Miksi yhteiset asiat eivät kiinnosta suomalaisia?

Miksi ihmiset jaksavat koko ajan suurella joukolla väittää, että politiikka ei kiinnosta. Kuitenkin juuri politiikka on se asia mistä keskustellaan kun kaduilla ja katujen varsilla tuttuja ja tuntemattomia kohdataan.

Syitä siihen, että "politiikka ei kiinnosta" on varmasti monia. Yksi syy on tottakai se, että politiikka ei oikeasti kiinnosta. Tähän ryhmään kuuluvat juttelevat keskenään enimmäkseen säästä ja siitä mitä tuli eilen syötyä. Senkin he voivat jutellessa mainita miten tuli nukuttua ja mihin aikaan mentyä nukkumaan. Ruoan terveellisyydestä heidän ei passaa puhua, eikä siitä kuinka tarpeellista on riittävä uni ja lepo. Ehdottoman sopimatonta tälle ryhmälle on ottaa kantaa työmatkan tienpinnan huonosta kunnosta.

"Politiikka ei vaan kiinnosta" on helppo tokaisu. Siten tokaisee helposti moni sellainenkin jota politiikka todellakin kiinnostaa, ja jopa moni sellainen joka on päivittäin mukana tekemässä jonkinlaista politiikkaa. Mutta kun se nyt vaan on niin helppoa olla olematta kiinnostunut politiikasta – ei tarvitse olla kantaa mihinkään, vaikka kanta olisikin, ja vaikka sen usein sanoisikin – mutta jos sen sanoo vaan "hiljaa", tai vaan lapsille?

Eräs syy siihen, että on paljon niitä joita ei politiikka kiinnosta on se, että ei tiedetä, tai mielletä, mitä politiikka oikeasti on. Lähinnä nähdään, että politiikkaa on vain valtakunnantason politiikka – no ehkä myös kuntapolitiikka. Usein unohdetaan täysin sosiaalipolitiikka, ja ainakin perhepolitiikka. Sosiaalipolitiikka on viime aikoina Soten myötä varmasti paremmin muistettu niin perheiden ruokapöytäpuheissa kuin muutenkin, mutta onko ruokapöytäkeskusteluissa aina huomattu: nyt puhumme politiikkaa. Jospa kaikin olisimme tänään ruokapöydässä puhumatta politiikkaa – yritetään edes!

Oikeastihan politiikka on yhteisiin asioihin vaikuttamista – tai ainakin yrittämistä niihin vaikuttaa. Olen joskus aiemmin jossain keskustelussa maininnut esimerkkinä sen kun päätetään vaikkapa siitä minne luokkaretki tehdään. Taidan olla joskus esimerkkinä maininnut senkin kun perheenjäsenet keskenään pähkäilevät: mitä huomenna syötäisiin – siinä perhe päättää yhdessä perheen yhteisestä asiasta. Tänään kun ruokapöydässä ei politikoida niin jää sitten vaan kokin tokaistavaksi: huomenna syödään [kokin päätös]. Jos kokilla alun perin oli antaa vaihtoehdoksi kaksi ideaa niin nyt ei äänestetäkään, ollaan päivä tuolta osin diktatuurissa.

Uskallan väittää, että liki jokainen meistä politikoi päivittäin. Politiikasta on kuitenkin tehty ikävältä kuulostava sana ja siksi monikaan ei yleensä myönnä, että olisi millään tavalla kiinnostunut politiikasta. Yhtenä keinona osoittaa sitä, että politiikka ei todellakaan kiinnosta on jättää äänestämättä. Samaiset äänestämättä jättäneet sitten suureen ääneen kuitenkin politikoivat valituiksi tulleiden tekemiä päätöksiä – oikeudetta(ko)?

Ehkä meidän pitäisi paremmin opettaa lapsillemme mitä politiikka on. Tuoda tuo sana: politiikka, mukaan keskusteluun. Huomenna jos ja kun yhdessä perheet syövät niin äiti voisi tokaista: nyt hieman politiikkaa; mitä toivoisitte huomiseksi ruoaksi, kun on sunnuntaikin? Lisää politiikkaa: kuka käy kaupassa vai mennäänkö yhdessä?

Taitaa se kuitenkin olla niin, että politiikka kiinnostaa suomalaisten enemmistöä, ja hyvä niin!