Teemmekö liikaa virhepäätelmiä? (beLIEve)
Päätöksemme perustuvat yleensä päätelmiin. Pyrimme päättelemään mikä ratkaisu olisi paras. Eroja on tosin ainakin siinä, että toiset pyrkivät tekemään päätökset siten, että lopputulos olisi omalta kannalta paras mahdollinen. Toiset tarkastelevat kokonaisuutta. Osalle ratkaisevaa on se miten päätös vaikuttaa läheisiin.
Vanhempainliitto osui naulan kantaan kun totesi, että koulujen loma-aikojen siirtämisessa on kuultava lapsia. Itse asiassa tuohon mielestäni velvoittaa Suomenkin ratifioima sopimus lasten oikeuksista: "Kaikissa julkisen tai yksityisen sosiaalihuollon, tuomioistuinten, hallintoviranomaisten tai lainsäädäntöelimien toimissa, jotka koskevat lapsia, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu."
-aiotaanko lapsia siis asiassa kuulla – vai kuvittelevatko päättäjät, omien muistikuviensa pohjalta, että kyllä he tietävät mikä on lasten etu tässä asiassa?
Me kaikki teemme virhepäätelmiä, ja teemme niitä liikaa. Näkemykseni mukaan yksi keskeinen syy virhepäätelmiin on se, että liian helposti uskomme sen mitä näemme tai kuulemme. Emme osaa, tai ymmärrä, kyseenalaistaa näkemäämme tai kuulemaamme; kuten lukemaamme, tai TV:n uutista.
Pakko todeta, että en ole tutkimusta asiasta lukenut. En tuota viittaamaani dementikkotutkimustakaan. Oletan, lähtökohtaisesti ei pitäisi mitään olettaa – se johtaa usein virhepäätelmiin. Oletan kuitenkin, että pelkkä saunominen ei johda niihin tuloksiin joita tutkimuksissa on uutisoitu. Olen varma(?), että osin kyseessä on saunojien sosiokonominen asema. Usein saunovat ovat paremmassa asemassa, mistä johtuen heidän elintapansakin ovat keskimääräistä terveellisemmät. Kyse on siis nähdäkseni enemmän kokonaisuudesta, kuin saunomisesta.
Mutta – niin, mutta minä olenkin "outo ja erilainen"? Tykkään saunoa. Itse asiassa saunoisin mielelläni joka päivä. Valitettavasti se vaan ei kohdallani ole nykyisin mahdollista. Hyvä jos nykyisin saunon kerran viikossa – aivoinfarktiriskini on siis kohonnut?
Kommentit (0)