Minä haluan!

Minä haluan yhtä asiaa ylitse kaiken, ja sen pitäisi jo olla jokaista minua seuranneelle itsestään selvää. Tuskin kovin moni on minua seurannut – ainakaan itse en ole perässähiihtäjiä juurikaan havainnut.

Suomi on järjestöjen luvattu maa! (vai järjettömien?)

Olen elämäni aikana ehtinyt puuhata monenlaista. Yhteen aikaan minulla oli tapana todeta, että olen vähän kuin Niinistö: harrastelijamainen puuhastelija, ja sellainenhan minä olen – uskotko? Jos uskot niin mihin?

Olen ollut mukana järjestötoiminnassa, ja on se ollut kiva havaita, että minua on kuunneltu. Minut tuntemaan oppineet ovat oppineet jopa minulta kysymään: mitä mieltä olet tästä…

Vastaukseni on aina faktaa!

Jos esität minulle kysymyksen ja minä kerron siihen vastauksen niin vastausta on turha lähteä kiistämään. Vastaan vain jos voin vastata oikein. Totta – ei se niin ole, asia riippuu kysymystyypistä, kysymyksenasettelusta. Mutta…

Oikeutta eläimille!

EVR – eläinten vapautusrintama, oikeutta eläimille joita huonosti kohdellaan. Hyvä periaate, mutta miten toteutettu?

No ainakin sen verran näkyvästi aikoinaan, että nimi ja lyhenne olivat kaikille tuttuja. Nytkö ovat jo järkiintyneet?

MINÄ HALUAN!

Mitä minä haluan? Haluan perustaa oikeusturvaliikkeen. Toimivan oikeusturvaliikkeen. Oikeutta Ihmisille ry:n.

LÄHDE MUKAAN!

Suomessa on paljon "oikeutta ihmisille" liikkeitä. Yksikään niistä ei ole saanut aikaiseksi – niin mitä? Kysy!
-väärässä olen, ainakin yksi on saanut jotain aikaiseksi: ILA (isät lasten asialla).

Liikkeiden tyypillinen ongelma on, että tietotaito ja yhteydet puuttuvat, ilman niitä pitää tyytyä grillaamaan ilman hiillosta. Kypsyminen, jopa kärähtäminen tapahtuu kun nuotio saa kipinän ja lisähappea riittävästi.

Mitä teemme, teemmekö mitään?

Allekirjoitus: jussinposti@dlc.fi

* * *

Seuraava kirjoitus: 15.8. klo. 19:19: "Tuomareiden heikko osaaminen…"