Mielekästä työtä vai masennusta?

Jokaisella pitäisi olla oikeus mielekkääseen työhön. Työhön, josta saa sellaista palkkaa, että pärjää ilman sosiaalietuuksia, tai ainakin ilman toimeentulotukea. Suomessa kuitenkin on paljon sellaisia työläisiä joiden palkka on niin mitätön, että palkan lisäksi pitää voimavaroja käyttää toimeentulotuen hakemiseen, ja monenlaiseen muuhun "kikkailuun", jotta pärjää.

Työn pitäisi olla mielekästä. Työn mielekkyys pitää sisällään sen, että pomo on sopivasti empaattinen ja reilu. Ketään ei pitäisi pakottaa olemaan paskahommissa paskan pomon alaisuudessa.  Siten Suomessa kuitenkin toimitaan. Se on takuuvarmasti yksi syy siihen, että Suomessa on niin paljon masentuneita.

Töistä poisjäämisen, eli irtisanoutumisen, hyväksyttävänä syynä pitäisi voida olla: pomo oli paska, työilmapiiri oli paska, ja muut tuonkaltaiset tekijät. Jos joutuu tekemään töitä huonossa työilmapiirissä, ehkä jopa kiusattuna, niin sillä voi olla varsin vakavat seuraukset – siksi ketään ei pitäisi pakottaa vastenmielisiin työtehtäviin tai työpaikkoihin.

Olen varma, että on olemassa suuri joukko ihmisiä jotka tekevät vaikka niitä paskahommia, kunhan vain työilmapiiri on hyvä ja kannustava. Paskassa ilmapiirissä paskahommat johtavat ongelmiin, ehkä jopa mielenterveysongelmiin. Ne johtavat jopa niin pahoihin ongelmiin, että työntekijä ei paskapaikan paskahomman jälkeen enää töihin kykene – ei ehkä kykene edes töitä hakemaan.

Ongelmia joita joillakin työpaikoilla on ei ratkaista nykymallin pakoilla eikä karensseilla.