Rangaistusten oikeasuhtaisuus
Aika ajoin, syystä tai toisesta, alkaa vilkas keskustelu erilaisten rikosten rangaistusten oikeasuhtaisuudesta. Kun kirjoitin 23.7. vaarallisista vangeista niin senkin kommenteissa asia nousi esiin.
Sipilän hallituksen eräänä tavoitteena oli mm., että rangaistukset vastaisivat yleistä oikeustajua.
Lienee varsin harvinaista, että kansalaiset suureen ääneen moittisivat rikoksesta annettua rangaistusta liian suureksi. Paljon yleisempää lienee se, että rangaistus nähdään liian pienenä. Noin etenkin kun jostakin rikoksesta tuomitaan ehdollista vankeusta, mahdollisesti vielä ilman oheissakkoa. Erityisesti seksuaalirikokset nousevat tässä mielessä esille. Kansalaisaloitteissa on ”jatkuvasti” aloitteita joissa vaaditaan, että seksuaalirikoksen tuomion pitäisi aina olla ehdotonta vankeutta.
Moni pitää pahempana rangaistuksena sakkorangaistusta kuin ehdollista vankeutta. Siihen on syy. Väitän, että valtaosa ihmisistä luulee, että aina kun saa oikeudessa tuomion niin siitä tulee merkintä rikosrekisteriin. Niin asia ei kuitenkaan ole. Sakkorangaistuksesta ei tule merkintää rikosrekisteriin. Sen sijaan vankeusrangaistuksesta, olipa se ehdollinen tai ehdoton, tulee aina merkintä rikosrekisteriin.
Ylinopeussakot ja muut liikennerikokset lienevät kansan oikeustajun mielestä liian ankaria.
Kansan oikeustaju on aika epämääräinen käsite. Minun muistini mukaan rangaistukset ovat aina olleet liian lepsuja kansan mielestä. Todellisuudessa ne olivat huomattavan paljon kovempia 60- ja 70-luvulla. Omaisuusrikoksista joutui pääsääntöisesti kiven sisään ja tietyn saldon (= rikosten lukumäärä) ylittyessä ainapa epämääräiseksi ajaksi säilöttäväksi ns. pyttyyn aina vuoteen 1970 asti. Rattijuoppoja oli pitkät jonot jonottamssa työsiirtolaan.
Henkirikokset ovat vähentyneet Suomessa. Ei tarvitse kuin vilkaista jopa vanhoja sanomalehtiä niin huomaa kun puukko viuhui ja luoti lensi. Henkirikos on lajina sellainen että en usko että rangaistus pelotteena oikein toimii. Jos joku on päättänyt eliminoida toisen niin tuskin hän tekee riskianalyysia tuomion määrästä ja kiinni joutumisen todennäköisyyydestä.
Seksuaalirikoksia en osaa oikein hahmottaa. Niitä oli ehkä ennen vähemmän ja voi olla että rangaistuksia voisi koventaa.
Ilmoita asiaton viesti
Ehkä seksuaalirikoksia on nykyään enemmän siksi, että ihmiset osaavat nykyisin paremmin hahmottaa mitkä kaikki teot voivat olla tuomittavia seksuaalirikoksia.
En usko, että ”ennen vanhaan” lähdettin kovin helposti oikeutta käymään vaikkapa rivoista puheista. Lisäksi tottakai niin netti kuin kännykätkin tuovat oman lisänsä noihinkin rikoksiin, kuten myös vaikkapa laittomiin uhkauksiin.
Ilmoita asiaton viesti
Kansan oikeustaju ohittaa sujuvasti sen tosiasian, että seksuaalirikoksissa mennään hyvin pitkälti uskon ja tilastollisen todennäköisyyden varassa. Yksittäisessä tapauksessa ei useinkaan voida tietää oikeasti varmuudella, onko mitään rikosta edes tapahtunut. Jos uhrin kertomus kuulostaa uskottavalta, annetaan tuomio. Jota nyt halutaan koventaa. Sen sijaan tai lisäksi suurin kehittämistä vaativa asia on se ongelma, että yleensäkään tuomitaan ketään ilman todellista tieteellistä varmuutta syyllisyydestä.
http://ionmittler.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276860-…
Ilmoita asiaton viesti
En usko, että aiemmin olisi seksuaalirikoksia tehty vähemmän kuin nykyään – todennäköisesti päinvastoin. Tämä johtuu monestakin syystä, lainsäädännöstä, muuttuneista asenteista, median uutiskynnyksen madaltumisesta jne. Toisin sanoen; ennen suhtautumisemme esim. pedofiliaan oli huomattavasti vähemmän ankara kuin nykyään. Asuin Tanskassa 60- ja 70-lukujen vaihteessa kun porno vapautui. Pornokaupoissa oli omat osastot lapsi- ja eläinpornolle, eikä se herättänyt hirveää närästystä. Jossain vaiheessa 80-lukua nämä kiellettiin, mikä oli tietysti tervettä, vai oliko se vain vastareaktio 60-luvun vapaan rakkauden vallankumoukselle.
Ilmoita asiaton viesti