En aina ymmärrä pienituloisia perheitä

YLEn Keski-Suomen uutiset kertoi eilen, että "Kesäloma-aika lisää usein vähävaraisten perheiden ahdinkoa." mikä on sinällään ymmärrettävää, sillä pitäähän kesäloma-aikaan tehdä lapsillekin yksi lämmin ateria päivässä enemmän. Kesäloma-aikana kun lapset eivät saa kouluruokaa. "Lomareissu huvipuistoon jää usein vain haaveeksi" todettiin uutisjutussa myös – mutta miksi?

Onko todellakin niin, että nykyvanhemmat eivät osaa varautua loma-aikoihin. Toista se oli silloin kun minä olin isä. Tuohon aikaan ei ollut edes ruokajakeluita joista olisi saanut ilmaista ruokaa – ei ainakaan siellä missä minä asuin 1990 luvun puolivälin jälkeen. Kuitenkin perheemme työttömine vanhempineen pärjäsi ilman ansiosidonnaisia päivärahoja kohtuu hyvin – mielestäni.  Joka kesä tehtiin lomamatka jonnekin. Emme kärsineet puutetta. Huvipuistoissakin käytiin likimain joka kesä.

Erosimme sitten kuitenkin vuonna 2008. Tuon eron jälkeen olin eräässä vaiheessa yksinhuoltajana. Nykyisin yksinhuoltajat ovat "suurin ruikuttajaryhmä" kun rahat eivät riitä. Minulla jäi tuohon aikaan, ollessani toimeentulotuella yksinhuoltajana, rahaa jopa mukavasti säästöön. Sitten kun jäin yksin (v.2012) niin tilanne olikin taloudellisesti paljon hankalampi. 

Autokin oli perheellämme aina. Niin silloin kun olimme ns. ydinperhe, kuin sitten (lähes aina) yksinhuoltajanakin.