Työsyrjintä on todellisuutta tämän päivän Suomessa!

Valtioneuvoston tuore viestintäjohtaja Päivi Anttikoski on ilmeisesti joutunut työsyrjinnä kohteeksi. Edellisen kerran kirjoitin työsyrjinnästä 20.7. otsikolla: Rehellistä(?) työsyrjintää turvetuotannossa!

Anttikosken tapauksessa ainakin ns. syytä epäillä kynnys on ylittynyt. Lakitekstissä on yhtenä nimenomaisena kiellettynä syrjintäperusteena mainittu asuinpaikka, joten mielestäni Anttikosken tapauksessa kyllä täyttyy jopa todennäköisin syin -peruste.

Tuossa aiemmassa jutussa, koskien turvetuotannon työntekijävalintoja, sen sijaan täyttynee vain tuo syytä epäillä kynnys – joka tapauksessa kerron nyt, että turvetuotannon uutinen, jonka perusteellaon syytä epäillä – ainakin minun mielestäni, on saatettu poliisin tietoon (kuva). Tutkiiko sitten poliisi asiaa, joka on yleisen syytteen alainen, jää nähtäväksi.

Itse olen henkilökohtaisesti joutunut kolme kertaa työsyrjinnän kohteeksi. Yhdessä tapauksessa pääsin neuvottelutulokseen tekemättä rikosilmoitusta, sain pyytämäni korvaukset. Toisessa tapauksessa käräjäoikeus tuomitsi syrjintään syyllistyneen henkilön sakkoihin ja korvauksiin. Kolmannessa tapauksessa kävi niin, että poliisi tutki asian  todella suppeasti ja päätyi: ei syytä epäillä rikosta päätökseen. Asia ei ollut kovin merkityksellinen joten jätin sen sillensä, vaikkakin olen varma, että kyseessä oli aito työsyrjintätapaus.

Anttikosken tapauksessa työnantaja  edustaja on puolustautunut sanomalla mm.: "Yksi tärkeistä kriteereistä rekrytointiprosessissa oli mahdollisuus muuttaa lehden ilmestymisalueelle." Asuinpaikka siis on ollut keskeinen vaikutin ja rekrytoija sen avoimesti myöntää. Tapaus osoittaa, että työnantajat ovat yhä tänä päivänä autuaan tietämättömiä siitä mitkä valintaperusteet ovat laissa kiellettyjä. Samaa osoittaa tuo turvetuotannon tapaus josta aiemmin kirjoitin.

Miksi sitten työsyrjintätapauksia on oikeudessa niin vähän, ja julkisuudessa vielä vähemmän? Keskeisenä syynä lienee se, että jos työntekijä jollakin tavalla profiloituu oikeuksistaan kiinni pitävänä henkilönä niin sen jälkeen työn saaminen vaikeutuu – se tulee jopa mahdottomaksi.

Suomi on siis: oikeusvaltio? Toki on, siinä mielessä, että syyllisyys rikokseen kyllä tutkitaan jos asianomistaja tekee rikosilmoituksen, ja syylliseksi todettu myös tuomitaan. Onko kuitenkin totta, että oikeusvaltiossa rikoksen uhri ei "koston pelossa" aina uskalla ilmoittaa edes työsyrjintää poliisille – entä missä määrin poliisi tässä oikeusvaltiossa yleensä tutkii rikoksia jotka tulevat sattumalta ilmi esim. TV-uutisissa?

Totta on, että tutkimatta jättäminen on ymmärrettävää poliisin resurssipulan vuoksi – onko?

0
JuhaniVehmaskangas
Pori

Olen "merkillisten tilanteiden mies" (poliisi niin todennut).
Syynä tuohon jossain määrin pidän sitä, että minulla on suuret silmät ja isot korvat - tarkoitan, että näen ja kuulen asioita jotka monilta muilta jäävät huomaamatta. Olen mielestäni jonkinlainen oikeusturva-aktivisti, perusoikeuksien puolustaja. Entinen heikompien auttaja, siitä kiitos Sonjalle.

Monenlaisessa mukana ollut taustavaikuttaja minä olen. Toki vaikutan jossain määrin yhä - ehkä sopivasti, joskus liikaa... mutku...

Lempinimet: ”proffa” ja ”kekkonen”.
ex. "perushullu professori".

p.045-2345936 - www.vehmaskangas.fi
Anonyymi PALAUTE: http://www.vehmaskangas.fi/Ratkaisuja/palaute_US.html

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu