Lapsemme kuolevat meitä nuorempina

Elinikä ei jatka nousuaan. Nyt parikymppiset ja nuoremmat lapsemme tulevat kuolemaan nuorempina kuin me nykyvanhemmat. Viimeisimpien ennusteiden mukaan lastemme keskimääräinen elinikä tulee olemaan alhaisempi kuin nykyisin neli-viisikymppisten vanhempien. Miksi?

Kun minä olin lapsi niin hiihdin talvisin paljon. Lunta oli joka talvi riittävästi, ja latukin lähti oman kodin nurkalta. Muiden lasten kanssa pelattiin ainakin kesäisin kirkonrottaa, kymmentä tikkua laudalla, pum pum -sotaa, ja sen sellaista. Askeltakin – tuli siis liikuttua.

Tottakai nykylapsetkin, ja nuoret, hyppivät, poukkivat, jouksevat, ja tekevät vaikeampiakin liikkeitä. He vaan tekevät niitä istuen – siis tietokoneen ääressä. Digitaalisesti, virtuaalisesti. Siinä "juoksemisen" ohessa he juovat ehkä jopa limsaa ja syövät jotakin, kuka mitäkin. Painoa kertyy, kuntoa ei. Nykylapset ja nuoret ovatkin siitä johtuen keskimäärin aikaisempia ikäluokkia painavampia, suoraan sanottuna lihavampia, ja huonokuntoisempia.

Ylipaino on riskitekijä monelle elinikääkin alentavalle sairaudelle, kuten mm. diabetes. Myös vähäinen liikkuminen jonka vuoksi kunto sitten on heikko, jopa huono, on eliniän ennustetta laskeva tekijä.

Olemme vuosikymmeniä pystyneet terveitä elintapoja lisäämällä lisäämään odotettavissa olevia elinvuosia. Viime vuosina, parinkymmenen vuoden aikana, moni on tyytynyt katselemaan kun se lapsi pelaa tyytyväisenä tietokoneella, paino nousee, kunto laskee, enemmän kuin olisi – niin, olisi mitä?

Sen vuoksi, että eliniänodote on noussut jatkuvasti on jouduttu jopa rukkaamaan eläkkeelle pääsemiseen oikeuttavaa ikää. Nyt suunta on kääntymässä. Jos suunta nykyisenlaisena jatkuu niin mahtaako kuinka moni lapsenlapsemme edes elää eläkeikään saakka?