Yksinhuoltajaisän puheenvuoro
Olen pian 50 vuotta täyttävä kahden lapsen isä. Elämääni on mahtunut monenlaisia vaiheita, parempia ja huonompia hetkiä. Yksinhuoltajanakin olen ollut jonkin aikaa lasten ollessa teini-iässä. Töitä ei aina ole ollut. Kun vielä elin avioliitossa niin osan aikaa olimme molemmat vanhemmat työttöminä.
Yksinhuoltajana ollessani jouduin turvautumaan toimeentulotukeen. Toimeentulotukeen perheemme joutui välillä turvautumaan naimisissaoloaikaankin. Ja olenpa tukea joutunut nauttimaan nykyisinkin kun asun ja elän yksin.
Parhaiten pärjäsin silloin kun olin yksinhuoltajana toimeentulotuella. Tuolloin jäi jopa rahaa säästöön. Toimeentulotukea saadessani toiseksi parhaiten pärjäsin osana perhettämme – nelihenkinen perhe. Huonoiten olen toimeentulotuella pärjännyt kun olen asunut yksin. Kyllä tuki silti riittää normimenoihin.
Kokemusteni perusteella olen aina vaan hämmästyneempi siitä miksi yksinhuoltajia tuetaan "liikaa" ja yksin elävät jätetään enemmän oman onnensa nojaan?
Juhani, kiitos kirjoituksestasi.
Niin, tällaista se elämä on, ei asiat aina mene niin kuin itse toivoisi ja haluaisi.
Leipäjonoissa tulee aikaa vietettyä tosi paljon joka viikko ja olenkin Herralle kiitollinen, että Hän on järjestänyt näitä vähävaraisten ruokintapaikkoja. Mutta myös sitä hengellistä ravintoa pitäisi ihmisen saada ja tutkia Raamatun sanaa mitä meidän Luojamme siellä asioista sanoo.
Mitä se ihmistä hyödyttää vaikka olisi kuinka paljon maallista hyvää kuten vaikka paljon rahaa käytettävissä myös kaikenlaiseen turhuuteen. Ja sitten yksi päivä kuollaan täältä pois ja huomaisi että taivasten valtakunnan ovi ei omalle kohdalle auennutkaan kun oli sydän täällä maan päällä eläessä kiinnitettynä vain maallisten asioiden ja murheiden selvittelyihin. Eli tarkoitan sitä, että kannattaisi olla enemmän kiinnostunut siitä mihin se sielu menee ihmisen kuoltua.
Kuinka sinne taivasten valtakuntaan sitten pääsee? Herra Jeesus Kristus sovitti aikanaan Golgatan keskimmäisellä ristillä meidän syntimme ja kuka tahansa ihminen joka sydämessään uskoo Häneen omana henkilökohtaisena Vapahtajanaan ja Herranaan ja tunnustaa hänelle kaikki pahat tekonsa eli syntinsä ja haluaa alata tekemään parannusta monista syntitavoistaan ja -tottumuksistaan niin silloin ihmisellä on pääsy iankaikkiseen elämään taivasten valtakuntaan, Jumalan armosta.
Eli hyvää sanomaa tässä sinullekin Juhani tarjoan jos et vielä ole tarttunut kiinni tähän hyvään sanomaan? Vai oletko?
Itse sain tulla aikanaan Jumalan armosta elävään uskoon Herraan Jeesukseen Kristukseen ja se oli elämäni tärkein tapahtuma, mikään ei vedä sille vertoja. Ihmisellä on luonnostaan mielenkiinto paljolti maallisiin asioihin ja synnin moninaisiin houkutuksiin mutta katse kannattaa suunnata korkeuksiin, se on taivaallisiin ja sydän kiinnittää vain ja ainoastaan Kristukseen, ei siis maallisiin jotka ovat katoavaisia mutta taivaalliset ovat siis katoamattomia; ja rukoilla Isää Jumalaa Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen nimessä lakkaamatta.
Markus 8:
34. Ja hän kutsui tykönsä kansan ynnä opetuslapsensa ja sanoi heille: ”Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua.
35. Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun ja evankeliumin tähden, hän pelastaa sen.
36. Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi vahingon sielullensa?
37. Sillä mitä voi ihminen antaa sielunsa lunnaiksi?
38. Sillä joka häpeää minua ja minun sanojani tässä avionrikkojassa ja syntisessä sukupolvessa, sitä myös Ihmisen Poika on häpeävä, kun hän tulee Isänsä kirkkaudessa pyhien enkelien kanssa.”
Jumalan siunausta elämääsi Juhani.
Ilmoita asiaton viesti