Yhteiskunnan laatu tekopyhyyden kohteena

Yhteiskunnan laatu on moniulotteinen käsite, joka kattaa erilaisia yhteiskunnallisia, taloudellisia ja kulttuurisia tekijöitä. Se on laaja-alainen indikaattori, joka heijastaa kansalaisten hyvinvointia ja yhteiskunnan kykyä tarjota jäsenilleen edellytykset hyvään elämään. Yhteiskunnan laadun kontekstissa tämä tarkoittaa, kuinka hyvin yhteiskunta vastaa sen jäsenten tarpeisiin ja odotuksiin.

Yhteiskunnan laadun arvioinnissa voidaan tarkastella monia eri ulottuvuuksia, kuten taloudellista vakautta, sosiaalista oikeudenmukaisuutta, terveydenhuollon ja koulutuksen laatua, sananvapautta, osallisuuden tilaa,  ikäihmisystävällisyyttä sekä kansalaisten yleistä hyvinvointia.

Merkittävimmässä vastuussa yhteiskunnan laadusta  ovat useat yhteiskunnalliset instituutiot, jotka toimivat eri sektoreilla ja tasoilla.

• Hallitus ja julkishallinto: Vastuussa lainsäädännön säätämisestä, politiikan suunnittelusta ja yhteiskunnallisten palveluiden tarjoamisesta.
• Oikeuslaitos: Varmistaa oikeusvaltion periaatteiden noudattamisen ja ylläpitää oikeuden-mukaisuutta ja lainmukaisuutta.
• Koulutusjärjestelmä: Tarjoaa sivistystä ja koulutusta, mikä on perusta yhteiskunnan kehitykselle ja yksilöiden hyvinvoinnille.
• Terveyspalvelut: Huolehtii kansalaisten terveydestä, mikä on keskeinen osa yhteiskunnan hyvinvointia.
• Talousjärjestelmä: Kuten keskuspankit ja rahoituslaitokset, jotka vaikuttavat talouden vakauden ja kasvun edellytyksiin.
• Sosiaaliturvajärjestelmä: Tarjoaa turvaverkon yhteiskunnan  heikoimmille jäsenille, jotka tarvitsevat tukea.
• Media ja tiedonvälitys: Edistää avointa keskustelua ja tiedon leviämistä, mikä on demokratian kannalta tärkeää.

Suomessa on parhaillaan käynnissä hankkeita, jossa yhteiskuntaa ajetaan laaduttomuuden tilaan. Yhteiskunnan  laaduttomuus viittaa tilanteeseen, jossa yhteiskunta ei täytä tiettyjä laatuvaatimuksia tai ei pysty tarjoamaan jäsenilleen riittävää hyvinvointia, turvallisuutta tai mahdollisuuksia. Tämä voi ilmetä monin tavoin:

1. Palveluiden heikkous: Yhteiskunnallinen laaduttomuus voi liittyä julkisten palveluiden, kuten terveydenhuollon, koulutuksen tai sosiaaliturvan, heikkouteen. Esimerkiksi pitkät jonot terveyspalveluihin tai puutteellinen koulutustaso voivat olla merkkejä laaduttomuudesta.
2. Eriarvoisuus: Jos yhteiskunta ei pysty tasa-arvoisesti tarjoamaan mahdollisuuksia kaikille kansalaisille, se voi johtaa eriarvoisuuteen. Esimerkiksi taloudellinen epätasa-arvo, sukupuolten välinen epätasa-arvo tai alueelliset erot voivat olla laaduttomuuden oireita.
3. Turvattomuus: Yhteiskunnallinen laaduttomuus voi ilmetä myös turvattomuutena. Esimerkiksi korkea rikollisuus, huono infrastruktuuri tai puutteellinen terveys- ja ympäristövalvonta voivat vaikuttaa ihmisten turvallisuuden tunteeseen.
4. Ympäristöongelmat: Yhteiskunnan laaduttomuus voi liittyä myös ympäristöön. Esimerkiksi saastuminen, ilmastonmuutos ja luonnon monimuotoisuuden väheneminen ovat merkkejä laaduttomuudesta.
5. Sosiaalinen epäoikeudenmukaisuus: Jos yhteiskunta ei kohtele kaikkia jäseniään oikeudenmukaisesti, se voi johtaa laaduttomuuteen. Esimerkiksi syrjintä, epätasa-arvoinen palkkaus tai heikko sosiaalinen tuki voivat olla ongelmia.

Arveluttavia tai epäilyttäviä seikkoja ovat myös yhteiskunnalliset uudistukset tai politiikan muutokset, jotka saattavat vaikuttaa ihmisten elämään odottamattomilla tavoilla. Ihmiset saattavat myös ärsyyntyä, jos he kokevat, että yhteiskunnan palvelut eivät toimi oikeudenmukaisesti tai tehokkaasti. Eniten uhattuja yhteiskunnan laadun kannalta ovat 1) Elinolot: Kuten asuminen, infrastruktuuri ja ympäristön laatu. 2)Työllisyys ja työolot: Työmarkkinoiden tila, työllisyysaste, työsuhteiden laatu ja työssä jaksaminen. 3)Toimeentulo: Kansalaisten taloudellinen turvallisuus ja tuloerot. 4) Terveys: Väestön terveydentila, sairauksien ehkäisy ja terveydenhuollon saatavuus. 5) Koulutus: Koulutuksen saavutettavuus, laatu ja koulutustason vaikutus yhteiskunnalliseen asemaan. 6) Sosiaaliset suhteet: Yhteisöllisyys, sosiaalinen pääoma ja yksinäisyyden vähentäminen. 7) Osallisuus: Mahdollisuus osallistua yhteiskunnan toimintaan ja vaikuttaa päätöksentekoon. 8) Luottamus: Luottamus instituu-tioihin ja yhteiskunnan eri toimijoihin.

Yhteiskunnan laadun kannalta poliittiset aikomukset, joilla sanotaan tavoiteltavan yhtä, vaikka tavoitellaan jotain aina muuta, ovat yhteiskunnan laadun ja vakauden kannalta vaarallisia. Vaarallisimpia ovat kahden rattaan aikomukset. Termillä kyetään osoittamaan epäjohdonmukaisuutta ja tekoopyhyyttä poliittisessa toiminnassa. Se viittaa myös siihen, että puolue tai poliitikko yrittää miellyttää kahta äänestäjäryhmää, jotka ovat ristiriidassa toistensa kanssa, kuten ns. rasismikeskustelu osoittaa. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että hallitus  puhuu yhdessä yhteydessä esim. seuraavien asioiden puolesta, mutta tosiasiassa edistää vastakkaisia tavoitteita.

1. Sosiaalinen oikeudenmukaisuus: Aikomukset voivat liittyä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden edistämiseen, kuten tasa-arvon, yhdenvertaisuuden ja syrjimättömyyden tavoitteluun, mutta tosiasiassa ajaa sosiaalisen epäoikeudenmukaisuuden toteutumista.
2. Taloudellinen vakaus: Aikomukset voivat liittyä taloudellisen vakauden ja hyvinvoinnin tavoitteluun, kuten työllisyyden parantaminen, köyhyyden vähentäminen ja taloudellisen eriarvoisuuden torjuminen. Tosiasiassa hallitus toimillaan luo hajaannusta ja epäluottamusta työmarkkinakenttään.
3. Koulutus ja tieto: Aikomukset voivat liittyä koulutuksen ja tiedon saatavuuden parantamiseen, kuten laadukkaan koulutuksen tarjoaminen kaikille ja tietoyhteiskunnan kehittäminen. Tosiasiassa ajaa leikkauksilla resursseja kaikilta koulutuksen sektoreilta.
4. Ympäristön suojelu: Aikomukset voivat liittyä ympäristön suojeluun ja kestävään kehitykseen, kuten ilmastonmuutoksen torjuntaan, luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen ja kestävien elämäntapojen edistämiseen. Tosiasiassa haluaa viivyttää kauemmaksi ympäristön suojelun pyrkimyksiä.
5. Demokratia ja osallisuus: Aikomukset voivat liittyä demokratian ja osallisuuden edistämiseen, kuten kansalaisten osallistumismahdollisuuksien parantaminen, avoimuuden lisääminen ja demokraattisten instituutioiden vahvistaminen. Tosiasiassa leikkaa vakavasti kansalaisjärjestöjen resursseja ja toimintamahdollisuuksia.

Poliittisesti ihmisen tarpeiden tyydytystä ei voi erottaa yhteiskunnallisista aikomuksista, joita ajetaan ilman yhteiskunnallista konsensusta.

Valinnan teoriassa inhimilliset  geneettiset tarpeet voidaan yhdistää yhteiskunnan laatuun, joita ovat

1. Selviytyminen: Tämä perustarve käsittää fyysiset tarpeet, kuten ruoan, vaatteet, suojan, hengityksen, henkilökohtaisen turvallisuuden, lisääntymisen ja lasten hankkimisen. Yhteiskunnan laatuun tämä liittyy esimerkiksi terveydenhuollon, turvallisuuden ja elintason kautta.
2. Rakkaus: Tämä tarve käsittää yhteenkuuluvuuden, yhteydenpidon ja rakkauden tarpeen. Yhteiskunnan laatuun tämä liittyy esimerkiksi sosiaalisten suhteiden, yhteisöllisyyden ja kulttuurin kautta.
3. Vaikutusvalta: Tämä tarve käsittää merkityksellisyyden, pätevyyden ja vaikutusvallan tarpeen. Yhteiskunnan laatuun tämä liittyy esimerkiksi koulutuksen, työllisyyden ja poliittisen vaikutusvallan kautta.
4. Vapaus: Tämä tarve käsittää autonomian ja itsemääräämisoikeuden tarpeen. Yhteiskunnan laatuun tämä liittyy esimerkiksi oikeusjärjestelmän, demokratian ja ihmisoikeuksien kautta.
5. Hauskuus: Tämä tarve käsittää oppimisen ja hauskanpidon tarpeen. Yhteiskunnan laatuun tämä liittyy esimerkiksi vapaa-ajan mahdollisuuksien, kulttuuritarjonnan ja koulutuksen kautta.

Yhteiskunnan laatu voi siis heijastaa näiden geneettisten tarpeiden tyydyttämistä. Esimerkiksi, yhteis-kunta, joka tarjoaa hyvät terveydenhuollon palvelut, turvallisen ympäristön, laadukkaan koulutuksen, demokraattiset oikeudet ja monipuoliset vapaa-ajan mahdollisuudet, voi tyydyttää nämä viisi geneettistä tarvetta ja siten olla korkealaatuinen yhteiskunta. Tämä viittaa siihen, että geneettiset tekijät voivat vaikuttaa merkittävästi yksilön kokemaan elämänlaatuun ja siten myös yhteiskunnan laatuun.

Shileläisen taloustieteilijän Manfred Max-Neefin tarvematriisi on puolestaan yksi tapa kuvata yhteiskunnallista laatua. Max-Neefin mukaan ihmisten perustarpeet ovat universaaleja ja pysyviä, mutta niiden tyydyttämiskeinot ja -strategiat vaihtelevat kulttuurisesti ja historiallisesti. Tämän teorian mukaan yhteiskunnan laatu voidaan arvioida sen perusteella, kuinka hyvin se pystyy tarjoamaan erilaisia tapoja tyydyttää näitä tarpeita. Esimerkiksi, yhteiskunta, joka tarjoaa monipuolisia mahdollisuuksia koulutukseen, työhön, vapaa-aikaan ja sosiaaliseen vuorovaikutukseen, voidaan katsoa korkealaatuiseksi.

Max-Neefin tarvematriisi sisältää yhdeksän perustarvetta: subsistenssi, suojelu, rakkaus, ymmärrys, osallistuminen, vapaa-aika, luominen, identiteetti ja vapaus. Jokaisella tarpeella on erilaisia tyydyttä-miskeinoja, jotka voivat olla aineellisia tai aineettomia, henkilökohtaisia tai kollektiivisia. Manfred Max-Neefin mukaan ihmisten tarpeet voidaan ilmaista neljässä eri olemassaolon kategoriassa. Nämä kategoriat ovat:

1. Olemisen: Tämä kategoria viittaa tiloihin, jotka liittyvät ihmisen olemassaoloon, kuten terveyteen, rauhaan ja armon tilaan1.
2. Omistamisen: Tämä kategoria viittaa niihin asioihin tai esineisiin, jotka ihmiset tarvitsevat tyydyttääkseen tarpeensa, kuten ruokaan, suojiin, työkaluihin ja lakiin1.
3. Tekemisen: Tämä kategoria viittaa niihin toimintoihin tai toimintoihin, jotka ihmiset tekevät tyydyttääkseen tarpeensa, kuten työhön, lepoon, koulutukseen ja sosiaaliseen vuorovaikutukseen.
4. Olemassaolon: Tämä kategoria viittaa niihin arvoihin tai normeihin, jotka ohjaavat ihmisten toimintaa ja auttavat heitä tyydyttämään tarpeensa, kuten solidaarisuuteen, vapauden arvostamiseen ja oikeudenmukaisuuteen.

Nämä neljä olemassaolon kategoriaa tarjoavat kehyksen, jonka avulla voidaan ymmärtää, miten ihmisten tarpeet ilmenevät eri konteksteissa ja miten ne voidaan tyydyttää eri tavoin.

Yhteiskunnallisen laadun näkökulmasta Max-Neefin tarvematriisi tarjoaa työkalun arvioida, kuinka hyvin yhteiskunta pystyy tyydyttämään jäsentensä perustarpeet. Esimerkiksi, jos yhteiskunta ei pysty tarjoamaan riittävästi mahdollisuuksia koulutukseen (ymmärrys) tai työhön (osallistuminen), se voi heikentää yhteiskunnallista laatua.

Toisaalta, jos yhteiskunta pystyy tyydyttämään jäsentensä perustarpeet, se voi parantaa yhteiskunnal-lista laatua. Esimerkiksi, yhteiskunta, joka tarjoaa laadukkaita koulutusmahdollisuuksia ja työpaikkoja, voi edistää ymmärrystä ja osallistumista, mikä voi parantaa yhteiskunnallista laatua.

Manfred Max-Neefin tarvematriisi esittelee yhdeksän inhimillistä perustarvetta.

1. Subsistenssi: Tämä viittaa perustarpeisiin, kuten ruokaan, suojiin, vaatteisiin ja terveyteen, jotka ovat välttämättömiä ihmisen selviytymiselle1.
2. Suojelu: Tämä viittaa tarpeeseen suojella itseään ja muita. Se voi sisältää turvallisuuden, turvapaikan ja puolustuksen1.
3. Rakkaus: Tämä viittaa tarpeeseen tuntea ja antaa rakkautta, kiintymystä ja ystävällisyyttä. Se voi sisältää ystävyyden, perheen ja romanttiset suhteet1.
4. Ymmärrys: Tämä viittaa tarpeeseen ymmärtää maailmaa ja omaa paikkaa siinä. Se voi sisältää oppimisen, tiedon ja merkityksen1.
5. Osallistuminen: Tämä viittaa tarpeeseen olla osa yhteisöä ja osallistua sen toimintaan. Se voi sisältää yhteistyön, jakamisen ja yhteisöllisyyden1.
6. Vapaa-aika: Tämä viittaa tarpeeseen levätä ja rentoutua. Se voi sisältää leikin, harrastukset ja luovat toiminnot.
7. Luominen: Tämä viittaa tarpeeseen luoda ja tuottaa jotain uutta. Se voi sisältää taiteen, innovaatiot ja ongelmanratkaisun.
8. Identiteetti: Tämä viittaa tarpeeseen ymmärtää itsensä ja oma identiteetti. Se voi sisältää itsetuntemuksen, itsearvostuksen ja kulttuurisen identiteetin.
9. Vapaus: Tämä viittaa tarpeeseen tehdä omia valintoja ja elää itsenäisesti. Se voi sisältää autonomian, itsenäisyyden ja vapauden.

Nämä tarpeet ovat universaaleja ja pysyviä, mutta niiden tyydyttämiskeinot ja -strategia vaihtelevat. Yhteiskunnan laadun arvioinnin kannalta viime kädessä on kysymys yhteiskunnan inhimillisyyden tasosta ja sivistyksestä, yhteiskunnasta, joka kykenee tarkastelemaan esimerkiksi iäkkäisen ja muiden turvaverkkomaisia palveluja tarvitsevien ihmisten terveyttä, toimintakykyä , palveluiden tarvetta ja toteutuavien palvelujen kokonaisuutta,  koska se kuvastaa yhteiskunnan kykyä huolehtia sen haavoittuvimmista jäsenistä. Erityisen huolestuneen yhteiskunnan laadun kehityksestä lasten ja nuorten osalta.