Outo ja erilainen

Otsikko kertoo tietysti minusta – vai kertooko. Olenko outo ja erilainen? Se nyt pitää ainakin todeta, että tämän teksti olisi varmasti paremmin sopinut tuonne vapaavuoron puolelle. Syy siihen miksi julkaisen tämän täällä puheenvuorossa on se, että täällä tekstin julkaiseminen on mahdollista ajastaa. Vapaavuorossa ajastaminen ei ole mahdollista. Ehkä se joskus tulee olemaan. Vapaavuorossa sen sijaan on runsaasti noita valittavia aihealueita joita täällä puheenvuoron puolella ei ole lainkaan. Ehkä tilanne kummasakin muuttuu hamassa tulevaisuudessa?

Olenko siis outo ja erilainen? No aivan varmasti olen. Ainakin jos katsoo blogitekstejäni koko siltä ajalta mitä niitä olen kirjoittanut. Kyllä siellä joukossa on melko kummallista ja tavallisesta poikkeavaa outoa ja erilaista höpinääkin. Joukossa on sitten myös muutama ihan järkeväkin juttu. Muutama vain.

Minulle on sanottu, että olen outo ja erilainen. Ei kukaan mies ole noin sanonut – en sitten tiedä onko se hyvä vai huono juttu, vai onko kumpaakaan. No joku kyllä sanoi, että olen outo ja erilainen positiivisella tavalla – sen olen valmis hyväksymään .

Olen joskus todennut, että näen ja kuulen asioita joita ihmiset yleensä eivät näe eivätkä kuule. En silti tarkoita mitään henkimaailman juttuja vaan ihan sitä, että kiinnitän huomioni seikkoihin jotka ihmisiltä yleensä jäävät huomaamatta. Ajattelen ehkä liikaa. Olen myös hyvä kuulemaa (vaistoamaan) koska joku valehtelee. Sen sai ainakin ex-vaimoni aikoinaan huomata. On sen huomannut joku muukin.

Olen siis outo ja erilainen. En oikeastaan osaa vihata ketään. Enkä myöskään ymmärrä sitä, että joidenkin elämäntehtävä tuntuu olevan jonkun toisen vihaaminen. Tiedän kyllä, että aina edes vanhemmat ja lapset eivät ole puheväleissä. Joskus sitä on pakko ymmärtää. Jos ei ymmärrä niin kyse voi olla siitä, että ei tiedä syytä. Itse kuitenkin olen aina valmis keskustelemaan vaikka pahimman vihamieheni kanssa. Siksi minun on pikkaisen vaikea ymmärtää jonkun pitämää mykkäkoulua. Olen oppinut, että asiat on helpompaa selvittää puhumalla kuin olemalla hiljaa. Niin se yleensä nimittäin on. En toki väitä, että aina olisi niin.

Olen siis outo ja erilainen. Tätä outouttani ja erilaisuuttani ilmentänee jossain määrin myös taannoin vapaavuoron puolella julkaisemani kirjoitus. Aika sitten näyttää miten kirjoituksessa esittämäni lupaus toteutuu. Onhan nimittäin niin, että aina voi sattua jotain mikä estää hyvänkin suunnitelman toteuttamisen ja pakottaa pettämään lupauksen – mutta sellainen kuuluu elämään ja sitä pitää ymmärtää. Ei ketään pidä heti tuomita. Eikä pidä ketään pelkkien kuulupuheiden perusteella tuomita – sen ainakin minä olen oppinut.

Totta kuitenkin on, että ihminen on laumaeläin ja monesti on helpompaa mennä lauman mukana ja alistua ns. joukkopaineeseen kuin ottaa asioista selvää ja muodostaa oma mielipiteensä. Mutta niin se on, että jos minua ei olisi niin moni asia olisi Suomessa toisin – että mä olen hyvä?

Hyvää tiistaipäivää kaikille!

"perushullu professori"