Tasa-arvo etenee – vai eteneekö?

Suomessa tasa-arvolla on perinteisesti tarkoitettu tasa-arvoa naisten ja miesten välillä. Muissa tapauksissa on ollut tapana enemmänkin puhua yhdenvertaisuudesta. Lähitulevaisuudessa käydään taas palkkaneuvotteluja ja voitaneen olettaa, että tasa-arvoasiat nousevat pakkaneuvotteluissa jossain määrin esiin.

Laissa on säädetty, että samasta ja samanarvoisesta työstä pitää maksaa samaa palkkaa. Olipa tekijä sitten mies tai nainen, nuori tai vanha.  Tähän ajatteluun eivät oikein ikälisät istu, vai kuinka? No eivät istu, etenkään jos verrataan esim. raskasta ruumiillista työtä jossa samaa palkkaa pitäisi maksaa eläkeiän kynnyksellä olevalle "mummolle" ja kolmeat kantamukset – onko se oikein jos molemmilla on sama palkka? Eikö silloin voida edellyttää yhtä suurta fyysistäkin työpanosta? Miten ajattelumalli soveltuu palontorjuntaan?

Erään ystäväni mies oli töissä mielisairaalassa jossa potilaat käyttäytyivät aika ajoin väkivaltaisesti. Tuo mieshoitaja kertoi, että noihin tilanteisiin yleensä tilannetta hoitamaan menevät miehet. Pitäisikö tuollaisen vaaratekijän näkyä myös palkkauksessa? Vai pitäisikö naistenkin mennä väliin tappeluihin yhtälailla?

Olettaa ei pitäisi mutta oletan kuitenkin, että töiden tapaturmariskit ovat vähälle huomiolle jäänyt tekijä erilaisten työtehtävien vertailussa. Väitän, että hoito-alalla työskentelevien loukkaantumisriski, jopa kuoleman mahdollisuus, on merkittävästi pienempi kuin rakennusalalla tai teollisuudekymppiselle vetreälle transumiehelle. [karrikoitu]

Miten palkkoja pitäisi verrata jotta ne olisivat tasa-arvoisia? Tähän ongelmaan ei varmaan saada koskaan mitään yleispätevää vastausta koska kysymyskin on monitulkintainen. Pitäisikö palkka maksaa esim. sen perusteella mitä työntekijä keskimäärin jossain työssä saa aikaiseksi, vai pitäisikö palkan olla suhteessa kyseisen henkilön aikaansaamaan tulokseen? Entä missä määrin pitää ottaa huomioon työn fyysinen ja henkinen kuormittavuus, entä tapaturmariskit? Entä työn keskeytymisen tai viivästymisen vaikutukset?

Naisvaltaisen terveydenhoitoalan palkat ovat usein puheena. Niitä on pyritty vertaamaan teollisuudessa työskentelevien korkeammin palkattujen miesten ansioihin koska terveydenhoito on henkisesti kuormittavampaa(?) koska siinä on henkistä vastuuta joka on  kai jossain määrin pyritty rinnastamaan teollisuustyön fyysiseen kuormittavuuteen. Onko vertailu oikein ja onnistunutta?

Hiljattain katselin TV:stä pelastajat sarjaa. Siinä esiintyi sairaankuljetuksen työpari; pieni nainen ja iso mies. Nainen jossain välissä totesi, että mies yleensä hoitaa raskaammssa. Kysyä voidaan varmasti myös: onko miehisillä aloilla henkistä kuormittavuutta? Monissa tehtaissahan käsitellään mm. myrkyllisiä kaasuja, ja rakennuksillakin pitää ottaa koko ajan huomioon muutkin työntekijät, hankalissakin näkyvyysolosuhteissa.

Entä sitten energiankulutus. Pitäisikö tasa-arvon, tai ainakin yhdenvertaisuuden nimissä jokainen työntekijä punnita töihin tullessa ja töistä lähtiessä? Sen mukaan laskettaisiin paljonko työtehtävät vähintään energiaa päivän aikana vaativat, ihan ajatustyössäkin, ja osa palkasta määräytyisi sen mukaan. Koska kyllä se vaan totta on, että jotta 100 kiloinen mies pystyy päivästä päivään istumaan työpöydän takana ajatustöissä niin enemmän häneltä menee väkisinkin ravintoon rahaa kuin samaa työtä tekevältä 50 kiloiselta naiselta. Vai onko noin?

Ehkä ajatukseni ja näkemykseni ovat täysin vääriä. Eivät ne ainakaan ole yleisesti hyväksyttävissä – oletan.