Turun terroristisen puukotusmurhan tuomio huomenna
Nyt on tasan 24 tuntia siihen kun käräjäoikeuden pitäisi antaa asiassa päätös. Asiassa joka muistetaan pitkään: Turussa tapahtuneet marokkolaisen Abderrahman Bouananen tekemät surmat. Olivatko nuo surmat sitten tappoja, murhia, vai peräti terroristisia murhia? Vastauksen tiedämme kohta.
Kuten varmasti moni muistaa, niin täällä Puheenvuorossakin käytiin asiasta kiivasta keskustelua. Varsin moni oli valmis heti antamaan tuomion terroristisista murhista ja niiden yrityksistä – minä en.
Saatoin olla ajatuksineni olla melko yksin. Onneksi en ihan yksin, ja onneksi olen minä? Olinko sitten oikeassa – nyt kun tätä kirjoitan (14.6.) en vielä tiedä olinko väärässä. Pian, huomenna, sen tiedän.
Toistan nyt vielä näkemykseni jonka tuolloin esitin: Turun puukotukset eivät ole terroristinen teko. Sen verran harkintaa asiassa on mielestäni käytetty, että murhan tunnusmerkit täyttyvät. Olen hämmästynyt jos tuomiona ovat tapot ja niiden yritykset. Tosin voi olla niin, että tuomiona on pari murhaa ja muutama murhan tai tapon yritys. Mutta siihen, että terroristinen tarkoitus katsottaisiin toteennäytetyksi en vielä nyt usko – no ehkä huomenna. (Toisaalta: mikä oli tekijän mielentila – annetaanko sille painoarvoa?)
Näin sivullisena (serkkuni puolison sisaruksen puoliso oli toinen kuolleista) mietin vielä mitä tekee syyttäjä jos tuomio on lievempi kuin mistä rangaistusta on vaadittu – onko ollut toissijainen vaatimus, en tiedä.
Jos tuomio on syyttäjän vaatimaa lievempi niin syyttäjä ei varmastikaan heti ilmoita tyytymättömyyttään, vaan haluaa ensin perehtyä tuomioon. Koska kyseessä on ennakkotapausluonteinen asia, niin mielestäni syyttäjän pitäisi viedä juttu korkeimpaan oikeuteen saakka, ellei syyttäjä alemmassa asteessa saa tekijälle tuomiona hakemaansa minimirangaistusta.
Nyt jään odottamaan.
Tuomio on toissijainen asia henkirikoksissa.
Tärkeintä on taloudellinen korvaus uhrin perheelle. Korvauksen tulisi olla tapetun jäljellä olleen eliniän ansio-olettama tai vastaava. Tämä korvaus kuuluu valtion viiveettä maksettavaksi. Valtiolla on varaa ja aikaa periä tappajalta rahojaan tai olla niitä edes saamatta. Nykyään valtiokonttori makselee nakkikioskirahoja.
Ongelma syntyy mitättömistä korvaustuomioista. Ne johtuvat kieroontuneesta lainsäädännöstä ja sen ajatuksesta sovittaa korvaukset tasoon, joka edes teoriassa rikollisen maksettavissa. Tämä on paha virhe.
Toiseksi tärkeintä on ehkäistä rikoksen uusiminen.
Vasta kolmantena tulee varsinainen rangaistus kuten vankeus.
Ilmoita asiaton viesti
”Ongelma syntyy mitättömistä korvaustuomioista.”
Ehkä jossain määrin noin. Mutta silloin kun tekijällä ei ole mistä ottaa niin valtiokonttori maksaa ja kohtuullistaa.
Esim. pahoinpitelystä korvaus tuomittu 500€, valtiokonttori maksaa 300€.
Valtiokonttorin tulisi jatkossa maksaa KAIKKI tuomitut korvaukset uhrille täysimääräisesti ja automaattisesti, eli ilman hakemuksia, ja periä ne sitten tekijältä. Yhtenä keinona siihen, että köyhäkin joutuisi maksamaan olisi esim. toimeentulotuen 10%:n ”ikuinen” alentaminen jos rikollinen muuten ei pysty korvauksia maksamaan. Korvauksia tulisi aina maksaa kun uhri on kärsinyt jollain tavalla. Edellytys ei siis saisi olla, että ainakin osana on ruumiinvamma.
Näkisin kuitenkin, että kuolleen uhrin perheellekin on jonkinlainen merkitys sillä, että tekijä joutuu vankeuteen, vaikkeivät penniäkään saisi. Enkä usko, että edes saamalla kymmenkertaiset korvaukset kukaan uhrin lähiomainen sanoisi, että asia on sillä hoidettu, päästetään tekijä vapaalle jalalle kunhan lupaa olla kunnolla.
Ilmoita asiaton viesti
Tuomioistuimet noudattavat Valtiokonttorin asettamia korvausrajoja, jotka ovat lähinnä naurettavat. Tähän ei ole mitään lainsäädännöllistä pakkoa, ainoastaan se erittäin heikko perustelu, että uhri ei saa ”hyötyä” rikoksesta.
Puolustusta johtava ja omituisilta professoreilta lausuntoja hankkinut advokaatti Gummerus tulee kuittaaman, kun koko prosessi valitusteineen on käyty loppuun, enemmän kuin pahiten rikoksen yhteydessä loukkaantunut ja rullatuoliin joutunut mies, ikuisesti työkyvytön.
Ilmoita asiaton viesti
”Tuomioistuimet noudattavat Valtiokonttorin asettamia korvausrajoja”
Tuo oli minulle uusi tieto. Itse olen aina pohjannut korvausvaatimukset henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suosituksiin.
Josta esim.:
1.1 Lapsen kuolema*
Vanhemmalle tuomittava korvaus lapsen kuoleman
aiheuttamasta kärsimyksestä.
3 000–12 000 €
1.2 Vanhemman kuolema*
Lapselle tuomittava korvaus vanhemman kuoleman
aiheuttamasta kärsimyksestä.
3 000–15 000 €
1.3 Sisaruksen kuolema
Korvaus sisaruksen kuoleman aiheuttamasta
kärsimyksestä.
2 000–8 000 €
1.4 Puolison kuolema
Korvaus puolison
kuoleman aiheuttamasta kärsimyksestä.
3 000–11 000 €
Ilmoita asiaton viesti
Eihän tuomioistuin ole sidottu mihinkään ennalta asetettuihin määriin mutta noudattaa niitä ohjeellisina. En nyt enää muista omasta ajastani erityisesti kuolemanvaralta maksettavia korvauksia ja mitä harkinnassa silloin käytettiin.
Ilmoita asiaton viesti
Eiköhän tämä terrorismiyhteys ole jo aivan selvä.
Ilmoita asiaton viesti
Mikä siitä tekee niin selvän? Ei se sitä ainakaan minulle ole. Toisaalta jos oikeus vaikkapa äänestäisi asiasta niin voitaisiinko sanoa: asia oli täysin selvä?
Ilmoita asiaton viesti
Tekeekö oikeuden päätöskään muka jostain asiasta selvän muutoin kuin sen suhteen, että tietyllä kokoonpanolla istuva oikeus on tullut arveluissaan johonkin tulokseen?
Ilmoita asiaton viesti
”Olivatko nuo surmat sitten tappoja, murhia, vai peräti terroristisia murhia? Vastauksen tiedämme kohta … Varsin moni oli valmis heti antamaan tuomion terroristisista murhista ja niiden yrityksistä – minä en.”
– Tiedämme huomenna vastauksen vain siihen, mikä on käräjäoikeuden näkemys siitä, mikä on sen päätöksen mukaan sopivaksi katsottu rikosnimike ja tässä prosessin vaiheessa langetettu todennäköisesti vielä pitkään lainvoimaton tuomio hovin ja Korkeimman käsittelyn pohjaksi. KKO:nkin tuomio on vain jälkikäteisnäkemys asioidenkulusta ja siihen perustuen mahdollisesti tehty äänestyspäätös. Oikeuden päätös jostain asiasta ei tee siitä lopullista totuutta ja selvää muutoin kuin sen suhteen, että tietyllä kokoonpanolla istuva oikeus on tullut arveluissaan johonkin tiettyyn tulokseen.
Itse Bwananen rikoksiin tai syyllisyyteen toripuukotusten suhteen oikeuden päätöksellä ei ole mitään vaikutusta, koska tekojen luonne, motiivi ja syyllisyys ratkesivat jo puukotushetkellä ja uhrien kuoltua ja saatua vammoja. Abderrahman on ollut tuosta päivästä llähtien syyllinen tekoihin, jotka eivät muutu miksikään sen jälkeisen tutkinnan ja oikeudenistuntojen perusteella. – ”Syytön, kunnes toisin todistetaan” on itse asiassa perätön ja absurdi väittämä ns. syyttömyysolettaman asiasisällöstä, ks tarkemmin http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255132-s…
Ilmoita asiaton viesti
Olet aivan oikeassa!
Tuosta tuleekin mieleeni, että olisiko joitain rikoksia joista voitaisiin tuomita vain jos syyllisyys olisi täysin selvä. Tuolloin äänestypäätös tarkoittaisi aina vapauttavaa tuomiota.
Hallinnollisella puolella samaan linjaan menisi ns. ilmeisen perusteeton vaatimus. Onko vaatimus ilmeisen perusteeton jos osa tuomareista on sitä mieltä, että se ei sitä ole?
Ilmoita asiaton viesti
Näinpä. Ilmeisen perusteettomina vaatimuksina kaatuisi aikas moni ’itsestäänselvyyskin’, osa varmaan aiheellisesti. Osasa tapauksista voisi ehkä käydä kauppaa sen yhden kaavavalittajan kanssa josko hän luopuu eriävästä mielipiteestään vaikkapa rahan tai lehmänkauppojen voimalla 😉
Tässä vielä pieni esimerkki äärikorrektista syyttömyysolettamatulkinnasta:
– Kysyn nyt syytetyltä, oletteko syyllinen vai syytön?
– Herra oikeuden puheenjohtaja, olen syytön, koska minua ei ole vielä oikeudessa tuomittu syylliseksi näihin tekemiini murhiin.
Ilmoita asiaton viesti
Todellakin 😀
Ilmoita asiaton viesti
Asetelma on ”snillen spekulerar”. Juridisella ja filosofis-spekulatiivisella syyttömyysolettamalla on eroa.
Ilmoita asiaton viesti
Varmaankin. Ja tuo filosofis-spekulatiivinen syyttömyysolettama voi kai tarkoittaa vaikka mitä täydstä huuhaasta juridisen kanssa identtiseen ja jopa satunnaisesti ihan oikeaan totuuteenkin, joka voi olla ihan muuta kuin edellämainitut.
Mutta onko muuten tuo juridinen syyttömyysolettama muuta kuin julkisesti julistettavaa todennäköistä syyllisyyttä ja ennakkoasenteellisuutta koskeva? Onhan selvää, että kun esitutkinnan aikana asioita selvitetään, on voimakkaita epäilyksiä ja olettamuksia oikeasti kohdistettava kulloisenkin tutkintasuunnan mukaisiin kohteisiin ja on pyrittävä kasvattamaan näyttöä ja oikeudenistunnoissa syyttäjän on työstettävä todistetaakkaa lähtökohtaisesti hyvinkin puolueellisesti ja puolustajan toisinpäin, ja tuomarien on heidänkin alettava jossain vaiheessa ennen päätöstä oikeasti pitää jotain syyllisyyttä todennäköisempänä kuin toista jne. jo ennen päätöstä, joka ei saa tulla oikeudelle yllältyksenä vaan pohjauduttava jossain vaiheessa tuomiota aiemmin ilmenneihin ennakkoepäilyihin. Ja suurin osahan syyllisyyskysymystä onkin oikeudessa kai se, miten hyvin näytöt ja teonkuvaukset saadaan näyttämään valitun rikosnimikkeen tunnusmerkistön täyttäviltä.
Ilmoita asiaton viesti
Niin, joo, oikeudenkäynnissä on usein kaksi totuutta vastakkain.
Ilmoita asiaton viesti
Asia on taas tänään ollut kovasti uutisissa. Sehän oli toki odotettavissa.
Mikä tulee olemaan tuomio?
Veikkaan seuraavaa: kaksi tappoa ja lisäksi tapon yrityksiä.
Rangaistus: 12 vuotta vankeutta ns. päivästä päivään tuomiona.
Ilmoita asiaton viesti