Mielipidenainen perussuomalaisten puheenjohtajistoon

Perussuomalaisten ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi valittiin porilainen opettaja Laura Huhtasaari. Hän saanee valinnan myötä paljon sekä näkyvyyttä, että valtaa. Hän saanee valtaa enemmän kuin ensimmäinen varapuheenjohtaja yleensä. Tup näkyvyys johtuu mm. siitä, että puolueen puheenjohtaja on ilmoittanut jatkavansa Brysselissä istumista. Varsinainen puheenjohtaja onkin siksi varmasti usein liian syrjässä kotimaan politiikasta ja Huhtasaari häntä mielellään sijaistaa.

Huhtasaari lieneekin varsin tyytyväinen äänestystulokseen. Hän ei ole toistaiseksi suostunut ottamaan kantaa siihen olisiko hän halukas astumaan Soinin saappaisiin ministerinä – tai ehkä Sampo Terhon paikalle tilanteessa jossa Terho alkaisi ulkoministeriksi. Jostain syystä olen varma, että Huhtasaarta tuskin tullaan näkemään ainakaan ulkoministerinä, tuskin tällä vaalikaudella minään muunakaan ministerinä. Julkisuudessa hän sen sijaan tulee näkymään, ehkä jopa liiankin paljon, onhan hän jo perusluonteeltaa varsin julkisuushakuinen henkilö.

Perussuomalaisten kannatukseen tehdyillä valinnoilla on niin ikään vaikutuksensa. Sekä myönteiset, että kielteiset. Perussuomalaiset saavat varmasti valintojen myötä lisää jäseniä, mutta on myös joukko niitä nykyisiä jäseniä jotka uuden puheenjohtajiston, ja vähitellen toteutuvien linjamuutosten, johdosta eroavat puolueesta.

En tiedä mikä näkemys Halla-Aholla on siitä mitä politiikka on. Laura Huhtasaaren näkemys: "politiikka on pääosin mielipiteitä", on kuitenkin ongelmallinen. Tottakai politiikka on myös mielipiteitä mutta ei yhteiskuntapoliittisia päätöksiä pitäisi koskaan tehdä pelkkien mielipiteiden pohjalta. Kyllä faktatkin olisi hyvä selvittää ja tietää ennen kuin tehdään kauaskantoisia päätöksiä. Eipä silti voi sanoa, että mikään puolue voisi profiloitua sillä, että päätöstenteon pohjaksi on aina hankittu riittävästi tietoa – valitettavaa, mutta totta.

Mutua?