Suomen hallitus ja kansa tietämätön taloudellisista tosiasioista

Suomen vihervasemmistolainen hallitus on nauttinut yllättävän vahvasta kannatuksesta huolimatta sen kyvyttömyydestä hoitaa valtiontaloutta. Muun muassa hallitus on vaatinut yrityksiä toimimaan valtion sosiaalitoimistoina ja kantamaan ”yhteiskuntavastuuta”, vaikka niiden tulevaisuus on uhattuna ja kannattavuus on suorastaan romahtanut. Lisäksi Kaipolan paperitehtaan lopettaminen ei myöskään herättänyt hallitusta, vaan se on jatkanut heikkoa talouspolitiikkaansa ja yritysten syyttämistä sen harjoittaman politiikan epäonnistuttua.

Viime vuonna Suomeen tehdyt investoinnit ja vientiteollisuuden tilauskirjat kääntyivät voimakkaaseen laskuun, joka kertoi talouden tilan tulevan heikkenemään lähivuosina. Tästä huolimatta hallitus on jatkanut sen heikkoa talous- ja työllisyyspolitiikkaa, jonka takia yhä useampi suomalainen tulee menettämään työnsä lähikuukausina. Suomen tilanne vaatisi selkeän suuntamuutoksen näillä politiikan lohkoilla. Kuitenkin on varsin epätodennäköistä, että mikään puolue tai hallitus tulee ratkaisemaan ongelmaa, sillä Suomen politikoilta ja kansalta puuttuu täysin ymmärrys kansantaloudesta ja siitä mikä merkitys rahapolitiikalla on ollut Suomeen tehtyjen investointien kannattavuudelle.

Ensinnäkin Suomessa ei ole ymmärretty Suomen talouden vakavaa tilaa. Suomen nettoinvestointien kehitys on ollut negatiivista tai heikkoa vuodesta 2012 lähtien (Kuvaaja 1). Tämä merkitsee sitä, että yritykset eivät usko Suomessa sijaitseviin tuotantolaitoksiinsa ja ne tullaan ajamaan alas, kun nykyiset tuotantolaitteet ovat tulleet elinkaarensa loppuun. Selvästi hallituksen nykyinen politiikka on ajamassa Suomen vientiteollisuutta alas ja suunnanmuutos tarvitaan.

Kuvaaja 1: Suomeen tehdyt nettoinvestoinnit

Jatkuvasti heikkenevän teollisuuden tulevaisuusnäkymä herättää myös kysymyksen miksi Suomeen ei investoida ja teollista tuotantoa ei haluta jatkaa edes teknologiateollisuuden osa-alueilla. Vastaus on varsin yksinkertainen, Suomeen ei kannata investoida, kun investoinnit muihin maihin ovat kannattavampia. Yleisiä juurisyitä ovat joustavuuden puute työmarkkinoilta, liian korkeat palkat ja yleinen korkea kustannustaso suhteessa muihin investoinneista kilpaileviin maihin. Nykyinen kustannustaso ei ole siis enää kilpailukykyinen, kun tuottavuus kehitys on jäänyt kilpailijamaista, kuten OECD:n tuottavuuskehitys kaaviosta on nähtävissä (Kuvaaja 2). Suomella on siis kustannuskilpailukyky ongelma.

Kuvaaja 2: Tuottavuuskehitys 1985-2020

Tästä huolimatta monet vasemmistolaiset sanovat, että tämä ei ole ongelma, sillä Suomessa on aikaisemminkin ollut korkea palkkataso ammattiliittojen ansiosta. Vasemmisto ja monet myös keskustaoikeistolaiset unohtavat, miten oma kelluva valuutta reagoi vasemmistolaiseen talouspolitiikkaan ja palkkatason nousuun. Heikkenevä kustannuskilpailukyky heikentää kotimaisen valuutan kurssia ja pienentää sen ostovoimaa, kun kotimaisen talouden toimintakyky heikentyy suhteessa ulkomaihin. Tätä vastaavaa ilmiötä ei enää tapahdu eurossa, kun euron hinta määrittyy suurelta osin suhteellisen vakaan Saksan talouden mukaan.

Näitten syitten takia Suomen nykyinen talous- ja elvytyspolitiikka ei tule nostamaan Suomen kilpailukykyä tai edes houkuttelemaan ”vihreitä” investointeja Suomeen. Aikaisemmin Suomen kilpailukyvyn ja pääomantuottojen matalampaa tason ongelmat ovat tulleet kelluvan kotimaisen valuutan avulla korjatuiksi.

Olettaen, että Suomen poliittinen eliitti ei ole valmis luopumaan eurosta, on sen ainoa vaihtoehto purkaa yleissitovuus työmarkkinoilla ja leikata suomalaisten sosiaalitukien ja palkkojen tasoa noin 10-15 %. Tässä tilanteessa kotimaisen valuutan heikentyminen olisi varmaan helpommin läpivietävissä kuin edellä mainitut toimenpiteet.

JuhaniSavonen

Kauppatieteiden kandidaatti, Konservatiivinen talousoikeistolainen, Konrad Adenauer Säätiön Stipendiaatti, CDU-nuori, Kokoomusnuori

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu