Yksinhuoltajaisän puheenvuoro

Olen pian 50 vuotta täyttävä kahden lapsen isä. Elämääni on mahtunut monenlaisia vaiheita, parempia ja huonompia hetkiä. Yksinhuoltajanakin olen ollut jonkin aikaa lasten ollessa teini-iässä. Töitä ei aina ole ollut. Kun vielä elin avioliitossa niin osan aikaa olimme molemmat vanhemmat työttöminä.

Yksinhuoltajana ollessani jouduin turvautumaan toimeentulotukeen. Toimeentulotukeen perheemme joutui välillä turvautumaan naimisissaoloaikaankin. Ja olenpa tukea joutunut nauttimaan nykyisinkin kun asun ja elän yksin.

Parhaiten pärjäsin silloin kun olin yksinhuoltajana toimeentulotuella. Tuolloin jäi jopa rahaa säästöön. Toimeentulotukea saadessani toiseksi parhaiten pärjäsin osana perhettämme – nelihenkinen perhe. Huonoiten olen toimeentulotuella pärjännyt kun olen asunut yksin. Kyllä tuki silti riittää normimenoihin.

Kokemusteni perusteella olen aina vaan hämmästyneempi siitä miksi yksinhuoltajia tuetaan "liikaa" ja yksin elävät jätetään enemmän oman onnensa nojaan?

0
JuhaniVehmaskangas
Pori

Olen "merkillisten tilanteiden mies" (poliisi niin todennut).
Syynä tuohon jossain määrin pidän sitä, että minulla on suuret silmät ja isot korvat - tarkoitan, että näen ja kuulen asioita jotka monilta muilta jäävät huomaamatta. Olen mielestäni jonkinlainen oikeusturva-aktivisti, perusoikeuksien puolustaja. Entinen heikompien auttaja, siitä kiitos Sonjalle.

Monenlaisessa mukana ollut taustavaikuttaja minä olen. Toki vaikutan jossain määrin yhä - ehkä sopivasti, joskus liikaa... mutku...

Lempinimet: ”proffa” ja ”kekkonen”.
ex. "perushullu professori".

p.045-2345936 - www.vehmaskangas.fi
Anonyymi PALAUTE: http://www.vehmaskangas.fi/Ratkaisuja/palaute_US.html

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu