Yhdessä asuminen vähentää työhalukkuutta
Kokoomus esitti eilen listan toimista joilla saataisiin Suomeen 60.000 uutta työpaikkaa. Yksi vaille huomiota jäänyt seikka kokoomukselta on se, että ei ole huomattu miten avoparin yhdessä asuminen vaikuttaa haluun työllistyä. Yhdessä asuminen kun vaikuttaa alentavasti oikeuteen saada toimeentulotukea, johon kokoomus esittää kuitenkin asumiskulujen omavastuuta, joten kyllä kokoomuksessa toimeentulotuen saamistakin on pohdittu.
Tilannehan on tänä päivänä sellainen, että köyhän avoparin, myös avoparin joista vain toinen on köyhä, kannattaa käytännössä pitää kahta asuntoa. Ajatellaanpa tilannetta jossa kaksi toimeentulotuen saajaa asuvat yhdessä. Ensinnäkin he saavat tuolloin pienempää perusosaa. Jos he asuisivat yhdessä niin yhteiskunta säästäisi kun tarpeen olisi maksaa vain yhden asunnon asumismenoja. Moni avopari kuitenkin pitää kahta asuntoa koska silloin he pärjäävät taloudellisesti paremmin.
Miten sitten käy jos toimeentulotuen varassa elävän avoparin toinen osapuoli työllistyy – ai niin, voi se olla ihan avioparikin. Tuolloin hänen pitää heti alkaa tuloillaan elättämään myös puolisoaan. Ei siis riitä, että asumistuki pienenee, vaan myös toimeentulotuki pienenee – se jopa loppuu täysin. Tuo on yksi suurimmista kannustinloukuista yhdessä asuvan pariskunnan kohdalla.
Väitän, että olisi järkevää maksaa toimeentulotukea (kuten asumistukeakin) henkilöperusteisesti kunkin henkilön omien henkilökohtaisten tulojen mukaisesti, osittaen yhdessä asuvien asumiskulut. Eli toimia siten, että toisen työllistyminen ei leikkaisi toisen tukia.
Esittämästäni käytännöstä olisi sekin hyöty, että tukien maksimoimiseksi pidettyjä asuntoja vapautuisi muille tarvitseville. Vuokra asuntoja tulisi enemmän saataville. Ikävä kyllä käytäntö johtaisi vuokrien alenemiseen.
Joo nykyinen järjestelmä ei todellakaan motivoi yhdessä asuvia ottamaan vastaan työtä. Ei nyt riitä voimia kirjoittaa koko juttua uudestaan niin copypastesin vanhasta blogipostauksestani seuraavan esimerkin:
Olin aikoinaan mieheni kanssa siivousfirmassa töissä, toinen teki aamua ja toinen iltaa. Koska työmatkaan meni aikaa emme nähneet toisiamme muuta kuin silloin kun mieheni herätti minut aamusta tullessaan lähtemään iltavuoroon. Saimme verojen jälkeen käteen n. 1400 euroa. Minun työsuhteeni loppui sairastumisen vuoksi koeajalla, mieheni sai jatkaa töissä. Sairauspäiväraha ja asumistuki olivat sen verran alitimme 45 eurolla toimeentulotukirajan. Sosiaalitoimistosta tuli hylkäys koska eivät käsittele alle 50 euron summia liian vähäpätöisinä (tästä on vajaa kymmenen vuotta aikaa, en tiedä nykykäytäntöä). No, elämiseen raha riitti kun mies kävi töissä. Siivouspaikka oli kuitenkin alunperinkin määräaikainen joten toimeentulotukiluukku kutsui. Myönteinen päätös ja lopputulos: vuokramme oli sen verran suuri että saimme saman verran rahaa kuin silloin kun olimme molemmat töissä.
Hieman aiheen sivusta kun ensin olimme molemmat töissä ja sitten toinen putosi työelämän ulkopuolelle. Mutta toimii myös toki toisinkin päin kuten sanot, että avio- ja avoparien kohdalla toisen työllistyminen leikkaa välittömästi toisen tukia.
(jos haluaa lukea koko tekstin, se löytyy osoitteesta https://sairaanhullumaailma.wordpress.com/2016/09/18/robottirotanloukku/)
Ilmoita asiaton viesti