Totuus asumisen tukemisesta!

Jokin aika sitten täällä oli paljon keskustelua asumisen tukemisesta. Jossain määrin minäkin siihen tuolloin osallistuin. Joskus aikoinaan nykyisen asumistukimallin järkevyys oli myös eduskunnan pohdittavana – miksikö?

Niinhän se on, että nykymalli suosii sijoittajia. Asumistukea maksetaan välillisinä tulonsiirtoina sijoittajille. Sijoittaja voi sitten käyttää asumistuen vaikkapa lainan lyhennykseen. Sen sijaan omistamassaan asunnossa asuva asumistuen saaja ei saa asumistukea lainan lyhennykseen. Tuella ei katsota voitavan kartuttaa tuen saajan omaisuutta. Sen sijaan tuella voidaan kartuttaa välillisesti sijoittajan omaisuutta. Kyseessä on välillinen syrjintä jonka pitäisi olla kiellettyä.

Ohessa (kuvana) hätäisesti tehty laskelma jonka tarkoitus on osoittaa nykymallin älyttömyys. Täällä Porissa yksinasuvan maksimi hyväksyttävä asumismeno on 448 euroa kuukaudessa + vesimaksu. Esimerkin tapauksessa vuokra-asuntoon saisi minimituloilla asumistukea noin 300 euroa, joka menisi siis vuokranantajalle.

Jos asumistuen saaja asuisikin omistusasunnossa niin asumistuki olisi vain 180 euroa kuukaudessa. Käytännössä asumistuki tippuisi nollaan viidentoista vuoden kuluttua kun laina tulisi maksetuksi. Sijoitusasunnossa asumistuki pysyisi samana – se olisi puhdasta tuottoa vuokranantajalle – no toki menisi lähdevero.

Kävisikö kuitenkin niin, että yhteiskunnan asumistukeen syytämä rahamäärä pitkässä juoksussa vähenisi jos asumistukea saisi myös omistusasunnon lainan lyhennyksiin? Väitän, että noin kävisi.

Mitä muuta siitä seuraisi jos asumistukea maksettaisiin omistusasunnon lainanlyhennyksiin? Se saattaisi johtaa siihen, että ihmiset vuokraamisen sijaan ostaisivatkin oman asunnon: omakotitalon tai osakkeen. Miten se sitten vaikuttaisi asuntojen hintoihin, entä vuokriin?

Mennään vielä pidemmälle: maksetaan asumiseen sosiaalisia tulonsiirtoja talouden henkilöluvun ja sen saamien tulojen perusteella. Samansuuruisina kautta Suomen. Lisäisikö se muuttotappiokuntien vetovoimaa?