Hurstin ruoka-avun talousongelmat?

Viime päivinä Heikki Hurstin pääkaupunkiseudulla jakama ruoka-apu on ollut paljon otsikoissa. Rahat ovat vähissä ja toiminta uhkaa siksi päättyä. Ihmiset ovat onneksi heränneet ja yhdistys (Lahja ja Veikko Hurstin laupeudentyö ry.) voi näillä näkymin jatkaa toimintaansa ainakin kesäkuun loppuun. Hyväntekeväisyyskonserttiakin ollaan järjestämässä.

Ruoka-apua tarvitaan toki Suomessa muuallakin kuin pääkaupunkiseudulla. Hursti kertoo järjestönsä jakavan joka viikko ruoka-apua jopa 3500:lle henkilölle. Tuo on noin 0,6% Helsingin väestöstä. Tietojeni mukaan esim. Porilainen Elämän Eliksiiri jakaa ruoka-apua noin 500:lle henkilölle joka viikko. Tuo määrä on 0,6% porilaisista.

Melko samoissa luvuissa on siis avuntarvitsijoiden määrä ainakin noissa kahdessa kaupungissa? Muiden paikkakuntien ruokajakeluista ja avunhakijoiden määristä minulla ei ole tietoa mutta sen voitaneen olettaa olevan samaa tasoa. Mutta millaista tasoa ovat talousongelmat muissa kunnissa?

Ainakaan Porissa tuo yhdistys ei ole ainoa ruoka-avun jakaja. Helsingissäkin lienee muitakin avustusjärjestöjä jotka siellä jakavat ruoka-apua?

Entä sitten miten autetaan köyhiä niissä kunnissa joissa ei ole ruokajakelua. Entä jos köyhällä on liian pitkä matka ruokajakeluun – ei kannata lähteä kun tulisi liian kalliiksi, kun ei ole rahaa matkaan?

Yksi asia mikä minua kiinnostaisi tietää – tieto jonka nuo hyväntekeväisyysjärjestöt voisivat vaikka nettisivuillaan julkistaa: millaista palkkaa yhdistyksen toimihenkilöille maksetaan – näkyykö hyväntekeväisyys myös palkkauksessa, ja minkä verran yhdistyksen toiminnassa on mukana ns. ilmaistyövoimaa.

Voikohan tuollaiseen hommaan mennä mukaan täyttääkseen aktiivimallin vaatimukset?

Ehkä ei olisi lainkaan huono idea sekään, että järjestöt julkistaisivat tilinpäätöksensä netissä?

Yksi asia lienee varma: talousvaikeuksista kärsivät muutkin ruoka-apu järjestöt kuin Hurstin yhdistys. Siksi pitäisikin järjestää jonkinlainen hyväntekeväisyyskonsertti jolla tuettaisiin muitakin järjestöjä. Miksi vain valtakunnallisesti eniten näkyvyttä saaneella ja saavalla olisi oikeus apuun nyt kun valtio on tukeaan leikannut ja osoittanut nuo rahat mielenterveystyöhön?