Olemmeko yhdenvertaisia? Miksi edes pitäisi olla?

Hyvää päivää, arvon lukijat. Tänään minulle sattui jotain merkillistä. Tuo "merkillinen"(?) tapahtuma liittyi asiointiin erään viranomaisen luona. Sattumalta olin saanut kuulla, että minulla on aika tuon viranomaisen tapaamiseen tänään kello 10:30, joten osasin mennä oikeaan aikaan paikalle.

Alun alkaen minulla oli suunnitelmissa nauhoittaa tuo tapaaminen puhelimellani. Se jäi tekemättä.

"On kyllä kirje ajasta lähetetty – no meillä on ollut postituksessa ongelmia. Hyvä tietää jos joku muu ei tänään tule paikalle." tuumasi virkailija kun kerroin, että olin saanut tiedon tästä tapaamisesta kiertotien kautta.

Luotan siihen, että kaikki kirjoituksiani täällä seuranneet sen: tietävät, ymmärtävät, ja hyväksyvät, että olen "pikkaisen päästäni vialla". En ole hullu – enkö? Vai olenko sittenkin. Olen sairas, päästäni, ja nyt sairaslomalla kesäkuun loppuun saakka. Saa minua koffeliksi nimittää.

Olen aiemmin ollut sairaslomallakin töissä (kuntouttavassa työtoiminnassa) koska on ollut pakko. Ei siitä mitään hyötyä ole ollut, pikemmin haittaa, ja tuossa kirjassani, jota koskee myös vapaavuoron puolella julkaisemani kirjoitus: olen poliisia pakoileva rikollinen, kerron tarkemmin tuostakin. Kirjan julkaisu (ehkä) toukokuussa.

VÄLIKERTOMUS

Tässä välissä kerron erään asiakkaani tapauksesta. (en ota uusia asiakkaita). Häntä vaaditaan nyt muuttamaan edullisempaan asuntoon vaikka hänen kanssaan on aiemmin sovittu, että hän saa asua nykyisessä "ylihintaisessa" asunnossa jossa hän on asunut yli kymmenen vuotta ja sossu on laskun kokonaan sovitusti maksanut.

Jossain välissä asiakkaani tarvitsi erästä juttua varten armeija-ajan parerinsa. Niitä ei hänelle suostuttu luovuttamaan. Tuo onnistui vasta sen jälkeen kun MINÄ(!) olin käynyt keskustelun armeijan lakimiehen kanssa.

– hyvä siis, että olen olemassa?

JATKUU

Tänään kävin siis kuntouttavan työtoiminnan haastattelussa. Minulle jopa ehdotettiin paikkaa johon tiedän "töihin pääseväni" jos vaan haluan mennä. Tällä hetkellä en halua – en vaan kykene.

Sovimme siis, että "olen kotona" kunnes tilanne muuttuu ja saan päivärahaa. Hyvä minulle?

Mutta – niin mutta? Onko kohtelu yhdenvertaista? Onko käytäntö kaikille sama? Kuinka moni muu saa saman kohtelun: ole kotona, rahat maksetaan, vai onko pakko mennä…

AIEMMIN

En nyt heti muista, että olenko aiemmin kertonut täällä siitä millaisia työpäiviä minulla oli kuntouttavassa työtoiminnassa vuonna 2016? Sellaisia toimintapäiviä en toivo edes vihamiehilleni.

Ehkä yksi syy siihen, että minua nykyään kohdellaan näin eriarvoisesti on se, että tuosta edellisestä työkokeilusta, tai ei siitä, vaan ylipäätään työkokeiluun liittyen, on vireillä kantelu, ja nythän aktiivimallia tutkii myös EU-Komissio – arvatkaa kenen syy sekin on?

Olen aikaisemmin hommannut Suomelle ns. virallisen ilmoituksen. Nyt sellaista taas toivon(?).

LOMALLA

Niinpä. Tällä hetkellä olen sairaslomalla mutta en saa sairaspäivärahaa koska Kelan mukaan olen työkykyinen. Minulla on kolmen eri lääkärin lausunto siitä, että en ole tällä hetkellä työkykyinen. Saatan sitä kyllä olla hetkittäin. Olen käytännössä kai sellainen, miksi niitä sanotaan, "ei halua mennä töihin". En halua, koska en pystyisi töitäni tekemään, ja saattaisin töissä olla jopa vaaraksi muille.

Otatko minut töihin normipalkalla?

YOU TUBE

Ajattelin muuten perustaa oman kanavan. Lehtihaastattelusta hiljattain kieltäydyin. Mitä sitä tekisi?

TOIVOMUS

Yksi asia jota toivon: kommentoikaa rohkeasti. Kaikki kommentit ainakin minä sallin!

"sellaista elämä on"