Isille lisää perhevapaita

Istä ovat liian vähän kotona pienten lasten kanssa. Äidit taas ovat kotona lastensa kanssa liian pitkään, ja siksi he ovat poissa työelämästä. Pitääkö paikkansa? Ei aina, eikä ilmeisesti edes yleensä. Lapsensa kanssa pidempään kotona ovat ne äidit joilla ei yleensä ole työpaikkaa, eikä kunnon mahdollisuuksi työllistyä matalan koulutuksen takia.

Onko sitten tavoite pyrkiä siihen, että isät olisivat enemmän kotona pienen lapsen kanssa. Olisivat enemmän poissa töistä. Yksi asia jota pitää miettiä on tottakai se kuinka paljon isä ehtii lapsen kanssa olla töiden lomassa. Ei välttämättä ole ainakaan lapsen etu jos hänen ollessaan vielä pieni yht'äkkiä hoitajaksi vaihtuukin isä, ja sitten taas jonkin ajan kuluttua äiti.

En osaa ottaa kantaa mihin ikään saakka lapsen olisi hyvä olla äidin kanssa mutta nykyinen kolmen vuoden ikä johon lapsen kotihoidon tuki päättyy lienee aikoinaan ollut järkevä ja perusteltu. Lapselle ei välttämättä ole hyväksi jos paljon töissä ollut isä, jota lapsi on vähemmän nähnyt, ollen jopa luonnollisista syistä enemmän äitinsä kanssa, alkaakin yht'äkkiä lapsen kokopäivähoitajaksi ja äiti menee töihin.

Jos lapsi ensimmäisten kuukausien aikana kiintyy voimakkaasti äitiin niin seuraako siitä eroahdistusta jos äidin tilalle yllätteen kotiin jääkin isä johon vauva on vähemmän tutustunut? Onko siis isien vapaiden pidentäminen välttämättä vauvan etu. Minkä ikäinen lapsi on valmis vaihtamaan hoitajaa ilman eroahdistusta.

Totta on, että joissakin tapauksissa vauvat joutuvat päiviksi (päiväkotiin) eroon äidistään noin vuoden ikäisinä. Saattaisiko olla järkevämpää pyrkiä jopa siihen, että jokainen äiti hoitaisi lastaan ainakin johonkin kahden vuoden ikään saakka, jos vaan äidillä jaksaminen riittäisi? Pitäisikö isän ja äidin vapaiden olla osin päällekkäisiä?