Minä olen turvallisuusriski! En ole kaksoiskansalainen.

Martti Asikainen kirjoitti hetki sitten blogissaan: Lapseniko turvallisuusriski? Mitä te oikein höpötätte, Jussi Niinistö? Siinäpä hyvä kysymys. Ja asian saa asettaa täysin "toisiin ulottuvuuksiin" jos tuntee minut.

"…emmekö me suomalaiset uskokin ihmisten yhdenvertaisuuteen?"

Uskommehan?

Tässä hiljattain eräässä keskustelussa totesin, että olen monessa mielessä merkillinen henkilö. Olen ollut sekä valepoliisi, että valelääkäri, kuten olen kirjassani aikoinaan kertonut. Lienen myös ainoa(?) varusmies joka on ampunut valion humalassa ja saanut siitä kuntsarin – vai kehtaako joku muu myöntää noin tehneensä?

Kehtaako joku ammuntojen valvoja kertoa, että hänen valvonnassaan ammuttiin humalassa? Ei varmasti onnistuisi tänään. Ei sen pitänyt 80-luvullakaan onnistua, mutta onnistui.

"…Tämä kommentti ei mene enää edes ajattelemattomuuden tai huolimattomuuden piikkiin, …"

Aikoinaan tuo taisi mennä – en tiedä mihin piikkiin. Tyhjää pulloa kun tauolla katselin, tai oli niitä kaksi.

"…onko minun poikani automaattisesti epäluotettava, kun hänellä on kaksoiskansalaisuus? Missä ihmeen todellisuudessa te oikein elätte? Ymmärrättekö te lainkaan, mitä te saatte aikaan tällaisilla puheilla? "

Sitä minäkin kysyn, ja sen haluan tietää. Joskus 80-luvulla ei ollut mahdollista, että olisi ollut kaksoiskansalainen. Venäjällä se ei ole vieläkään mahdollista.

Venäläinen on Venäjällä venäläinen, Suomessa voi olla, ja saa olla; suomi-venäläinen, kuten isäni vaimo.

Mitä tästä nyt pitäisi ajatella?