Yksinäisyys
Olen yksinäinen. Ei se sitä tarkoita, että olisin yksin. Yksin oleminen ja yksinäisyys ovat eri asioita. Olen hyvin tyytyväinen siihen, että minulla on mukavia naapureita joiden luona voin käydä kylässä. Silti minä olen: yksinäinen.
Tapailen erästä naista. Siitä huolimatta olen yksinäinen – aina välillä.
Yksinäisyys. Mitä se on? Yksinäisyys on ikävää, ja sitä on vaikea määritellä.
Yksinäisyys on syrjäytymistä. Se on sitä, että jää ulkopuoliseksi – kaikesta. Sitä se on.
Mitä yksinäidyydestä seuraa, johtaako se radikalisoitumiseen?
Mitä on radikalisoituminen?
Ihmisillä on voimakas tarve kuulua laumaan. Yksinäisyyden tunne on sitä että tämä laumaan kuulumisen tarve ei tule täytetyksi. Jos laumaan kuulumisen tarve jostain syystä laimenee, yksinäisyyskin poistuu.
Se miten saa laumaan kuulumisen tarpeensa tyydytettyä riippuu sosialisuudesta. Pitää pystyä omaksumaan lauman tavat, säännöt, pukeutumiskulttuurin ja muut vastaavat asiat, jotta tulisi hyväksytyksi.
Monet eivät pysty muuttamaan käytöstään sellaiseksi että tulisi hyväksytyiksi. Sellaiset joita ei hyväksytä laumaan tulevat yksinäisiksi, he kokevat vierauden tunteen ja syrjäytyvät vähitellen.
Lauman luonteeseen kuuluu se että kaikki eivät voi kuulua laumaan. Pitää olla lauman ulkopuolisia, jotta lauman jäsen voisi tuntea tyydytystä laumaan kuulumisestaan. Pitää olla muita laumoja, eli jengejä, joiden kanssa oma lauma tai jengi voi kilpailla, ottaa mittaa.
Pitää olla myös yksinäisiä laumaan pyrkijöitä, sellaisia joita ei laumaan oteta, jotta lauman jäsenenä voisi tuntea itsensä arvokkaaksi. Lauman jäsenenä olon arvokkuus ja hohto katoaa jos kaikki otettaisiin laumaan tuosta vain.
Erilaisissa laumoissa laumaan tulo on tehty vaikeaksi sillä tavalla että sisään päästäkseen pitää olla hyväksytty, pitää olla suosittelijoita, pitää läpäistä testejä, on olemassa vastaanottiseremonioita, jotkä pitää läpikäydä, pitää vannoa valoja ja kantaa jotain ulkoista merkkiä, vaikkapa sormusta tai muuta tunnusta.
Sosiaalisuus on vaikea asia, kaikki eivät onnistu olemaan sosiaalisia vaikka haluaisivat. Kaikki eivät myöskään pysty hyväksymään kaikkia laumaan kuulumisesta seuraavia velvoitteita, vaan koettavat sinnitellä omillaan. Kaikkia ei myöskään voida hyväksyä laumaan vaikka he pyrkisivät omasta vakaasta tahdostaan täyttämään kaikki laumaan kuulumisen ehdot.
Ilmoita asiaton viesti
Kirjoitin tämän jutun seurauksena Inhimillinen tekijä – ohjelmasta jossa käsiteltiin noita Suomessa sattuneita kouluampumisia. Katsomisen arvoinen ohjelma, valitettavasti ainakaan minä en sitä Areenasta löydä. Sen sijaan löytyi tällainen: https://areena.yle.fi/1-3081804
Ilmoita asiaton viesti
Minä arvasin että tämä juttu on siitä ohjelmasta, koska katsoin sen itse. Se oli minun kohdaltani sattumaa ja poikkeuksellista, sillä en yleensä kestä katsoa tämän tyyppisiä ohjelmia, ne ovat hurskastelevia ja tympäiseviä.
Näitä tämänkaltaisia ohjelmia leimaa nähdäkseni tekopyhyys ja hurskastelu, eikä tosiasioista juuri piitata kun niitä kaunistellaan, niin että tosiasiat oikeasti hämärtyvät tuntemattomiksi. Minä yritin tuoda tuossa omassa kommentissani tosiasiat sellaisina kuin mitä minä ne itse koen.
Toki hurskastelu ja asioiden kaunistelu on tänä päivänä hieman lievempää kuin mitä tilanne on aiemmnkin ollut. Tässäkin ohjelmassa otettiin varovasti esiin joitain ihan todellisia asioita lähes sellaisinaan. Yleiskuva jäi kuitenkin voittopuolisesti hurskastelun puolelle.
Miksi asioita sitten kaunistellaan?
Siksi ettei kukaan halua nähdä omaa rooliaan yhteiskunnassa negatiivisessa valossa.
Ilmoita asiaton viesti