Ihmisoikeustuomioistuimen päätöksistä

Aika ajoin Suomi saa yhä tuomioita ihmisoikeustuomioistuimilta. Useimmiten tuomio tulee siitä, että on loukattu sopimuksen artiklaa joka turvaa oikeuden oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Sama oikeus on kirjoitettu myös Suomen perustuslakiin. Silti tuo oikeus ei aina toteudu – ei vielä tänäkään päivänä tässä oikeusvaltiossa: Suomessa.

Kärsijänä asiassa on joka tapauksessa usein se henkilö/instanssi joka on asian vienyt ihmisoikeustuomioituimen käsittelyyn. Ihmisoikeustuomioistuimessa tuomitut korvaukset nimittäin harvoin riittävät korvaamaan niitä kuluja ja muita menetyksiä joita oikeudenloukkauksesta kärsinyt on joutunut (ja joutuu) kokemaan.

Käytännössä asia on usein niin, että asian käsittely ihmisoikeustuomioituimessa (IOT) kestää niin kauan, että IOT:n tuomion jälkeen vahingon kärsijällä ei ole enää mahdollisuutta hakea esim. päätöksen purkua. Puhumattakaan siitä, että tekisi esim. tuomiovirhekantelun (määräaika 6kk.) Uhri joutuu siis yleensä kärsimään suuren osan vääryyttä omissa nahoissaan.

Jotta tilanne paranisi pitäisikin ehkä jopa säätää laki jossa todettaisiin, että aina kun Suomen oikeuslaitoksen todetaan toimineen vastoin ihmisoikeussopimusta niin se johtaisi automaattisesti siihen, että juttuun liittyvät kaikki päätökset kumottaisiin ja asia käsiteltäisiin valtion kustannuksella uudelleen. Noin toimisi todellinen oikeusvaltio – tuleeko Suomi koskaan toimiaan siten, tuskin.

Nykyinen menettely tarkoittaa, että käytänössä kaikki ne tapaukset joissa oikeudenloukkaus IOT:ssä todetaan tapahtuneeksi jäävät kuitenkin Suomessa lainvoimaisina (ja virheellisinä) tuomioina voimaan. On se oikein?
Vastaan: Suomen lain mukaan se on oikein – ilmeisesti suomalaiset ovat laajasti samaa mieltä. Niin uskon.

* * *

[linkitetty tuomio on valittu satunnaisesti monien joukosta]