Anteeksi!
Joulu on anteeksiantamisen aikaa!
Kertoo joulupukki Etelä-Suomen Sanomissa.
Kotivinkin sivuilta löytyy ohjeet anteeksiantoon:
Millainen anteeksiantaja Sinä olet?
Oletko kuten minä, että olet aina valmis keskustelemaan. Valmis selvittämään ja sopimaan ongelmat?
Vai oletko tyyppiä joka toteaa hyvän joulun toivottajalle: Voi saatana! Koska et halua sovintoa?
Totta varmasti on, että joukossamme on ihmisiä jotka nauttivat ikuisesta vihanpidosta. He vaan eivät kykene näkemään sopimisessa mitään hyvää – tai ainakin sovinto olisi varmuudella heille itselle PAHA paha… asia.
Hyvää Joulua ja tulevaa vuotta 2020 kaikille!
Lisäys 8:55
Ei tuokaan ole huono ajatus. Joskaan ei aina mahdollista.
Tiedän itse erään ”perheen”; äiti 90 tytär 60, eivät ole vuosikymmeniin toisiaan tervehtyneet, saatikka puhuneet. Äiti ei tiedä: miksi?
Erehdyin kerran asiaa tyttäreltään kysymään. Hän suuttui – tottakai?(!)
Jos välit ovat tuollaiset niin kyllä mielestäni pitäisi pystyä ainakin kertomaan, että miksi. Siis tuossa tapauksessa tyttären pitäisi kertoa äidilleen, ei minulle.
Ilmoita asiaton viesti
”Vai oletko tyyppiä joka toteaa hyvän joulun toivottajalle: Voi saatana! Koska et halua sovintoa?”
Eipä kenelläkään taida olla minulta mitään anteeksi pyydettävää, mutta jos olisi, saattaisin kokea sellaiset anteeksipyynnöt kiusallisiksi.
Jos nimittäin joku pyytäisi minulta anteeksi jotain rikettä jonka hän on minua vastaan tehnyt ja jonka olen huomannut ja josta olisin nyreissäni ja loukkaantunut, niin anteeksipyyntö olisi tosi kiusallinen juttu.
En nimittäin voisi tietää onko anteeksipyytäjä todella pahoillaan ja sovinnonhaluinen, vai hämääkö hän vain, peläten kenties jotain kostotimenpidettä minun taholtani.
Vaikka en tiedä onko anteeksipyytäjä tosissaan, vai onko hänellä vain uudet kolttoset mielessä, olisi dorkaa olla antamatta anteeksi, se tekisi minusta typeryksen muiden silmissä ja niinpä minun pitäisi teeskennellä ja sanoa että kaikki on sovittu ja anteeksi annettu, vaikka koko ajan miettisin vain mielessäni että mitähän konnankoukkuja se anteeksipyytelijä nyt miettii minua kiusataakseen.
Jokatapauksessa antaisin siis muodollisesti anteeksi, mutta tämä valheellinen anteeksi antaminen saisi minut tuntea itseni valehtelijaksi ja huonoksi ihmiseksi, mikä olisi siis minun kannaltani kurja juttu.
Siispä olenkin onnellinen ettei minulla ole kenellekkään mitään anteeksi annettavaa ja jos joku kuvittelee että on ja pyytää anteeksi, ei minulla ole mitään vaikeuksia rehellisesti sanoa että ei se mitään.
Olisihan se kovin kurjaa jos kantaisin kaunaa jotain ihmistä vastaan, kun pitäisi koko ajan pelätä sitä anteeksipyyntöä ja sitä seuraavia kommervenkkejä. Mieluimmin jatkaisin kaunan kantamista omassa mielessäni kaikessa rauhassa.
Ilmoita asiaton viesti
Siinä olet täysin oikeassa, että anteeksipyytäjän pitää olla tosissaan. Anteeksipyynnön pitää tulla ns. sydämestä, tavoitteena aito sopu.
Ilmoita asiaton viesti
Mutta mistä sen tietää.
Ihmiset ovat ovelia ja osaavat esittää sellaista mitä eivät ole.
Mitä enemmän psykopaatteja ne on, sitä parempia esittämään,
Koskaan ei voi olla varma, mikä on tosi sääli niitä kohtaan jotka tulevat aidosti anteeksi pyytämään.
Ilmoita asiaton viesti
Ehkä yksi tapa varmistua anteeksipyynnön aitoudesta olisi kuunnella ja keskustella. Kysyä: miksi pyydät anteeksi?
Tuskin se mitään auttaa jos henkilö johon anteeksipyyntö kohdistuu epäilee anteeksipyynnön aitoutta heti.
Toisaalta, kuten tuo ensimmäisen kommenttini tapaus: äiti ei tiedä mitä pyytäisi anteeksi. Keskustelu olisi siis tarpeen.
Ilmoita asiaton viesti
”Tuskin se mitään auttaa jos henkilö johon anteeksipyyntö kohdistuu epäilee anteeksipyynnön aitoutta heti.”
Voihan sitä antaa anteeksi vaikka epäileekin toista.
Omassa mielessä se anteekisanto voisi tapahtua näin. Saat anteeksi että olet psykopaatti, etkä voi itsellesi mitään, mutta se ei tarkoita sitä että koskaan luottaisin sinuun tai uskoisin valheitasi tai ystävyydenvakuuttelujasi, koska tiedän että ajattelet vain itseäsi.
Julkisesti voi sitten vain kohauttaa olkaansa ja sanoa että antaa olla, sehän on jo aikaa sitten unohdettu asia.
Ilmoita asiaton viesti
Totta. Noin kuitenkin vain tapauksessa jossa se anteeksipyytäjä on psykopaatti.
Mutta kyllä aito anteeksipyyntö on ansainnut aidon anteeksiannon. Mihin useinkaan ei riitä: ”kättä päälle, sovittu” -tyyli.
Tarkoitan tuolla, että anteeksipyytäjän pitää ymmärtää mitä hän pyytää anteeksi. Samoin anteeksiantajan pitää ymmärtää mitä hän antaa anteeksi.
Ns. OHO-jutut ovat eri asia 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Nyt pahoittelen. Suosittelen lukemaan: https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/laurakorpinen/syrjaytymista-ei-paranneta-vaan-pahennetaan-materialla/
Kommentit tuolla vaan paranevat!
Ilmoita asiaton viesti