Sotaveteraanien omaisuus

Viime yönä radiota kuunnellessani aloin jostain syystä pohtia sotaveteraanien, tarkemmin sanottuna veteraanijärjestöjen, omaisuuksia. Ehkä siihen oli osasyynä tuo mitä ammattiliittojen omaisuuksista kerrottiin. No syystä viis – minä kuitenkin asiaa pohdiskelin.

Meillä Suomessa on monia veteraanijärjestöjä joista pääosalla on varsin vähän omaisuutta. Ehkä osalla järjestöistä on jopa velkaa – en tiedä. Sitten on ainakin yksi järjestö jolla mediatietojen mukaan on mittava omaisuus ja on jopa pohdittu, että mitä omaisuudella tehdään sitten kun veteraanit ovat kaikki poissa keskuudestamme.

Yhtenä ratkaisuna joku joskus ehdotti, että veteraanijärjestöjen omaisuutta voitaisiin veteraanien poistuttua keskuudestamme käyttää noiden veteraanien lasten hyväksi. Olemalla veteraanin lapsi saisi tuollaisen oikeuden – no hyvä – tai no… ehkä omaisuuden voisi kuitenkin myydä ja jakaa vaikka sotaorvoille?

Vuosittain järjestetään keräyksiä sotaveteraaneille. Tiedän monia jotka ovat päättäneet olla noihin keräyksiin rahaa lahjoittamatta. Syynä noihin päätöksiin ovat usein olleet nuo järjestöjen uutisoidut omaisuudet. Ehkä jo nyt olisikin korkea aika myydä tuo kaikki omaisuus ja jakaa se sotaveteraaneille?

Mutta jakaa miten? Pitäisikö se jakaa tasan jokaiselle jäljellä olevalle veteraanille, vai ehkä odotettavissa olevan eliniän mukaisessa suhteessa? Tai olisiko Helsingin huippulukaalissa asuvalla kiinteistösijoittajasotaveteraanilla, jolla vielä olisi huvila meren rannalla, uusi auto, ja jopa purjevene, oikeus saada sama summa kuin metsänperällä huonojen kulkuyhteyksien päässä vuokralla asuvalla omaishoitajan hoitamalla veteraanilla?