Enkun numeroksi kymppi – "helposti"?
Onko osaavan koululaisen pakko tehdä turhaa työtä
…jotta saisi numeroksi päättötodistukseen kympin?
Kyllä on.
Ainakin mikäli on uskominen poikaani joka pari vuotta sitten sai päättötodistuksen jossa englannin arvosana oli yhdeksän.
Poikani kertoi, että opettaja oli hänelle syyskauden päätteeksi sanonut, että kun teet jatkossa kotitehtävät niin saat päättötodistukseen numeroksi kympin. Poikani ei kotitehtäviä tehnyt. Hän osasi kuitenkin, ja osaa yhä, englantia hyvin, ja ainakin minua paremmin.
No melko hyvä täytyi osaamisen olla jo syyskaudella kun opettaja rohkeni kertoa, että kotitehtävät tekemällä saa arvosanaksi kympin.
Kotitehtävät tekemättä – miksi?
Miksi poikani sitten jätti kotitehtävät tekemättä? Hän kertoi, että koki turhaksi käyttää aikaa itsestäänselvyyksien kirjoittamiseen paperille – ja vähän samanlainen olen minä. Hyvin vähän minäkin aikoinaan kotitehtäviä tein. Hyvin pärjäsin sillä mitä oppitunneilla kuulin, ja muualta. Keskitasoa parempi oppilas olin, ja niin on kai myös poikani. [tämä omakehu sallittakoon]
Vaatimukset
Onko sitten oikein vaatia "tyhjänpäiväisten" asioiden, itsestäänselvyyksien, kirjaamista paperille kotona jos asiat muutenkin osaa, ja on jopa luokkansa kärkipäätä? Mielestäni se ei ole oikein. Mielestäni arvosanojen tulee perustua osaamiseen, ei siihen onko jotkin kotitehtävät tehty vaiko tekemättä.
Jatko-opiskelu
Ilmeisesti poikani olisi päässyt myös haluamaansa lukioon jos tuo enkunnumero olisi ollut tuon yhden numeron parempi. Nyt hän ei päässyt – olisinpa saanut ajoissa tietää opettajan päätöksestä alentaa numeroa kotitehtäväongelman vuoksi alle osaamistason. Olisin voinut vaikka poikani puolesta kotosalla noita vastauksia tehtäviin väsätä.
Oikea tapa?
Jos olisin saanut tietää opettajan päätöksestä alentaa poikani numeroa tuolla perusteella jo ennen kuin poikani sai tuon todistuksen alennetulla numerolla niin olisin voinut käydä open kanssa pienen kehityskeskustelun.
Ja vielä: jos olisin saanut tuon asian tietää kun poikani saa päätöksen siitä, että ei pääse haluamaansa lukioon niin olisin sen jälkeen voinut vaatia opettajan päätä vadille, ja vaatia poikani hyväksymistä ko. lukioon.
Hyvä esimerkki?
P.S. Tämä on vain minun näkemykseni!
Nykyään tuntiaktiivisuudella, viittaamisella, läksyillä, pärstäkertoimella jne.. voi vaikuttaa numeron verran arvosanaan. Poika oli selvästi ongelmatapaus tunnilla, joten arvosanan lasku oli nykysääntöjen mukaan oikein.
Ennen vanhaan poika olisi saanut kympin, mutta tekemättömistä läksyistä olisi tullut jälki-istuntoa tai karttakeppiä pakaroille.
Kumpaa pidät parempana uutta vai vanhaa systeemiä?
Ilmoita asiaton viesti
”Poika oli selvästi ongelmatapaus tunnilla, joten arvosanan lasku oli nykysääntöjen mukaan oikein.”
Mihin tämä väite perustuu? Mitä nämä nykysäännöt ovat?
Ilmoita asiaton viesti
Väite perustuu siihen mitä olen kuullut koululaisten puhuvan. Voin olla käsittänyt väärin. En pahastu, jos oikaiset käsitykseni.
Ilmoita asiaton viesti
Koululaiset ovat siis puhuneet, että pärstäkertoimella voi vaikuttaa arvosanaan ja sinä esität sen täällä argumenttina? Minä olen kuullut koululaisten puhuvan monenmoisia juttuja mutta en ehkä noin herkästi esittäisi niitä omina argumentteinani.
Mitä tarkoitat ”nykysäännöillä”, joiden mukaan arvosanan lasku olisi oikein?
Ilmoita asiaton viesti
Olen kuullut, ettäopettaja voi laskea tai nostaa numeroa sen mukaan mitä oppilaat tekevät tunneilla, varsinkin puolikkaiden pyöristys ylös tai alas. Pelkät kokeet eivät ratkaise. Tästä syystä lapset viittaavat yliaktiivisesti ja liioittelevat kiinnostustaan.
Ilmoita asiaton viesti
Suullista kielitaitoa ja vuorovaikutusta arvioidaan tietenkin kielissä tunneilla. On arvioitu jo pitkään. Jos oppilas ei puhu tunnilla niin on mahdotonta arvioida hänen suullista kielitaitoaan. Erillisten kokeiden järjestäminen näiden osa-alueiden arvioimiseen ei ole käytännöllistä.
Yliaktiivinen viittaus tai kiinnostuksen liioittelu ei kuitenkaan vaikuta arviointiin, vaikka koululainen näin kokisi. Tunnolliset oppilaat osallistuvat myös tunnilla ja monilla oppilailla on tapana vähättelevästi ajatella, että heidän hyvät numeronsa johtuisivat tuosta opettajaa miellyttävästä käytöksestä eikä varsinaisesta osaamisesta. En kuitenkaan aikuisena ehkä käyttäisi tätä perusteena.
Ilmoita asiaton viesti
Parempi siis onkin, että ollaan viittaamatta ja opettaja kyselee kultakin oppilaalta satunnaisesti. Ehkä siinä kuitenkin kielistudio puoltaa paikkaansa?
Ilmoita asiaton viesti
Kielistudio ei ole luonnollista vuorovaikutusta. Tunneilla pyritään keskustelemaan kasvotusten asioista ja opettaja arvio miten oppilaat osaavat olla mukana tässä vuorovaikutuksessa. Tämän lisäksi on sitten jotain erityisiä puhesuorituksia, kuten esitelmiä.
Ilmoita asiaton viesti
Esitelmien ei pitäisi antaa vaikuttaa numeroon lainkaan. Ellei sitten esitelmää pidetä kahdenkesken.
Ilmoita asiaton viesti
Tottakai kaikki puhesuoritukset vaikuttavat numeroon. Nehän ovat nimenomaan todisteita osaamisesta. Jos oppilas jännittää liikaa niin silloin esitelmän voi pitää ilman yleisöä opettajalle.
Ilmoita asiaton viesti
Koulussamme oli muuan oppilas, joka ruotsin kielen tunnilla ei ollut puhua pukahtanut sanaakaan, vaan oli hyvin pitkästyneen näköinen.
Eräällä tunnilla opettaja näytti piirroskuvia ja kysyi jokaisen kuvan kohdalla:
”Vad är den här?”
Näyttäessään laivan kuvaa hän kysyi jälleen huolellisesti artikuloiden: ”Vad är den här?” Monet viittasivat, mutta opettaja päätti kysyä siltä hiljaiselta pojalta:
”Kristian, säg du vad är den här?” Poika katsoi opettajaa tovin vaivautuneen näköisenä ja totesi sitten: ”Jag förstår nog, att läraren menar, att jag skulle säga, att det är en båt, men jag tycker dock, att det ser ut mera som en färja.”
Ilmoita asiaton viesti
Jos oppilas ei ole tehnyt tehtäviä joiden perusteella hänen osaamistaan arvioidaan niin silloin ei ole perusteita antaa kymppiä. Opettaja voi antaa vain niin hyvän numeron kuin oppilaan tekemät suoritukset oikeuttavat. Vaikka oppilas olisi kotona kuinka hyvä ja se olisi koko perheelle itsestään selvää niin opettaja voi arvioida vain niiden suoritusten perusteella, jotka oppilas hänelle arvioitavaksi tekee.
Opettaja on todennäköisesti nähnyt oppilaassa potentiaalia ja todennut, että tekemällä arviointiin vaadittavat tehtävät hyvin, on todennäköistä, että korkein arvosana irtoaa. Itsestäänselvyytenä sitä ei opettaja varmasti ole luvannut.
Jos taas opettaja on saanut oppilaalta selkeästi kymppiin oikeuttavia arvioitavia suorituksia niin muutamien kotitehtävien tekemättä jättäminen ei pitäisi vaikuttaa. Jos taas oppilas ei ole palauttanut pakollisia, arviointiin vaikuttavia suorituksia, jonka perusteella voidaan arvioida kielen kaikkia osa-alueita niin silloin opettaja ei voi perusteellisesti arvioida kielitaitoa riittävän monipuoliseksi.
Ilmoita asiaton viesti
Minun kouluaikoinani oli tapana järjestää kokeita, joilla mitattiin osaamista.
Ilmoita asiaton viesti
Nykyään korostetaan jatkuvaa arviointia ja monipuolista palautetta.
Ilmoita asiaton viesti
Toinen poikani oli erityisen välkky matikassa, ja hyvä on tämä toinenkin. Hänen osaamistaan opettaja osasikin hyödyntää apuopettajana.
Ehkä enkussakin tuollainen voisi toimia, ja toimia myös näyttönä osaamisesta paremmin kuin tekemättömät kotitehtävät.
Ilmoita asiaton viesti
Opettajana voin todeta, että tehdyt tehtävät todistavat osaamisesta parhaiten.
Ilmoita asiaton viesti
Perustele!
Miten kotona toiselta kopioidut tehtävät ovat parempi todiste osaamisesta kuin osaaminen kokeissa tai tuntiaktiivisuus?
Ilmoita asiaton viesti
Teidän tilanteeseen en osaa tarkasti vastata kun en tunne tapausta. Eikö teillä sitten käsitellä kotitehtäviä tunnilla? Jos ne on tekemättä niin eikö se vaikuta tuntiaktiivisuuteen? Onko tekemättä jäänyt sellaisia tehtäviä, jotka ovat suoraan arvioinnin perustana, eivätkä arkisia, yksittäisiä ja pieniä tehtäviä?
Minkä suoritusten opettaja on ilmoittanut toimivan loppuarvioinnin perustana? Onko tällaisia suorituksia jäänyt tekemättä ja jos ei ole niin onko suoritettu niin, että ne varmasti olivat kaikilla osaamisalueilla kympin arvoisia? Tunnetko sinä yleiseurooppalaisen viitekehyksen soveltamista ja osaatko arvioida sen avulla itse osaamistasoa objektiivisesti?
Ilmoita asiaton viesti
Kommentoin tuntiaktiivisuutta. Itselläni oli siis aikoinaan yleensä aina kotitehtävät tekemättä. Se ei vaikuttanut tuntiaktiivisuuteeni koska tiesin kuitenkin tehtävien vastaukset.
* * *
Tositarina:
Meitä oli kolme erinomaisen hyvää opiskelijaa, yksi oli jo vähän vanhempi, sitten olimme minä ja Kari. Taisi sitten olla joko fysiikan tai kemian tunti seuraavana ja tiesimme, että osa muista oppilaista mielellään kopioi vastaukset Karilta – minulta oli hankala kopioida koska en niitä yleensä tehnyt.
Minulla oli siis tehtävät tekemättä ja tehtäväkirja siltä osin tyhjä. Sanoin ehdotin Karille muiden jekuttamista, ja sehän Karille sopi. Minä siis pidemmän ruokavälkän aikana ensiksi keksin hauskat vastaukset ja sitten annoin muiden ne minulta kopsata.
Kyllä opettajakin varmasti jekkumme huomasi kun muut innoissaan hetken aikaa viittailivat ja vastailivat sitten ihan höpöjä, ja minä ja Kari koitimme pidättää nauruamme.
–
-tuo muuten on hyvä osoitus siitäkin, että eivät ne tehdyt kotitehtävät mikään osaamisen takuu ole.
Ilmoita asiaton viesti
Poikasi siis aina osasi vastata tunnilla oikein vaikkei ollut valmiiksi tehnyt tehtäviä kirjaan ja palautti kympin arvoisesti kaikki arviontiin vaaditut tehtävät ja kokeet mutta opettaja pudotti perusopetuksen loppuarviointia yhdellä numerolla, koska hän ei ollut kirjoittanut vastauksia kotona kirjaan ylös?
Pahoittelen, mutta minun on vaikea uskoa, että tämä on totuus.
Ilmoita asiaton viesti
Ymmärrän hyvin, että minun on isänä helpompi uskoa tuo poikani kertoma totuus. En kuitenkaan näe syytä miksi nyt 18v. poikani tuollaista alkaisi minulle kolme vuotta peruskoulun päättymisen jälkeen satuilla – en vaan näe. Mutta olenkin pojan isä 🙂
Ilmoita asiaton viesti
En usko, että poikasi satuilee mutta epäilen hänen kykyään ysiluokkalaisena analysoida osaamisen arviointia kokonaisuutena. Oliko opettaja siis sanonut hänelle suoraan, että 9 johtuu kotitehtävien laiminlyönnistä vai mihin todistusaineistoon hän perusti näkemyksensä? Voisiko olla niin, että rahkeet eivät suoritusten perusteella sittenkään riittäneet kymppiin ja tämä on hänen tapansa selittää se itselleen, niin kuin ihmisillä tapana on?
Ilmoita asiaton viesti
Poikani kertoman mukaan opettaja oli suoraan sanonut, että kun teet kevätlukukaudella kotitehtävät niin saat päättötodistukseen kympin.
Tuollaisen toteamuksen opettaja voi toki tehdä vain jos jo syyslukukauden päättyessä on muun näytön perusteella sitä mieltä, että oppilas on kympin ansainnut, eli että tietämys ja osaaminen jo tuossa vaiheessa ovat olleet sitä luokkaa, että riittäisivät päättötodistuksen kymppiin.
Ilmoita asiaton viesti
Nyt hoksasin. Olet käsittänyt väärin. Sanomme usein oppilaille, että jos he noudattavat opettajan heille antamiaan ohjeita taitojen kehittämiseksi(tekevät annetut tehtävät) niin heillä on potentiaalia saada lukuvuoden harjoittelun jälkeen joku tietty numero. Ei kukaan opettaja kuitenkaan tällä tavoin lupaa, että vain tekemällä kotitehtävät saa sen numeron.
Kaikesta päätellen poikasi suhtautui opettajan ohjeisiin ylimielisesti ja jätti tehtävät tekemättä ja keväällä taidot eivät sitten riittäneetkään kymppiin kun harjoittelua oli laiminlyöty. Edelleenkin, vain ne arviointiin vaikuttavat, opettajalle annetut näytöt merkitsevät.
Ilmoita asiaton viesti
Saatat olla oikeassa.
Ilmoita asiaton viesti
Vai on tuollainen käytäntö vieläkin vallalla. Minä myös sain jostakin aineesta huonomman numeron juuri siksi, että läksyt oli tekemättä.
Kyllä nykypäivänä pitäisi päästä irti noista aatamin aikuisista käytännöistä.
Ilmoita asiaton viesti
Toisaalta jos läksyjä annetaan, niin ne annetaan kaikille. Ei opettaja ole velvoitettu arvioimaan kuka oppilaista saa erivapauden jättää ne tekemättä. Joissain kouluissa voi tenttiä pois aineen, jonka hallitsee täydellisesti. Sitten ei enää tarvitse käydä edes tunneilla.
Ilmoita asiaton viesti
Aikoinaan oppikoulun alaluokilla englannin opettajamme teki pistokokeen ovatko kaikki tehneet vihkoon läksyksi saadun harjoituksen. Hän kulki jokaisen pulpetin ohi ja tarkasti vihot. Siellä täällä oli oppilaita, jotka eivät olleet tehneet tehtävää ja he saivat muistutusmerkinnän päiväkirjaan.
Minäkään en ollut silloin sattumalta sitä tehnyt, mutta minulla oli tyhjä vihko, jonka asetin pulpetin päälle. Sanoin opettajalle, että tehtävä on vanhassa vihkossa, joka ei ole mukana. Opettaja sanoi, että käypä ruokatunnilla hakemassa se kotoasi ja käy sitten iltapäivällä näyttämässä opettajien huoneessa sitä vanhaa vihkoasi.
No, minulla ei ollut mitään täyttä vanhaa vihkoa näytettävänä, vaan englannin harjoitusvihkoni oli vasta aluillaan alta puolen välin. Välttelin opettajaa koko iltapäivän ja illalla tein kotona kymmenittäin harjoituksia vihkoon sekä liimailin valokuvia Lontoon busseista ynnä muuta sivun täytettä. Sitten viimeiseksi harjoitukseksi tein sen vaaditun.
Kun seuraavana päivänä näytin vihkoa opettajalle, hän kysyi, miksen tullut eilen sitä näyttämään. Sanoin, etten päässyt kotiin ruokatunnilla, koska meillä oli lattian lakkaajat työssään. Opettaja tutki vihkoani ja suu maireana kehuskeli kuinka kauniita kuvia olin siihen liimaillut. En tiedä kuinka hyvin hän tilanteen käsitti, mutta olin joka tapauksessa varmaan hänen mielestään opetukseni saanut.
Ilmoita asiaton viesti
Ainakin opit englantia. Eräs entinen opettajani antoi ottaa kokeisiin mukaan pienen lunttilapun. Ensin piti miettiä, mitä ei koealueesta osaa. Tästä alueesta piti tehdä muistiinpanot, jotka mahtuivat pienelle lapulle. Kun varsinainen koe alkoi, lappua ei enää tarvittu, koska koealue oli tarttunut päähän sitä lappusta rustatessa.
Ilmoita asiaton viesti
Aikoinaan meidän oppilaitoksessamme piti alkaa opettaa tietotekniikkaa, ja alettiinkin. Tuo oli jotakuinkin vuonnan 1982.
Ensimmäisen oppitunnin aikana korjasin monta opettajan virhettä. Siihen päättyi tuolta erää ATK:n opetus tuossa oppilaitoksessa – niin omallani kuin muillakin luokilla.
Myöhemmin käytin taitamustani hyväkseni ja hommasi koululle mm. kokeiltavaksi PC-koneen DOS-käyttiksellä, ja minulla sitten olikin jonkinlainen erivapaus käytännön tuntien aikana osin puuhailla tuon koneen kanssa.
Jos opettajat olisivat olleet fiksuja(?) niin olisivat laittaneet minut opettamaan sitä tietotekniikkaa niin heille kuin muille oppilaillekin.
Ilmoita asiaton viesti
Myös minulla oli koulussa ongelmana, että osasin paremmin kuin opettajat, varsinkin kemian opettaja. Hänen demonstraationsa olivat varsin vaatimattomia paukkuja, joten vein kemian luokasta sopivia aineita kotiin ja tein niistä kunnollisen pommin.
Ilmoita asiaton viesti
Pikkuveljeni kaveri oli myös tuollainen nerokas pikkukemisti. Netistä löytyi ohjeet pommin tekoon, ja tuumasta toimeen.
Enpäs enää muista, mihin kaveri väitti asetonia tarvitsevansa, mutta kemianopettaja oli kuitenkin höveli ja antoi kemiasta kiinnostuneelle nassikalle pullon asetonia.
Esim. Venäjän armeija kuulemma käytti vain pari tippaa asetonia omiin pommeihinsa, mutta meidän utelias pikkukemistimme päätti holauttaa puolisen litraa. Tarkoitus kun oli tehdä muutamia pikkupapatteja.
Siinä sitä sitten väsättiin keitos, joka vaikutti varsin tylsältä. Kaveri jätti aikaansaannoksensa aurinkoon kuivumaan ja onneksi lähti kylille kavereita tapaamaan.
Kas kun se keitos kuivui auringonpaisteessa, sattui jokin kumma kemiallinen reaktio. Pikkupommeihin tarkoitettu massa otti ja räjähti kerralla.
Tuloksena oli, että kyseisen pommin kohdalla ollut rivitaloasunto räjähti täysin säpäleiksi. Lisäksi rivitalosta lensi kaikki ikkunat pois paikoiltaan.
Näin nuoresta tutkijastamme tuli kertaheitolla asuntovelallinen.
Ilmoita asiaton viesti
Uskoisikohan tuota lainkaan – hmm…
Asetonia muuten käytetään asetyleenin imeyttämiseen, sekä tietysti suuressa mittakaavassa naisille suunnattuna kynsilakanpoistoaineena.
Ilmoita asiaton viesti
Usko pois vaan. Tämä ei ole mikään hevosmiesten tietotoimiston juttu. Minä tunnen henkilökohtaisesti kyseisen kemistin.
Ilmoita asiaton viesti
Tuosta löytyy yksi linkki, mutta yritän etsiä tarkempaa infoa.
https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/kotit…
Ilmoita asiaton viesti
Jatkoivatko pojat myös myöhemmin kemistin uralla ?
Ilmoita asiaton viesti
Ainakaan pääkemististä ei tullut oikeaa tiedemiestä.
Ilmoita asiaton viesti
Minun pikkuveljelläni oli aikoinaan murrosikäisenä nuorempien paikallisten poikien keskuudessa jonkinlainen ”tietäjän” maine ja hän harrasti myös hiukan kemiaa. (Oli tosin perinyt harrastuksen minulta, kun serkkuni kanssa pidimme ullakolla laboratoriota).
Jossain vaiheessa paikalliset pikkupojat olivat pyytäneet häntä antamaan huumereseptejä. Veljeni kirjoitti heille ostoslistan lapulle apteekkia varten:
50g farmaseuttia
100g psoriasista
75g proviisoria
30g leukosyyttejä
200g koliaakkia
Tietysti sitten myös ohjeet kuinka aineet sekoitetaan. En tiedä kuinka poikien kävi apteekissa …
Ilmoita asiaton viesti
Aineenopettajan työssä raskasta on se, että monesti näkee oppilaissa potentiaalia mutta arvosanoja ei voi antaa sen perusteella vaan ne tulevat arvioimalla monipuolisesti ja tasavertaisesti heidän osaamistaan. En voi antaa arvosanoja sen perusteella mihin uskon oppilaiden pystyvän vaan sen perusteella mihin voin objektiivisesti todeta heidän pystyvän. Jos oppilas osaa asiat niin on silkkaa tyhmyyttä olla todistamatta sitä opettajalle.
Jokainen kielten arvosana pitää olla perusteltavissa yleiseurooppalaisen taitotasoasteikon ja opetussuunnitelmissa mainittujen tavoitetasojen kautta. Opettajat antavat satoja tällaisia arvosanoja joka lukuvuosi.
Ilmoita asiaton viesti
Sopii tähän aiheeseen:
http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201708102200318325…
Tuloksesi: 5 / 10
Peruskoulu on hallussa
Perimmäiset tiedot peruskoulusta ovat hallussa, vaikka osa tiedoistasi saattaa olla vanhentuneita. Koska maailma muuttuu, voit hankkia lisää tietoa vaikka tekemällä tämän testin uudelleen.
Ilmoita asiaton viesti
Minä sain nro 8 tuosta testistä:)
Ilmoita asiaton viesti
Englannin ja ruotsin numerot oli minun helppo hilata kymppiin (1970-luvulla), koska pidin kirjojen lukemisesta vapaa-aikana. Vaihdoin vain Pääkirjastossa hyllyjä, mistä kävin hakemassa luettavaa. Suurinpiirtein tuossa lukion ensimmäisellä.
Vinkkejä niille, jotka haluavat päästä helpolla:
– Jos pitää kirjojen lukemisesta aloittaa sarjakuvilla, sitten jatkaa novelleilla, näiden jälkeen siirtyy romaaneihin.
– Nykyaikana MMORPG:tkin ovat toinen hyvä keino. Poikani oppivat paljon englantia sillä tavalla. Ikävä kyllä niistä ei opi ruotsia.
Toki kotitehtävät täytyy tehdä, jos opettaja on kiinnostunut siitä kuka ne on tehnyt. Mutta onneksi se on hyvin helppoa, kunhan kielitaito on hallussa yllä mainitsemillani keinoilla.
Ilmoita asiaton viesti
Itse en kykene ymmärtämään niitä opettajia jotka väen väkisin vaativat tehtäviksi ne kotitehtävät paperille. Tuo johtuu varmasti osin juuri siitä, että itselläni oli aikoinaan yleensä aina kotitehtävät tekemättä mutta silti tieto päässä.
Lukiota kun kävin niin olin oikein mielissäni kun sain luvan kirjoittaa esseet tietokoneella. Käsinkirjoittaminen ei ole koskaan ollut lempilajini, vaikka paljon olenkin kirjoittanut elämäni aikana. Käsialanikin on niin huono etten aina saa siitä edes itse selvää.
Nimenselvennyskin pitää aina joskus selventää muille 😀
Ilmoita asiaton viesti
Tietotekniikan lisääntyminen on kyllä hyvä tasa-arvoistaja kirjoituksen suhteen. Kielissä ymmärrän kyllä, jos vaaditaan kirjoittamaan ylös. Kirjallisen ilmaisun harjoittelu on tärkeää.
Ilmoita asiaton viesti