Missä menee mainostamisen raja?

Uusi Suomi blogistien pitää hyväksyä säännöt. Jos blogisti ei noudata sääntöjä niin ylläpidolla on "pärstäkerroinvapaa" mahdollisuus estää kirjoittaminen. Tuota voisi mielivallaksikin kutsua – sopii oikeusvaltiossa toimivan blogialustan periaatteisiin niin sata varmasti?

Nyt taas jo jollakulla kiehuu – sen arvaan. Mutta olenkin minä: "perushullu professori" jonka kirjoituksia ei aina pidä ottaa niin vakavasti.  Minäkin olen täällä mainostanut monta kertaa. Siitä ei ole sanktioita ainakaan minulle tullut. Sen sijaan tiedän, että jopa nettiin kuuluvan ja sinänsä ihan asiallisen linkin liittäminen johonkin tekstiin on ainakin eräälle henkilölle tuonut kirjoituskiellon, joka on toki jo aikoja sitten peruttu.

Olen siis mainostanut!

Aivan, tuo on totta, ja se on sallittu, joskus – mitä säännöt sanovat. Määritelkää; mainostaa.

Olen mainostanut monta kertaa. Olen mainostanut tulossa olevaa kirjaani  jossa mm. väitän, että minut on tuomittu ampuma-ase -rikoksesta. Ai niin, onko minut tuomittu? Onko kirjaa ylipäätään tulossa?

Nyt päätin mainostaa asuntoa vuokrattavaksi: kaksio Impolassa – toukokuun vuokra, no jaa…?

Ihan oli pakko poistaa ilmoituksesta kaikki sinänsä tarpeellinen tieto jotta sen voi mainoksen sijaan tulkita lähinnä turhanpäiväiseksi informaatioksi. Eikä toki tämä ole mikään vuokrausväylä.

Säännöt

Niin se on. On välttämätöntä, että yhteiskunnassa ja yhteisöissä on sääntöjä. Pitääkö sääntöjen sitten olla lain mukaisia onkin kokonaan toinen juttu. Tällä hetkellä poliisi tutkii… monenlaisia juttuja. Minun on ehkä tästä nyt taas vaihteeksi parempi siirtyä kirjoittamaan kirjelmiä.

Jos joku rohkenee kommentoida niin kiva juttu. Vaikka siinä toteaisi: olet hullu, niin hyväksyn – en suutu, kuten joillakin on kuulemma tapana. Koskaan en tule klikkaamaan: ilmoita asiaton… – linkkiä, entä sinä?

P.S. Laihakin sopu on yleensä parempi kuin lihava riita!