Yhteiskunta auttaa – ainakin yrittää. 1. juttu.

Tämä kirjoitus kertoo keski-ikäisestä lainarahoitetussa omistusasunnossa asuneesta henkilöstä ÄN, jonka sairaus johti siihen, että kunnan sosiaalitoimi määräsi hänen kaiken omaisuutensa hävitettäväksi. Sairaat saavat Suomessa hyvää hoitoa. Ainakin jos pääsevät hoitoon. Aina potilas itse ei ymmärrä olevansa hoidon tarpeessa.

ÄN asui pienen kunnan pienehkössä kerrostalossa, josta hän oli ostanut oman osakkeen lainarahalla. Tuloina ÄNnällä oli eläke mielenterveyssyistä. Lisäksi hän sairasti melko vaikeaa diabetesta. ÄN ei halunnut olla ihmisten kanssa tekemisissä. Hän ei juurikaan käynyt ulkona asunnostaan. Esimerkiksi ruokaa hän sai siten, että lähiomaiset sitä toivat hänen ovelleen. Asuntoonsa sisälle hän ei yleensä päästänyt ketään. Eräällä henkilöllä kuitenkin oli vara-avain hänen asuntoonsa – kaiken varalta.

Pariin päivään ÄNnään ei saatu mitään yhteyttä. Lähipiiri päätti asiasta keskusteltuaan, että vara-avaimen haltijan olisi syytä mennä asunnossa käymään. Tarkistamaan onko kaikki kunnosta, ja niin hän sitten tekikin. Kun hän meni asuntoon niin hän löysi ÄNnän lattialta makaamasta. ÄN ei pystynyt liikkumaan. Paikalle soitettiin ambulanssi, ja sittemmin myös kantoapua pelastuslaitokselta. ÄN toimitettiin sairaalaan. 

Sairaalassa tuli melko nopeasti selväksi, että ÄN ei koskaan pystyisi palaamaan asuntoonsa. Hänen molemmissa jaloissaan oli paha kuolio ja ne jouduttaisiin amputoimaan. Asunto sijaitsi kolmannessa kerroksessa hissittömässä talossa. ÄNnän tilanteesta ilmoitettiin kunnan sosiaalitoimelle. ÄN toimitettiin mielisairaalaan jossa hän oli kolme päivää. Siellä häntä ei kuitenkaan pystytty asianmukaisesti hoitamaan ja hänet palautettiin normaaliin sairaalaan.

Tuona aikana sosiaalitoimi oli ilmoittanut taloyhtiön isännöitsijälle, että ÄNnän asunto pitää välittömästi tyhjentää. Isännöitsijä toimi sosiaalitoimiston vaatimuksen mukaisesti ja tilasi firman hoitamaan tyhjennyksen. Asunnon kaikki tavarat heiteltiin parvekkeelta vaihtolavalle, uudehkoa TV:tä myöten, kuten myös tietokoneet yms. Mitään ei säilytetty. Sosiaalitoimen tiedossa oli ÄNnän isän ja äidin yhteystiedot, mutta heihin ei otettu mitään yhteyttä missään vaiheessa.

Tällä hetkellä ÄN on edelleen sairaalahoidossa. Maksaa lainaa asunnostaan johon ei koskaan palaa, ja joka on siis sosiaalitoimen määräyksestä tyhjennetty. Yhteiskunta siis auttoi ÄNnää ainakin asunnon tyhjentämisessä.

* * *

Tämä on siis tositarina. Näin itse nuo tavarat tuolla vaihtolavalla. Pikkaisen minua näin jälkikäteen harmittaa, että en tullut ottaneeksi valokuvaa. ÄNnän vanhemmat suunnittelevat korvausten hakemista asiassa. Vai auttavatko ÄNnää niitä hakemaan? Itse asiassa en tiedä onko ÄN oikeustoimikelpoinen.

 

0
JuhaniVehmaskangas
Pori

Olen "merkillisten tilanteiden mies" (poliisi niin todennut).
Syynä tuohon jossain määrin pidän sitä, että minulla on suuret silmät ja isot korvat - tarkoitan, että näen ja kuulen asioita jotka monilta muilta jäävät huomaamatta. Olen mielestäni jonkinlainen oikeusturva-aktivisti, perusoikeuksien puolustaja. Entinen heikompien auttaja, siitä kiitos Sonjalle.

Monenlaisessa mukana ollut taustavaikuttaja minä olen. Toki vaikutan jossain määrin yhä - ehkä sopivasti, joskus liikaa... mutku...

Lempinimet: ”proffa” ja ”kekkonen”.
ex. "perushullu professori".

p.045-2345936 - www.vehmaskangas.fi
Anonyymi PALAUTE: http://www.vehmaskangas.fi/Ratkaisuja/palaute_US.html

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu