Missä on paheksunta?

Tampereellakin aina sattuu ja tapahtuu: Poliisi tutkii tappeluja Pirkanmaan yössä. Kun hiljattain kirjoitin blogini: Miten väkivalta kitketään Suomesta? Niin tarkoitin juurikin mm. tällaisia tapauksia. Vaikken ihan täysin vakavissani ollutkaan. Tätäkään juttua ei pidä liian vakavasti ottaa. Toisin on tilanne huomenna.

Väkivaltakeskusten sijaan tuollaisten tekijöiden pitäisi kohdata julkista paheksuntaa. Yleensä nimet kyllä ovat äkkiä ihmisten tiedossa, että kuka teki ja mitä, mutta liian usein noita hölmöjä nyrkinheiluttajia kohdellaan pikemminkin sankareina kun heihin pitäisi kohdistaa mieluummin syyttäviä katseita, ja vähän heidän vanhempiinsakin, ehkä?

Toisaalta ei pidä tiedettäkään unohtaa: Geenit ovat yksi syy väkivaltaiseen käyttäytymiseen. ("strerilisaatio?")

Kiistaton tosiseikka lienee sekin, että varhainen puuttuminen on parasta ennaltaehkäisyä. Jatkossa tuollaisissa tilanteissa kun väkivallantekijä saadaan kiinni ja hän teon myöntää, tai teko on muuten ilmeisen selvä, niin heti vaan terapiaan suljetulle osastolle pariksi viikoksi "rauhoittumaan", ja sen jälkeen riittävän pitkä avohoitojakso jonka jälkeen muutaman vuoden ajan säännölliset ilmoittautumiset poliisille.

Tiedän kyllä. Ei väkivallan, henkisen eikä fyysisen, kitkemiseen ole tahtoa, eikun kun siis sitä ei haluta rahoittaa.

* * *

Huomenna iltapäivällä, n. 13:15, vähän vakavampi aihe: itsemurha