappoi sisäisen motivaation ja kasvatuksen

Globaalistuvassa maailmassa ja ”suurten kertomusten kuoleman” jälkeisessä todellisuudessa on havaittavissa poliittisia ja koulutuksellisia otteita, joilla pyritään uhkaavaksi koetun monimutkaistuvan maailman ja elämän keskellä palauttamaan vanhaa hallinnan ja kontrollin tunnetta. Korona kuitenkin haastaa perinteisen ulkoisen hallinnan kasvatus- ja käyttäytymispsykologian tradition, joka on voimakkaasti läsnä halliten politiikkaa, hallinnon käytäntöjä, perhe-elämää, kasvatusta ja opetusta sekä valintojamme ja ratkaisujamme kaikkialla elämässä. Ulkoisesta hallinnasta tekee erityisen haitallisen se, että uskomme siihen, vaikka se aiheuttaa ongelmat, joita sitten yritämme ratkoa sen avulla. Koulutusta ja opetusta on viime vuosikymmenet hallinnut markkinavoimien ohjaama kaikessa kilpailemisen ”virus, joka on tappanut kasvatuksen” (Sahlberg (2011) samalla se on syvähaudannut moraalisen omantunnon ”minä-minä-keskuksella.

Koulu ilman opetussuunnitelmaa ei ole koulu. Suomalaista koulua koskevat opetussuunnitelmat ovat pelkistetysti ilmaistuna laki- ja asetusperustaisia asiakirjoja, jotka ohjaavat kunta- ja koulutason opetussuunnitelmien laadintaa ja lopulta kasvatus- ja opetustyön arkea. On huomion arvoista, että toteutuessaan opetussuunnitelmat ovat lakien ja asetusten ohella ja niihin kytkeytyen yksiä merkittävimpiä kansalaisiin vaikuttavia dokumentteja. Suomessa nykyään noin kymmenen vuoden väliajoin uusittavien opetussuunnitelmien vaikutuspiiriin kuuluvat kaikki oppivelvollisuusiän saavuttaneet. Me kaikki tulemme siksi, mitä olemme, eittämättä myös opetussuunnitelmien kautta.

Opetussuunnitelman tulee perustua kasvatuksellisille aksioomeille. Tieteellisen teorian tai käsitejärjestelmän muotoileminen aksiomaattisesti on ollut yksi länsimaisen filosofian ja tieteen tekemisen ihanteita. Tiedon tai tieteen esittäminen aksiomaattisen järjestelmän muodossa merkitsee että teoriasta eristetään riittävä, mutta mahdollisimman suppea määrä peruslauseita, aksioomia, joiden avulla voidaan johtaa deduktiivisesti kaikki muut teorian lauseet, sen teoreemat. Ennalta asetettujen olettamien − kuten aksioomien − tai jo tunnettujen tai todistettujen lauseiden avulla pyritään luomaan uusia tuloksia.  Jos aksioomat on valittu taitavasti, teorian kehittyminen saattaa olla loputonta: uusi sukupolvi tarvitsee ja keksii yhä uusia lauseita ja pyrkii hallitsemaan yhä suurempia kokonaisuuksia. Alunperin pienistä teorioista muodostuu yhä isompia ja niitä yhdistellään eräänlaisiksi ’yhtenäisyysteorioiksi.’ Uusia määritelmiäkin tarvitaan uusien kokonaisuuksien käsitteellistämiseksi.  Aksioomista voidaan deduktiivisen päättelyn avulla johtaa teoreemoja ja näin perustella loogisella päättelyllä tieto oikeaksi.Induktiivisen päättelyn kautta voidaan muodostaa aksioomeja yksittäisistä havainnoista. Vapauden määrittelemiseen tai uudelleen määrittelemiseen voidaan käyttää valinnan teorian kymmentä perusväittämää, aksioomaa,  jotka ovat:

  1. Voimme kontrolloida ainoastaan omaa käyttäytymistämme.
  2. Kaikki mitä annamme tai saamme toiselta ihmiseltä, on informaatiota.
  3. Kaikki pitkäkestoiset psykologiset ongelmat johtuvat rikkonaisista ihmissuhteista tai siitä, ettei ihmissuhteita ole.
  4. Ongelmallinen ihmissuhde on aina läsnä ihmisen elämässä.
  5. Menneisyyden tapahtumat vaikuttavat siihen, millaisia olemme tällä hetkellä, mutta menneiden tapahtumien arvioinnilla emme voi juurikaan vaikuttaa siihen, mitä pitäisi tehdä nyt: kehittää tärkeää ihmissuhdetta.
  6. Meitä ohjaa viisi perustarvetta: rakkaus ja kuuluminen, itsearvostus ja vaikutusvalta, vapaus, ilo ja elämästä nauttiminen sekä selviytyminen ja terveys.
  7. Voimme tyydyttää perustarpeemme valitsemalla mielemme valokuva-albumiin sellaisia kuvia, jotka tyydyttävät erityiset halumme.
  8. Kaikki tekeminen on käyttäytymistä, joka koostuu neljästä osa-alueesta: toiminnasta, ajattelusta, tunteista ja fysiologiasta. Missä tahansa vaiheessa meille tapahtuu neljä asiaa: mitä teemme, mitä ajattelemme, mitä tunnemme ja mitä kehossamme tapahtuu.
  9. Käyttäytyminen on valittua. Voimme vaikuttaa suoraan ainoastaan toimintaan ja ajatteluun. Tunteita ja fysiologiaa voimme kontrolloida epäsuorasti toiminnan ja ajattelun kautta.
  10. Käyttäytymistä kuvataan aina verbillä (yleensä infinitiivi tai gerundi) ja se nimetään parhaiten tunnistettavan osa-alueen mukaan esimerkiksi: ”valitsin syrjäytymisen” sen sijaan, että sanottaisiin ”kohtaloni oli syrjäytyä”.

Koulun opetussuunnitelman tulee sisältää kolme laatuehtoa.  1)Minimoi pelko ja pakko.  Sen sijaan, että vedottaisiin perinteisiin menetelmiin rangaistus-palkinto menetelmiin, koulun tulisi kaikessa toiminnassaan vedota sisäiseen motivaatioon. Tämä tarkoittaisi koulun kulttuurissa laadullista pedagogista paradigmallista muutosta luopua ”palkinto-rangaistus” metodeista ja siirtymistä ”kannuste-vaste” ajatteluun. Laatukoulussa 1) Pakottaminen on minimoitu, koska se ei koskaan tuota laatua. Opiskelijoita ei ”laiteta käyttäytymään” käyttämällä palkintoja ja rangaistuksia. Sen sijaan opettajat rakentavat positiivisia suhteita opiskelijoihinsa ja vaalivat niitä. 2) Opettajat keskittyvät laatuun. He odottavat käsitteiden hallintaa ja kannustavat oppilaita yrittämään tehdä työnsä niin monta kertaa, kunnes he ovat osoittaneet osaamista ja laadukasta työtä. Painopiste on syvässä oppimisessa soveltamisen kautta. 3) Itsearviointi on yleistä. Opiskelijalle annetaan hyödyllistä tietoa omasta oppimisestaan ja suorituskyvystään tässä hetkessä. Tämä edistää vastuullisuutta ja auttaa opiskelijoita pääsemään tavoitteisiin samalla, kun heistä tulee ammattitaitoisia valinnan- ja päätöksentekijöitä, jotka osallistuvat aktiivisesti omaan koulutukseensa ja laatuelämänsä rakentamiseen. Tietämyksemme lisääminen omasta laatuympäristöstämme voi olla hyödyllinen apu oman mielenterveyden parantamisessa.

Ymmärtämällä paremmin niitä kuvia, jotka olemme tietoisesti ja alitajuisesti sijoittaneet tähän maailmaan, alamme ottaa enemmän valvontaa siitä, pidetäänkö nämä kuvat laatuympäristössämme vai otamme ne pois.

2) Keskity vahvuuksiin ja tarpeisiin. Sen sijaan, että vedottaisiin  perinteisiin menetelmiin ”motivoida” nuoria, joiden työstä tai oppimisesta opettajat ovat  vastuussa, opetuksen tulisi vastata tarpeiden huomaamiseen ja tyydyttämiseen sekä jokaisen vahvuuksien tunnistamiseen ja niiden vahvistamiseen. Kokonaiskäyttäytyminen johon kuuluu myös oppimiskäyttäytyminen ja ihmissuhteet perustuu pohjimmiltaan viiteen geneettiseen tarpeeseen: rakkaus ja yhteenkuuluvuus, itsearvostus ja vaikutusvalta, vapaus ja luovuus, ilo ja elämästä nauttiminen sekä selviytyminen elämän haasteista. Pedagogiikan tulee vastata perustarpeiden tyydyttämiseen ja universaaleihin vahvuuksiin.

3) Korosta itsearviointia ja valintaetukykyä. Valintansa ihminen tekee luonteensa ja vahvuuksiensa varassa. Valinnat pohjautuvat tarpeisiin, erityisesti tiedon tarpeeseen, jota pidetään ihmisenä olemisen perustarpeena ja joka liittyy kaikkiin muihin tarpeisiin. Sanotaan, että ihminen voi kestää mitä tahansa, mutta ei tietämättömyyttä. Jos haluaa valita onnekkuutta elämäänsä, on tehtävä päämäärän kannalta merkityksellisiä valintoja. Ihmisen valinnoista rakentuu ainakin viidenlaisia tarinoita: 1)Kukistamistarinoita: miten ihminen kokee joko olosuhteiden, toisten ihmisten tai molempien määräävän hänen toimintaansa. 2) Ongelmakeskeisiä tarinoita: joku ihmisen kokema huoli tai vaikeus on tarinan keskeinen osa. 3) Uhritarinoita: tarinoita, joissa ihminen kuvaa kohtaavansa ylipääsemättömiä esteitä, epäoikeudenmukaisuutta tai sietämättömiä esteitä. 4) Tulevaa minuutta koskevia tarinoita: toivon, pyrkimysten, unelmien ja mahdollisuuksien ilmauksia ja kuvitelmia. 5) Vaihtoehtoisia tarinoita: tarinoita, jotka viittaavat uusien ja parempien vaihtoehtojen esiintuloon ”kurjuustarinoiden sijasta”.

Valinnan teorian psykologia on uusi selitys ihmisen käyttäytymiselle. Se haastaa monia perinteisiä näkemyksiä ihmisen kasvusta, opetuksesta ja  käyttäytymisestä: kuinka elämme elämäämme, (miten oppia uusia tapoja elää elämäämme); kuinka suhtaudumme toisiin, (miten  löytää tyydyttävämpiä tapoja käsitellä elämämme suhteita); miten tulkitsemme vaikeuksia, (miten saada syvempi ja toiveikkaampi käsitys terveydestä); miten ymmärrämme oppimisen, (miten löytää vaihtoehto monille sisäisen motivaation käytännöille); miten näemme vallan ja hallinnan, (miten tutkia tyydyttävämpää ja voimaannutta-vampaa lähestymistapaa johtamiseen).

Robotoituvassa yhteiskunnassa ja yhteyksissä meillä ei yksinkertaisesti ole muuta vaihtoehtoa kuin valita miten olla ja toimia. Tästä näkökulmasta riippuvuudetkin ovat valintoja: tiettyjä tapoja tulla toimeen sen mahdollisuuksien moninaisuuden kanssa, jonka melkein jokainen elämämme puoli oikealla tavalla tarkasteltuna tarjoaa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu