Seksuaalirikoksiin nollatoleranssi

On jo korkea aika ryhtyä toimiin ja asettaa seksuaalirikoksiin nollatoleranssi. Koko ajan tulee ilmi enenevissä määrin erilaisia hyväksikäyttötapauksia, ja tapauksia joissa hyväksikäytön kohteita on ollut paljon. Aivan liian usein seksuaalisen hyväksikäytön uhri on lapsi. Kuitenkin kitkettävä on myös aikuisiin kohdistuva seksuaalinen hyväksikäyttö, jota sitäkin varmasti on. Aikuisiin kohdistuva hyväksikäyttö on vain enemmän pysynyt piilossa.

Miksi asioita sitten on alkanut vasta nyt tulla laajemmin ilmi. Miksi aikuisiin kohdistuvat hyväksikäyttörikokset edelleen pysyvät liian usein piilossa? Yhtenä syynä on varmasti uhrin kokema häpeä, sekä se, että uhri itse kokee olevan jollain tavalla syyllinen tapahtuneeseen. Yhtä lailla syynä on varmasti, ja liian usein, se, että emme aina kykene mieltämään milloin on kyse seksuaalisesta hyväksikäytöstä.

Lienee niin, että parikymmentä vuotta sitten ei kenellekään olisi tullut mieleenkään lähteä viemään poliisin tutkittavaksi juttua jossa joku setä tai täti olisi hänelle höpötellyt seksuaalissävytteisiä juttua. Tuskin tuolla tavalla on aikoinaan toimittu vaikka paikalla noita juttuja kuulemassa olisi ollut lapsia.

Käytännön on muututtava. Meidän kaikkien on oltava tarkkoina siinä miten toimimme, ja mitä puhumme, etenkin jos lapsia on kuulemassa. Jos havaitsemme jonkun puhuvan seksistä lasten kuullen niin eikö vain velvollisuutemme olekin tuolloin ilmoittaa asiasta poliisille. Puhumattakaan jos saamme tietää, että lapsille on seksistä puhuttu tilanteessa jossa aikuisia ei ole ollut paikalla. Totta – tämä ei tietenkään koske puhumista esim. kouluissa jos tarkoituksena on seksuaalikasvatus.

Puhuminen on vain yksi osa mahdollista seksuaalista hyväksikäyttöä jonka kohteena voi olla niin aikuinen kuin lapsikin. Tekoja voi tapahtua myös tekstiviestein, sähköpostin avulla, jne. Olkaamme siis tarkkoina! Seksuaaliseen hyväksikäyttöön on jo vihdoin aika saada nollatoleranssi.